Kelo vuoren laella

Joet tulvivat, vaikka niiden suistoa kuinka siirretään. Ne tulvivat, vaikka penkereitä nostetaan. Ne tulvivat kanavoinneista huolimatta. Joet tulvivat aina, kun niiden on tarpeen tulvia. Niin joet pyrkivät puhdistamaan itsensä.

Imbrasos-joen suisto

Vaikuttaa siltä, että varhainen pyhäkkö oli ainakin tilapäisesti kahden joen haaran välisessä suistossa. Samanlainen asetelma toistuu nykyään (1950-luvulla) tulvien aikana, jolloin joki haarautuu ja ympäröi suuren osan (Heraionin) pyhäkköalueesta.

Ernst Buschor,* Mitteilungen, Des Deutschen Archäologischen Instituts Athenische Abteilung, Sonderdrunk, Verlag Gerb Mann, Berlin 1954

Heraionin arkeologisen alueen nykyinen johtaja Jan-Marc Henke esitteli minulle Heran pyhäkköä ja muinaisen Imbrasos-joen suistoa Samoksella. Heran uskotaan syntyneen Imbrasos-joen varrella,** siveydenpuun alla paikassa, johon samoslaiset rakensivat alkuperäisen temppelin 700-luvulla eaa. Siinä kohtaa on nyt bysanttilaisen kirkon rauniot. Kyseinen siveydenpuu on saattanut kasvaa juuri siinä kohtaa, koska kristityillä on ollut tapana rakentaa kirkot pakanoiden kulttipaikoille. Sittemmin joen alajuoksua siirrettiin jo antiikin aikana suhteessa pyhäkön viimeiseen Heran temppeliin noin 538–522 eaa. Sen tiedetään olleen suurin koskaan rakennetuista antiikin Kreikan temppeleistä. Nykyisellään Imbrasos-joen suu on ohjattu noin kilometrin päähän pyhäköltä Ireonin kylän viereen.

_{*Vuodesta 1951 lähtien Heraionin pyhäkköalueella on suorittanut kaivauksia Saksan arkeologisen instituutin Ateenan osasto, alun perin E. Buschorin johdolla.
**Samoslaisissa kolikoissa kuvattiin usein jokijumala Imbrasos, joka piti kädessään Heran lintua, riikinkukkoa.}

Imbrasoksen alajuoksu Samoksen vilja-aitassa

Alue Ireonin kylästä Myloin kylään asti on ollut aina Samoksen vilja-aittaa, mikä oli tehnyt Saaresta rikkaan elintarvikkeiden tuottajan jo Polykrateksen aikaan 500-l. eaa. Nykyään alueen pohjavesi on kuitenkin ollut hupenemassa massaturismin ja ylikuormitetun maanviljelyksen takia. Osaan alavaa viljelysaluetta on rakennettu Samoksen lentokenttä. Muuten saari on vuoristoinen.

Sadekausina Imbrasos-joki virtaa mereen asti. Kun saavuin Samokselle, oli joen alajuoksu kuiva. Pystyin seuraamaan jokea kävellen kohti yläjuoksua joen pohjaa pitkin. Pohjasta löytyi auton renkaita, moottoreita, sähköliesiä sekä useita kengän pohjia. Myloin kylässä on nimensä mukaisesti useita vanhoja myllyjä. Joki kulkee sillä kohtaa syvällä rotkossa ja sen pohjalla on jäännöksiä vanhoista myllyistä.

Nousu Karvounis-vuoren rinnettä

Joen yläjuoksulla alkaa olla jonkin verran vettä ennen kuin se ohjataan viljelyksille. Hypin kiveltä toiselle, kunnes aloin kahlata. Eteen tuli joen penkereen kunnostustyömaita ja betonikanavointeja. Maasto jyrkkeni ja vettä alkoi olla yhä enemmän. Sukelsin erään putouksen muokkaamaan altaaseen. Näky oli ihmeellinen sekoitus turkoosia, syvää sinistä, okraa ja valkoista. Jatkoin kiipeämällä kallioita yhä korkeammalle. Vähän edempänä vastaan tuli valtava padon näköinen betonirakennelma, jonka yli vesi kuitenkin virtasi.

Sitten kallio joen pohjassa värjäytyi ruosteen punaiseksi. Tulin jälleen betonirakennelmalle, jossa on kanava, allas, vesijohtoja, -putkia ja venttiili, eli veden noutopiste. Rakennelman vieressä on pieni mökki ja puutarha, josta söin viinirypäleitä. Pienelle viljelykselle valjastettu lähde on yksi Imbrasos-joen päälähteistä. Jatkoin kiipeämistä ja joen pohjan koluamista, kunnes päädyin ”Saluunaan”. Se on yksinäinen bistro Pyrgoksen kylän reunalla.

Paikalle tuli vanha mies. Hän tilasi ouzon. Aloimme juttelemaan. Hän kertoi, että lähteitä on enemmän ylempänä vuorilla, mutta pikkukylät laskevat kaiken jätteensä jokeen. Infrastruktuuria ei niillä ole. Hän oli nuorempana paimentanut vuohia Imbrasos-joen varrella ja sen sivuhaaroilla. Hän kertoi upeista kanjoneista, luolista ja lähteistä, sekä käärmeistä joen varrella. Olin nähnyt ne kaikki, tai ainakin osan niistä, sekä kaikki betonirakennelmat ja putkistot, joista ei puhuta.

Karvounis eli Ampelos-vuoren laella

Pyrgoksesta menin tietä pitkin Pandrosoon, Samoksen korkeimmalle rakennettuun kylään. Jatkoin polkua pitkin kylän viimeiselle talolle. Talon pihalla työskenteli isäntä. Kerroin hänelle, että etsin lähdettä. Hän viittasi hiekkatietä ylöspäin ja sanoi, että sadan metrin päässä on seuraava. Siinä kohdassa on tynnyri, josta laskee letkun välityksellä vettä pieneen betonialtaaseen.

Noin 1000 metrin korkeudessa tulin taas pienelle kasvimaalle, mistä löysin jälleen syötäväksi viinirypäleitä. Sitten seurasin vain pientä puron uomaa ja saavuin kohtaan, jossa kasvaa runsaasti saniaisia. Olin kuulevinani lähteen solinaa. Lähdin kulkemaan saniaispuskien läpi. Solina voimistui, kun nousin korkeammalle, mutta muuttui sitten kilkatukseksi. Näin yhtäkkiä valtavan lauman vuohia ja sointi oli huumaava. Istahdin rinteen laelle Ampeloksen huipun kupeeseen.*** Laella on upea, valtavan kokoinen kelo. Olin oppinut Samoksen viinimuseossa, että saarella kasvaa mustaa tammea, josta tehdyissä tynnyreissä Samoksen kuuluisaa Muscat-viiniä on säilötty. Ehkä kelo on kyseinen tammi.

Katselen keloa. Ampelos-vuoren huippu on aivan takanani. Kelo näyttää joelta monine haaroineen. Tyvi on kuin joen suu, joka laskee maahan. Jotkin haarat ovat katkenneet, kuivuneet tyhjiin. Puun syiden kimuraiset muodot muistuttavat joen kallioon uurtamia muotoja. Kelossa ja kuivuneessa joessa on jotakin pysähdyttävää. Ne ilmaisevat sen miltä jokin näyttää, kun yhtä elämän ehtoa, vettä ei enää ole. Katselen keloa vielä tovin. Kellojen kilkatus loittonee ja vuorille ominainen hiljaisuus laskeutuu minun ja kelon välille.

_{*** Vuorta peittävät suurimmaksi osaksi mäntymetsät, mutta myös viiniköynnökset, joista se saanut muinaisen nimensä Ampelos (kreik. Άμπελος).}

Tulva Ireonissa

Istahdin erääseen kahvilaan Ireonin kylän aukiolla. Kysyin kahvilan pitäjältä Manolikselta Imbrasos-joesta. Hän kertoi leikkineensä lapsena joen varrella ja kalastaneensa siinä. Joen suun ylittävä silta on ollut aikaisemmin puusta rakennettu, useampaankin kertaan, sillä joki on tulviessaan vienyt sillat mennessään. Nykyään silta on rakennettu betonista.

Kun joki tuo tulviessaan vuorilta puutavaraa; runkoja, oksia, risuja ja kaikkea muuta kasvillisuutta tai mitä tahansa ihmisten jokeen heittämää tavaraa, ne kasaantuvat näihin ahtaisiin betonirakennelmiin ja aiheuttavat padon. Sen jälkeen vesi tulvii joesta kylään. Kellarit ja katutasossa olevat liikkeet täyttyvät vedellä. Näin kävi Ireonissa myös talvella vuonna 2021. Imbrasoksen mahdolliset tulvat koetaan siis arkeologisen alueen sijaan Ireonin kylässä.

Kysyin vielä Manolikselta tunteeko hän Ernst Buschorin. Hän vastasi, että Ireonissa kaikki tuntevat hänet. Manoliksen suku on Ireonin vanhimpia ja hänen isovanhempansa olivat majoittaneet Buschorin kotiinsa silloin, kun Buschor toimi kaivausten johtajana Heraionin pyhäkössä. Ennen kuin Buschor majoitettiin Manoliksen isovanhempien taloon, hän oli laittanut sängyn Heran temppelin raunioille. Buschorin oli vain täytynyt laittaa kunkin sängyn jalan alle pienet metallipurkilliset bensaa, jotta skorpionit eivät olisi kiivenneet sängylle.

Tämä Imbrasos-jokea käsittelevä kirjoitus on viimeinen Sebastian Boulterin viiden blogitekstin sarjassa, jossa hän esittelee kaikki projektiinsa liittyvät joet yksi kerrallaan. Stroszeckin pyynnöstä näyttely käsittelee jokia, jotka kulkevat viiden eri Saksan arkeologisen instituutin Ateenan osaston ylläpitämän arkeologisen alueen läpi, tai ovat niiden välittömässä läheisyydessä. Alueet ja niiden joet ovat Kerameikos, (Eridanos-joki) Ateenassa, Kifisos-joen laakso, (Kifisos-joki) Boiotiassa, Tiryns, (Inakhos-joki) Argolissa, Olympia, (Alfeios-joki) Eliissä ja Heraion, (Imbrasos-joki) Samoksen saarella.

Lue blogisarjan ensimmäinen osa: Eridanos – kadonneen joen jäljillä