Identiteetit, konfliktit ja sovittelu

Identiteetit, konfliktit ja sovittelu ovat avaimia toimivien väestösuhteiden rakentamiseen. Toimivia suhteita tarvitaan, jotta asioista voidaan puhua ja kiistellä keskustellen, mutta toimiva suhde ei synny, jos joku osapuolista on hiljaa.

Identiteetteihin liittyvät keskustelut saatetaan kokea hankaliksi, koska ne menevät helposti tunteisiin kaikilla osapuolilla. Kirjoitan aiheesta, koska olen henkilöhistoriassani joutunut sekä saanut paljon pohtia sitä, mitä ihmisille ja heidän välisille suhteillensa tapahtuu, kun on yksi tai muutama heistä saa aina erityishuomiota tai joutuu mukautumaan muiden määritelmiin valtavirrasta poikkeavan identiteetin takia. Kun sovittelee työkseen konflikteja työpaikoilla tai naapurustoissa, kouluissa tai muissa yhteisöissä, sitä alkaa myös huomata, että tilanteissa toistuu tiettyjä säännönmukaisuuksia. Konfliktien ja vastakkainasetteluille uusia keinoja etsivä toimintamme käynnistyi Depolarize-nimellä Koneen Säätiön Naapuridialogit-teemahaun turvin vuonna 2018, antoi mahdollisuuden irrottautua arkityöstä ja tutkia ja pohtia noiden säännönmukaisuuksia tarkemmin.

Konfliktit kertovat aina myös toimintaympäristöstä, jossa ne tapahtuvat. Niissä ovat läsnä myös yhteiskunnalliset rakenteet ja valtasuhteet. Konfliktit ja vastakkainasettelut ovat systeemejä, jotka tapahtuvat tietyissä puitteissa ja saavat meidät ottamaan erilaisia rooleja. Kun systeemi hahmottuu, tulee mahdolliseksi varautua – ja ennaltaehkäistä, ei konflikteja itsessään, mutta niiden kärjistymistä ja väkivaltaistumista. Kun systeemin dynamiikka tunnistetaan, tulee mahdolliseksi tunnistaa myös oman toiminnan ja asemoitumisen vaikutukset ja tajuta, edistävätkö ne itselle hyvää elämää ja sitä, mitä itse haluaa. Jos ”hyvä” on jotain muuta kuin sitä, mitä nyt on, muutos tulee tätä kautta mahdolliseksi.

Miksi on tärkeää olla ehkäisemättä konflikteja?

Jos konflikteja ei näy, se ei tarkoita, ettei niitä ole. Se saattaa tietenkin olla juuri näin, mutta saattaa myös olla, että joku osapuolista on hiljaa tai että jännitteet kytevät pinnan alla.

Sovitteluun liittyy usein mielikuva rauhasta ja sovinnosta, ja niihin puolestaan liittyy usein mielikuvia harmoniasta ja hiljaisesta, ”häiriöttömästä” tilasta. Itse asiassa suomen kielen sanakirjoissa rauhan synonyymeina on hiljaiseen tunnelmaan liittyviä sanoja. Rauha ei kuitenkaan tarkoita hiljaisuutta. Rauhan tekeminen ei ole aina hiljaista, eikä hiljaisuus ole aina rauhan merkki. Rauhan ja sovinnon edistäminen ei ole hiljaisuuden vaalimista. Rauhan tekeminen vaatii äänen käyttöä. Se vaatii sitä, että osapuolet tulevat kuulluksi ja tunnustetuksi identiteetteineen, kokemuksineen, historioineen ja näkökulmineen.

Rauha ei tarkoita konfliktien poissaoloa, vaan kykyä käydä vaikeita keskusteluja

Vaikeiden keskustelujen käyminen vaatii jännitteiden ja erimielisyyksien sietämistä ja osaamista ja tahtoa käsitellä niitä. Sovittelussa tiedämme, että vaikeat keskustelut etenevät, kun jokainen osapuoli on tullut kuulluksi ja tunnustetuksi. Jonkun pitää siis kuunnella ensin.

Keskustelut ja konfliktit tapahtuvat ainakin kolmella tasolla: oman tarinan tasolla, yksilöiden ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen tasolla ja yhteiskunnallisten rakenteiden tasolla. Nuo tasot vaikuttavat toisiinsa. Kuuntelemista tarvitaan siis ainakin kolmella tasolla: oman tarinan tasolla (itsensä kuunteleminen), yksilöiden ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen tasolla (kuunteleminen keskusteluissa) ja yhteiskunnallisten rakenteiden tasolla (kuuntelemisen sisällyttäminen sosiaalisiin ja poliittisiin prosesseihin).

Sovittelijoille on tuttua se, että keskusteluja vaikeuttavat yleensä vahvasti tunnereaktiot, joita hiomattomat tarinat aiheuttavat. Ensimmäinen reaktio toisen tarinaan, joka poikkeaa vahvasti omasta, on yleensä raju. Tarinoiden käsittelyssä pitäisi kuitenkin aina muistaa, että tarinan ensimmäinen versio on vasta luonnos. Se ei määritä lopullista totuutta, mutta tarinan ensimmäisen version täytyy tulla kokonaan kuulluksi ennen kuin sille voi kirjoittaa jatkon.

Kuunteleminen on radikaali teko, jos sen toteuttaa radikaalilla tavalla. Se vaatii itsensä unohtamista hetkeksi ja sellaista itselle annettua lupausta, että vaikka itselle tulisi hankala olo, antaa toisen puhua loppuun. Periaatteessa ollakseen radikaali ei siis tarvitse tehdä muuta kuin olla hiljaa ja pidättäytyä kommentoimasta, reagoimasta, arvottamasta ja vertailusta. Omat tunteet ja reaktiot jäsennetään ja yritetään ymmärtää jälkikäteen.

Radikaalia kuuntelua tarvitaan, koska jonkun täytyy kuunnella ensin. Sovittelun idea on, että puolueeton ulkopuolinen voi olla se, joka ottaa vastaan tarinoiden ensimmäiset versiot ja auttaa osapuolia valmistautumaan yhteiseen keskusteluun. Sovittelua voitaisiin mielestäni entistä paremmin hyödyntää yhteiskunnan eri osa-alueilla ja eri tasoilla, sillä vaikeat keskustelut koskevat meitä kaikkia.

 

Koneen Säätiön Naapuridialogit-teemahaku mahdollisti mm. seuraavien julkaisujen laatimisen tai loppuun saattamisen:

Attias, Miriam (2020). Identiteetit, konfliktit ja sovittelu. THL Tietokirjat, 2020.

Attias Miriam & Kangasoja Jonna (toim.) Me ja ne – välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Into Kustannus, 2020.

Attias, Miriam (2020). Vastakkainasettelut ja konfliktit koulussa. Teoksessa Resilienssiä rakentamassa – demokratiakasvatuksen tueksi. Opetushallituksen käsikirjat ja oppaat 2020:2. (Englanniksi / In English: Attias, Miriam (2020). Confrontations of Identity and Conflicts in Schools. In Building resilience – in support of democracy education. Guides and Handbooks of Finnish National Board of Education.)

Juntunen, Marko (2020) Matkalla islamilaisessa Suomessa. Vastapaino.

Keskeisiä oivalluksia pähkinänkuoressa:

Konfliktintaitaja, osa I: Yhteiskunnan konfliktit

Konfliktintaitaja, osa II: Konflikti oppimisen paikkana

Konfliktintaitaja, osa III: Radikaali kuuntelu

Kirjoittaja:
Miriam Attias

Kirjoittaja on sovittelija, joka on erikoistunut yhteisöjen, naapurustojen ja organisaatioiden sisäisten konfliktien käsittelyyn ja ratkaisuun. Hän johtaa Koneen säätiön rahoittamaa Depolarize-hanketta.