Lasten äänet ja kokemukset kuuluviin ympäristökeskusteluissa

Kuva: Kuvitus Haltijan Arvoitus -nimisestä pedagogisesta materiaalista.

Millaisia kokemuksia ja tunteita lähiympäristö lapsissa herättää? Miten voimme paremmin huomioida lasten ympäristöpohdintoja, tulevaisuuden näkymiä ja toiveita? Lasten ekologista mielikuvitusta käsittelevä tutkimusryhmä ECHOing tutkii lasten ympäristösuhdetta ja kehittää pedagogiikkaa, joka voi vahvistaa lasten kokemuksia ja pohdintoja ympäristöstä. ”Kun lähestymme lapsia asiantuntevina ja aktiivisina toimijoina ympäristössään ja luomme heille tilaa liittyä keskusteluun kanssamme, myös me aikuiset voimme oppia katsomaan luontoa ja ympäristöä uusin näkökulmin”, ryhmä toteaa kirjoituksessaan.

Lapset ympäristötoimijoina

Lapset kasvavat ja kehittyvät suhteessa ympäristöönsä samalla kun ovat aktiivisesti mukana luomassa tätä ympäristöä. Tästä huolimatta lasten näkemyksiä luonnosta ja ympäristöstä harvoin huomioidaan tutkimuksessa tai julkisissa keskusteluissa. ECHOing (Enriching children’s ecological imagination) -tutkimusryhmässä tarkastelemme, miten lapset määrittävät omaa luontosuhdettaan, sekä miten lasten ekologista ajattelua, mielikuvitusta ja arvostavaa suhdetta ympäristöön voidaan tukea pedagogisesti.

Katsomme, että lapsia tulisi kuunnella ja huomioida enemmän ympäristöön liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut lasten toivovan, että heitä kuunneltaisiin ja kohdeltaisiin ympäristötoimijoina, kuten käy ilmi Elina Pekkarisen ja Terhi Tuukkasen toimittamasta kirjasta Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet (2020).

Esimerkiksi Silja (8 vuotta) pohti tutkimuksessamme ihmisten roskaamista luonnossa: “No muille mä haluaisin opettaa, kaikille ihmisille, että älä roskaa luontoa, ja se olis kaikille hyvä esimerkki niinku, että älä roskaa luontoa, koska tää saastuu sitten liikaa…Mulle on kasvit ja kaikki luonto ja tälleen tärkee, ja aina jos mä nään jossain roskii, mä etin roskiksen ja heitän sen roskiin”.

ECHOing-tutkimusryhmässä kutsumme lapsia osallistumaan tutkimukseemme kanssatutkijoina. Korostamme tutkijan vastuuta huomioida ja pyrkiä ymmärtämään lasten kokemuksia ja kertomuksia lähiympäristöstä vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tarinallisin ja taidelähtöisin keinoin pohdimme yhdessä lasten kanssa, miten ihmiset ja ympäristöt muodostuvat vastavuoroisesti.

Uskomme tarina- ja taidelähtöisen pedagogiikan olevan luonteva tapa laajentaa lasten ekologista ajattelua ja mielikuvittelua. Ekologinen mielikuvittelu on ihmisen kyky havaita ajattelun, kokemisen ja toiminnan kautta elävien systeemien yhteenkietoutuneet suhteet, mukaan lukien ihmisten ja muiden elävien olentojen väliset riippuvuussuhteet.

Tutkimuksemme on osoittanut, että lasten ekologinen mielikuvittelu muodostuu kuuden yhteenkietoutuneen ulottuvuuden kautta: sensuaalinen, symbolinen, emotionaalinen, kehollinen, tiedollinen ja moraalinen. Sensuaalinen ulottuvuus kuvaa miten lapset jäsentävät luontoa aistikokemusten kautta, symbolinen miten lapset jäsentävät luontoa symbolien ja mielikuvittelun kautta,emotionaalinen miten lapset jäsentävät luontoa tunnekokemusten kautta, kehollinen miten lapset jäsentävät luontoa kehollisen toiminnan kautta, tiedollinen miten lapset jäsentävät luontoa tieteellisen ja kulttuurisen tiedon kautta, sekä moraalinen, joka kuvastaa miten lapset jäsentävät luontoa moraalisen pohdinnan kautta.

Nämä dimensiot havainnollistavat lasten luontosuhteen olevan kokonaisvaltainen, sekä aika- ja paikkasidonnainen. Dimensiot havainnollistavat myös, kuinka mielikuvittelu ja pohdinta ovat yhteydessä välittävään ja huolehtivaan suhtautumiseen luontoon ja ympäristöön.

Lasten ekologisen ajattelun ja mielikuvittelun laajentaminen väitöskirjatyömme keskiössä

Tutkimuksessa selvitämme monitieteisesti, kuinka kehittämämme pedagogiikka ja siihen liittyvät materiaalit herättävät ja laajentavat lasten ekologista ajattelua ja mielikuvittelua. Tutkimuksemme tuo esiin, kuinka taidelähtöiset ja tarinalliset pedagogiset menetelmät nostavat keholliset, aistilliset ja emotionaaliset ulottuvuudet osaksi oppimista ja ymmärrystä.

Jenny Renlund tutkii väitöskirjatutkimuksessaan esteettisten luontokokemusten, kollektiivisen esteettisen pohdinnan, sekä taidelähtöisten pedagogisten menetelmien mahdollisuuksia vahvistaa ja tukea lasten arvostusta ja välittämistä luonnosta. Esteettiset kokemukset taidelähtöisten menetelmien kautta kutsuvat lapsia lähestymään lähiympäristöä monipuolisin näkökulmin, edistäen lasten aistipohjaista tarkastelua ja tietoisuutta ympäristön eri ulottuvuuksista. Esteettisen ilmaisun ja pohdinnan kautta lapset saavat myös mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan, jolloin he aktiivisesti osallistuvat elinympäristönsä tutkimiseen ja määrittelemiseen vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Jenny Byman painottaa väitöskirjatutkimuksessaan tarinallisuutta pedagogisena menetelmänä, joka voi tuoda ilmi lasten tunneperäisiä kokemuksia heidän lähiympäristöstään sekä laajemmista yhteiskunnallisista ilmiöistä kuten ilmastonmuutoksesta. Tavoitteena on oppimisympäristö, joka antaa sijaa lasten tunteille, tarinoille ja erilaisille kohtaamisille lähiympäristössä, kannustaa heitä tuntemaan yhteyttä ja muodostamaan uusia näkökulmia ympäristöstään.

”Ja mä en haluis että ne tappaa niit elävii puit”

Tutkimuksessamme lapset ovat tuoneet esille emotionaalisia, moraalisia ja aistillisia pohdintoja ihmisten ja luonnon yhteenkietoutuneista suhteista. Lapsiasiavaltuutetun julkaisun Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet artikkelissa ‘’Puu on vähän niinku ihminen, sekin alkaa itkee”- Luontosuhde ja maapallon tulevaisuus lasten kertomana nostamme esille tutkimukseemme osallistuneiden lasten pohdintoja lähiluonnosta. Näissä kuvailuissa heijastuu ympäristöhuolia, ratkaisukeskeistä reflektointia sekä syvällisempiä pohdintoja lasten omista luontokokemuksista.

Esimerkiksi Theo (8 vuotta) kuvaili läheistä ja välittävää suhdettaan takapihansa puihin ja sitä, miten häntä harmittaa lähialueen puiden kaataminen: “Ja mä en haluis että ne tappaa niit elävii puit tuolt (koulun) takaa, mä haluisin repii ne kyltit siit pois”.

Elsi (8 vuotta) kertoi, miten hän ystäviensä kanssa pyrkii suojelemaan luontoa ja myös vaikuttamaan muihin ihmisiin piirtämällä ja jakamalla julisteita luonnon suojelemisen tärkeydestä.

Liisa (8 vuotta) taas nosti esille merkityksellisen aistikokemuksen lähimetsässä: “No ainakin tolleen vähän sateisempiin aikoihin tolleen syksyllä siel on ihana sellanen kostea. Siel on sellanen ihana hiljaisuus…”.

Kun lapsille annetaan mahdollisuus pohtia tarinallisuuden ja taiteiden kautta mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa, huomaamme heidän tuottavan monimuotoisia ja mielikuvituksellisia tulevaisuuden näkymiä sekä pohdintoja. Kun päästämme irti tiedon toistamisen ja mittaamisen standardeista ja annamme enemmän tilaa tutkivalle oppimiselle emootioiden ja estetiikan kautta, meille avautuu uusia maailmoja. Niiden kautta luomme myös ennalta-arvaamattomia mahdollisuuksia muutokselle niin lapsille, kasvattajille kuin ympäristölle.

Kun lähestymme lapsia asiantuntevina ja aktiivisina toimijoina ympäristössään ja luomme heille tilaa liittyä keskusteluun kanssamme, myös me aikuiset voimme oppia katsomaan luontoa ja ympäristöä uusin näkökulmin.

Pedagogisia materiaaleja ja vinkkejä lasten ympäristökeskustelujen tueksi

Tutkimuksemme pedagogiset materiaalit on suunnattu 0–8-vuotiaille lapsille, ja niissä yhdistyy lasten lähiympäristön taiteellinen ja tieteellinen tarkastelu, pohdinta ja luominen. Materiaalit pohjaavat monilukutaidon pedagogiikkaan ja on suunniteltu yhteistyössä Helsingin yliopiston Monilukutaitoa opitaan ilolla (MOI) -tutkimus- ja kehittämisohjelman kanssa.  Monilukutaidon pedagogiikassa lasten omat tarinat ja kertomukset mahdollistavat lähiympäristön monipuolisen tarkastelun ja kokemusten ilmaisemisen, esimerkiksi sanojen, tekstien, kuvien, äänien, symbolien, liikkeiden ja toiminnan kautta.

Pedagogisiin materiaaleihimme kuuluu suomalaisiin myytteihin perustuva Haltijan arvoitus, jossa lapset tutkivat ja pohtivat luontoa ja ilmastonmuutosta tarinoiden kautta. Digitaalinen sovellus MyArJulle taas hyödyntää lisätyn todellisuuden teknologiaa kutsumalla lapsia tutkimaan ja valokuvaamaan lähiluontoa yhdessä Julle metsätontun kanssa. Näiden lisäksi Kupla-kuvakirja kannustaa lapsia toiminnallisin ja moniaistillisin keinoin liittymään pienen saippuakuplan seikkailuihin metsässä.  Materiaalit ovat vapaasti ladattavissa sekä englanniksi, suomeksi että ruotsiksi.

Miten kutsua ja kannustaa lapsia mukaan tutkimaan ja keskustelemaan ympäristöstä?

• Asettamalla lähtökohdaksi lasten omat lähiympäristöt ja kokemukset niistä
• Lähestymällä luontoa, ympäristöjä ja ihmisiä yhteenkietoutuneina
• Lähestymällä lapsia omien kokemustensa ja lähiympäristönsä asiantuntijoina sekä aktiivisina toimijoina ympäristössään
• Luomalla lapsille mahdollisuuksia jakaa tarinoitaan monimuotoisesti lapsen omilla ehdoilla
• Mahdollistamalla monipuolisia havainnoimisen ja ilmaisun tapoja ja muotoja, esimerkiksi kuuntelemalla, piirtämällä, maalaamalla, muovailemalla, esittämällä ja digitaalisia välineitä monipuolisesti hyödyntämällä.
• Tutkimalla lähiympäristön paikkoja ja tiloja monesta eri näkökulmasta, esimerkiksi miettimällä miten eri eläimet ja kasvit kokevat ympäristön.
• Arvostamalla aistikokemuksia ja emootioita tärkeinä tietämisen ja ymmärtämisen dimensioina tieteellisen tiedon rinnalla
• Tutkimalla ja oppimalla kanssatutkijoina yhdessä lasten kanssa.

Kirjoittajat:

ECHOing-tutkimusryhmään kuuluvat väitöskirjatutkijat Jenny Renlund, Jenny Byman ja  Chin-Chin Wong sekä professori Kristiina Kumpulainen.

Lähteitä:

Byman, J., Kumpulainen, K., Wong, C. C., & Renlund, J. Children’s emotional experiences in and about nature across temporal-spatial entanglements during digital storying. Ilmestyy Literacy-lehden numerossa 55 (4), 2022.

Kumpulainen, K., Byman, J, Renlund, J, & Wong, C. C. (2020). ”Puu on vähän niin kuin ihminen, sekin alkaa itkeä” – Luontosuhde ja maapallon tulevaisuus lasten kertomana. Teoksessa E. Pekkarinen & T. Tuukkanen (toim.), Lapsen oikeudet ja maapallon tulevaisuus. Lapsiasiavaltuutetun toimisto.

Nordström, A., Sairanen, H., Byman, J., Renlund, J., & Sintonen, S. Widening text worlds in Finnish early childhood education. Ilmestyy teoksessa H. Harju-Luukkainen, J. Kangas, & S. Garvis (toim.), Finnish Early Childhood Education and Care – A Multi-theoretical perspective on research and practice. Springer.

Pekkarinen, E., Tuukkanen, T., & Kekkonen, K. (2020). Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet: Johdatus teokseen. Teoksessa E. Pekkarinen & T. Tuukkanen (toim.), Lapsen oikeudet ja maapallon tulevaisuus. Lapsiasiavaltuutetun toimisto.

Renlund, J., Kumpulainen, K., Byman, J. & Wong, C. C. ‘I could smell the sound of winter’: Children’s aesthetic experiences in the local forest through digital storying. Ilmestyy teoksessa Kumpulainen, K., Kajamaa, A., Erstad, O., Mäkitalo, Å., Drotner, K. & Jakobsdóttir, S. (toim.), Nordic Childhoods in the Digital Age: Insights into Contemporary Research on Communication. Routledge.

Wong, C. C. & Kumpulainen, K. (2019). Multiliteracies pedagogy promoting young children’s ecological literacy on climate change. Teoksessa K. Kumpulainen & J. Sefton-Green (Eds.), Multiliteracies and Early Years Innovation: Perspectives from Finland and Beyond. Routledge.

Pedagogiset materiaalit:

Byman, J., Renlund, J., Kumpulainen, K., Keso, M., Sintonen, S., Sairanen, H., & Nordström, A. (2020). Kupla – Monilukutaitoa pienten lasten iloksi. MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla. Helsingin yliopisto.

Kumpulainen, K. & Keso, M. (2019). MyARJulle -tarinasovellus. MOI – Monilukutaitoa opitaan ilolla. Helsingin yliopisto. Wong, C. C., Kumpulainen, K., Sintonen, S., Sairanen, H., Byman, J., Renlund, J., Erfving, E., & Hintsa, A. (2020). Haltijan arvoitus. Helsingin yliopisto, Playful Learning Center.