Sopivan pitkä rahoitus tukee tekemisen vapautta myös taiteessa

Koneen Säätiö kannustaa pitkäjänteiseen työhön myöntämällä monivuotista rahoitusta sekä tieteen että taiteen tekijöille. Rahoituksen on tarkoitus mahdollistaa tieteellisen tai taiteellisen työn tekemistä niin, ettei uutta apurahaa tarvitse hakea joka vuosi. Säätiön apurahayksikön johtaja Kalle Korhonen sekä asiantuntijat Maija Karasvaara ja Silja Pasila avaavat tässä kirjoituksessa säätiön ajattelua siitä, miksi apurahansaajan työn tavoitteisiin mitoitettu rahoitus on järkevää ja tukee tekemisen vapautta.

Säätiön rahoitusperiaatteet eivät synny tyhjiössä tai omassa kuplassa, vaan perustuvat dialogiin tieteen ja taiteen aloilla toimivien ihmisten ja muiden taiteen rahoittajien kanssa. Säätiön – ja koko suomalaisen säätiökentän – omalla historialla on myös merkitystä. Säätiöissä on viime aikoina vallinnut myönteinen suuntaus, jossa varsinkin tutkimusrahoituksen kaudet ovat pidentyneet entisaikojen pätkäapurahoista. Rahoituspäätöksiin vaikuttavat säätiöiden omat strategiat ja niissä esiin nostetut arvot.

Pitkäjänteisyys on tärkeä ulottuvuus tieteen ja taiteen vapaudessa, joka on Koneen Säätiölle keskeistä. Pitkäjänteisen työskentelyn tukeminen mahdollistaa työhön syventymisen ja kokeilemisen, ennaltamäärittelemättömyydenkin. Kun apurahakauden päättyminen ei tykytä takaraivossa, on tieteen ja taiteen tekemiseen enemmän tilaa ja vapautta.

Joskus meiltä toivotaan taiteen apurahojen myöntämistä pienempinä summina nykyistä useammalle tekijälle ja nykyistä lyhyemmiksi ajoiksi. Vapaan kentän taiteilijat ja työryhmät voivat kokea neljän vuoden rahoituksen pitkäksi, eivätkä hakijat helposti ryhdy hakemaan suurelta tuntuvia apurahoja. Koneen Säätiö myöntää siksi myös lyhyempiä apurahoja. Uran alkuvaiheessa olevien tekijöiden ja uusien hankkeiden tukeminen on olennainen, vaikkei ainoa osa säätiön toimintaa.

Myös pitemmälle uralla ehtineitä tuetaan vain määräaikaisesti. Se, että yksilö tai ryhmä tai organisaatio saa työnsä hyvin käyntiin ja tekee kiinnostavaa työtä, ei siis valitettavasti takaa säätiön jatkorahoitusta. 

Säätiön taideorganisaatiolle myöntämä muutaman vuoden huomattava rahoitus antaa työrauhaa, mutta sen loppuessa saattaa herätä kysymys, miksei säätiön tuki voisi jatkua pitkään tai pysyvämmin. Emme kuitenkaan käy neuvotteluja rahoituksen jatkumisesta välittömästi edellisen apurahakauden jälkeen ilman vertaisarviointia. Tämä siis pätee vain Koneen Säätiöön: apurahasäätiöt voivat tässäkin asiassa olla erilaisia keskenään. Vaikka Koneen Säätiö ei myönnä pysyvää rahoitusta, säätiön rahoitusta voidaan pitää ansiona, joka voi parantaa tekijöiden mahdollisuuksia saada työlleen lisää tukea ja vakiinnuttaa asemaansa omalla alallaan. Toiminnalle on tällöin helpompi etsiä ja löytää muitakin rahoittajia. Erityisesti suurten taidehankkeiden arvioinnissa punnitsemme säätiössä myös sitä, minkälaiset resurssit toiminnalle on sitten, kun Koneen Säätiön rahoitus väistämättä loppuu.

Taideorganisaatioiden rahoituksen tulevaisuutta ennakoivat parhaimmillaan organisaatiot ja rahoittajat yhdessä. Määräaikaisen yksityisen rahoituksen tai epävarmemmaksi käyvän julkisen rahoituksen varassa olevien taideorganisaatioiden taas kannattaa olla hyvin kartalla rahoittajien toiminnasta ja periaatteista.

Alussa mainitsimme dialogin. Dialogista puhuminen voi jäädä tyhjäksi, jollei täsmennetä, millainen dialogi rahoittajien ja rahansaajien välillä edistää taiteen tai tieteen asiaa parhaiten. Keskustelemme aktiivisesti muiden säätiöiden ja julkisen rahan jakajien kanssa rahoituksen kehittämisestä. Rahoituksen saajien kanssa keskusteltaessa tärkeää on kuulla eri rahoitusmuotojen toimivuudesta ja kehittää yhdessä uudenlaisia rahoituksen muotoja. Keskustelulla vahvistuu luottamus rahoittajien ja rahansaajien välillä.

Kirjoittajat: Maija Karasvaara, Kalle Korhonen ja Silja Pasila