Kristiina Koskentola ja Jonimatti Joutsijärvi

Koskentola ja Joutsijärvi kohtasivat Saaren kartanon residenssissä syksyllä 2014, ja ajatus yhteistyöhön syntyi, kun kukin residenssivieras piti vuorollaan esittelyn omasta työstään ja Koskentola kuuli Joutsijärven laulavan runojaan. Yhteistyö on nähtävissä Koskentolan Gold Coins to the Headsmen -teoksessa.

Uusia ulottuvuuksia omaan taiteelliseen työskentelyyn

Nainen istuu lampaiden keskellä musta side silmillään ja kesyttää ajan kanssa yhden lampaista pitämään samanlaista sidettä silmillään. Ihmisen ja eläimen välinen suhde tulee voimakkaasti esille, ja taustalla soi miesäänen joikaava laulu.

Kaivon ääreltä

Kyseessä on kuvataiteilija Kristiina Koskentolan video Gold Coins to the Headsmen, jonka hän teki syys–lokakuussa 2014 residenssijaksollaan Saaren kartanolla. Videon laulusta vastaa Saaren kartanon kutsutaiteilija, runoilija, performanssitaiteilija, esseisti Jonimatti Joutsijärvi.

Koskentola ja Joutsijärvi kohtasivat Saaren kartanon residenssissä syksyllä 2014, ja ajatus yhteistyöhön syntyi, kun kukin residenssivieras piti vuorollaan esittelyn omasta työstään ja Koskentola kuuli Joutsijärven laulavan runojaan muille vieraille.

Eläimen ja ihmisen välinen suhde

Kristiina Koskentola työsti residenssijaksollaan omaan taiteellista työskentelyään tarkastelevaa väitöskirjaansa, ja työskentelynsä ohessa hän tutustui asuntonsa lähellä laiduntaneisiin nuoriin pässeihin.

– Pohdin ihmisen ja eläimen välisen suhteen ihmiskeskeisyyttä, mitä tarkoittaa ”ystävystyä” teuraskaritsojen kanssa, ja koko teurasteollisuutta ja sen politiikkaa, ja aloin kuvaamaan videoteosta, hän kertoo.

Teoksen nimi, Gold Coins to Headsmen, viittaa vanhaan tapaan, jossa kuolemantuomittuja neuvottiin lahjomaan teloittaja, jotta kuolema olisi mahdollisimman nopea ja tuskaton.

Lampaat olivat osatekijöitä myös Koskentolan Islannissa kesällä 2014 tekemässä installaatiossa.

Joka-aamuinen rituaali

Teoksen kuvaaminen on hänestä antoisaa, ja samalla siitä tuli joka-aamuinen rituaali, joka oli kaikille osallistujille, Koskentolalle ja lampaille, mieluinen. – Kuvausten jälkeen mentiin aina yhdessä syömään pihlajanmarjoja ja lehtiä: minä taivutin korkeammalla olevia oksia alas pojille, koska alaoksat olivat jo tyhjiksi kaluttuja, Koskentola kuvailee.

Itse kuvaamiseen meni viikkoja; ensin Koskentola totutteli yhtä pässiä, Villua, silmien peittämiseen muutaman viikon ajan, täysin eläimen ehdoilla. – Itse kuvauksia varten menin joka aamu auringon noustessa laitumelle, pistin kameran paikalleen ja odotin mitä tulee tapahtumaan. Suurin yllätys oli, kun aloin kuvaamaan tätä pässin silmien peittelykohtausta, toinen poika (Panda), jonka kanssa en ollut lainkaan harjoitellut silmien peittämistä, tarjoutui kanssanäyttelijäksi, ja tämä otos tuli myös valmiiseen teokseen.

Uudenlaista yhteistyötä

Teoksen äänimaisema on runoilija Jonimatti Joutsijärven tuottama. – Kun näin materiaalia, jossa Kristiina vietti aikaa lampaiden kanssa silmät sidottuna, tunnistin jotakin itsellenikin olennaista. Eläimen ja ihmisen kohtaaminen, ja toisaalta ihmisessä olevan eläimellisyyden kanssa eläminen ovat herättäneet minussa kysymyksiä ja oivalluksia hyvinkin lähiaikoina, hän sanoo.

Joutsijärvi kuvaa yhteistyötä joustavaksi ja mielenkiintoiseksi kokemukseksi: – Sain Kristiinalta videomateriaalia, kommentoin sitä vähän, ja lauloin nauhalle videon ideaa ja tunnelmaa mielestäni vastaavia melodioita. Kristiina sitten kommentoi nauhojani, minkä perusteella äänitin uusia. Koska muutenkin pyrin tällä hetkellä laatimaan joitakin lauluja, oli antoisaa saada kokeilla tällaista tapaa laulaa julkisesti mutta omassa huoneessa. Videon laulussa ei ole sanoja, joten se on tietyllä tapaa vapaa runoilijan ja laulunkirjoittajan ongelmista.

– Yhteistyö oli sujuvaa, kuten Jonimatti kuvaili, ja Jonimatin laulaminen antoi minulle uusia ulottuvuuksia, sillä en ole aikaisemmin tehnyt yhteistyötä musiikin keinoin, ja oli mielenkiintoista nähdä miten toinen taiteilija lähestyy aihetta, Koskentola lisää.