Liikkeellä marraskuussa on Helsingissä järjestettävä nykytanssifestivaali, joka aloitti toimintansa vuonna 1986. Vuosien varrella festivaali on ollut merkittävä inspiraation lähde suomalaiselle tanssikentälle. Tämän vuoden alussa Kerstin Schroth aloitti kolmivuotisen kautensa festivaalin uutena taiteellisena johtajana. Kautensa aikana hän haluaa viedä festivaalia uusiin suuntiin sekä etsiä tapoja, joiden avulla festivaali voisi levitä tapahtumaviikkonsa ulkopuolelle ja olla läsnä pääkaupunkiseudulla yhä laajemmalla alueelle. Tässä kirjoituksessa Schroth avaa festivaalin takana olevaa ajattelua.

Liikkeellä marraskuussa -festivaali tapahtuu yleensä hyvin rajatun ajanjakson sisälle. Tämän lyhyen ja intensiivisen festivaaliajan lisäksi etsimme nyt uusia tapoja, joilla festivaali voisi levittäytyä tapahtumaviikkonsa ulkopuolelle. Tämän ajattelun kautta festivaalin rooli Helsingissä sekä sen lähiympäristössä muuttuu ja uudenlaisen yhteistyö erilaisten taideorganisaatioiden kanssa mahdollistuu. Myös taiteilijoita on mahdollista tukea jatkuvammalla tavalla.

Nautin ajatuksesta, että festivaali olisi aika ajoin läsnä vuoden ympäri eri muodoissa, esimerkiksi residenssi- ja mentorointipaikkana tai konferenssin järjestäjänä yhteistyössä erilaisten paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden ja taitelijoiden kanssa. Yhtä paljon kun haluaisin nähdä festivaalin levittäytyvän tapahtumaviikon ulkopuolelle, haluaisin nähdä sen myös leviävän pääkaupunkiseudulla yhä laajemmalle alueelle. Olemmekin aloittaneet keskustelut uusien mahdollisten yhteistyötahojen kanssa ja tänä vuonna järjestämme esityksiä kahdessa uudessa paikassa.

Kuuntelu ja havainnointi lähtökohtina festivaalin ajattelulle

Aloittaessani festivaalin suunnittelun olin Helsingissä ja tutustuin erilaisiin ihmisiin. Tuolloin paikallisuuden ja kansainvälisyyden suhde nousi itselleni keskeiseksi kysymykseksi. Liikkeellä marraskuussa on festivaali, joka on aina tuonut kansainvälisiä taiteilijoita Helsinkiin sekä toteuttanut yhden paikallisen yhteistuotannon Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa. Haluan kysyä, miten esitysvierailuita lähinnä ulkomailta esittävä festivaali voisi olla vahvemmassa yhteydessä paikalliseen taidekenttään. Haluan antaa paikalliselle kentälle ulkomaisiin taitelijoihin verrattuna tasapuolisesti tilaa.

Toinen kysymyksenasettelu, jonka kanssa olen festivaalia valmistellessani työskennellyt, liittyy aikaan ja ajallisuuteen. Leikin mielelläni ajan käsitteellä. Toisaalta ajan antaminen erilaisille asioille on ollut aina tärkeä osa sekä ammatti- että yksityisminääni. Tämän vuoden ohjelmistoon olen etsinyt teoksia, jotka käsittelevät ajallisuutta erilaisilla tavoilla, jotka esitetään jossain muualla kuin perinteisessä teatteritilassa tai jotka ehdottavat erilaista yleisösuhdetta. Tavoitteeni on esitellä teoksia, jotka usein jäävät tavanomaisen festivaaliohjelmiston logiikan ulkopuolelle, joko aika-, tila- tai yleisösuhteensa kautta.

Kolmas kysymys, joka on ohjannut työskentelyäni, nousi myös esille osallistuessani festivaalille viime vuonna. Minulle oli tärkeää olla läsnä festivaalilla, koska halusin tutustua tiimiin ja tavata taiteilijoita, yhteistyötahoja sekä festivaalin yleisöä. Halusin havainnoida ja osallistua keskusteluihin ihmisten kanssa. Läsnäolo, ajan antaminen asioille, kuunteleminen ja havainnointi ovat tärkeä osa praktiikkaani taiteellisena johtajana.

Ajatuksia tämän vuoden festivaalista

Viime vuonna huomioni kiinnittyi voimakkaasti etenkin festivaalin sosiaaliseen ulottuvuuteen. Ihmettelin, miksi ihmiset usein lähtivät pois hyvin nopeasti esitysten jälkeen. Tämä tuntui ranskalaisiin tapoihin tottuneelle oudolta. Otin tämän huomion lähtökohdakseni ja jäin pohtimaan teatteritilan ja ulkopuolisen maailman välistä tilaa. Yritin kuvitella miten voisimme esittää kutsun yleisölle sekä luoda tilan, jossa ihmiset tuntisivat olevansa tervetulleita kohtaamaan ja keskustelemaan, myös taiteilijoiden kanssa. Tänä vuonna kutsuin koreografi Pietari Kärjen osaksi festivaalitiimiä pohtimaan kanssani festivaalin sosiaalista puolta. Pyrimme työskentelymme kautta löytämään tapoja kutsua yleisö ottamaan esitystilan ja ulkopuolisen maailman välisen tilan haltuunsa.

Muutoksista puheenollen on ehkä tärkeää mainita, että jatkuvuus on myös keskeinen osa ajatteluani. Etenkin suhteessa Liikkeellä marraskuussa -festivaaliin, joka on aina vaalinut itsenäisyyttään sekä läheistä ja omistautunutta suhdetta taiteilijoihin. Tietysti festivaali muuttuu minun kauteni aikana, koska olen uusi ihminen ja tuon mukanani erilaisen energian. Muutoksesta huolimatta, festivaali jatkaa edelleen yhteistyötä osan viime vuosina festivaaleilla mukana olleiden taiteilijoiden kanssa.

Kerstin Schroth Pariisi, 10. toukokuuta 2020