Hanneriina Moisseinen piirtää moniäänistä historiaa

Saaren kartanon järjestyksessään kolmas kutsutaiteilija, sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseinen, kertoo mitä kahdeksan kuukauden kutsutaiteilijaresidenssi merkitsi hänelle.

”Tämä on taiteilijan paratiisi. Täällä on tilaa ja aikaa. Kartano on ympäristö, jossa taiteenteko on täysin oikeutettu ja hyväksytty olemisen tapa”, Hanneriina Moisseinen sanoo hymyillen. ”Täällä ei tarvitse perustella omaa tekemistään, kuten ’normaalissa’ elämässä”, hän jatkaa.

Moisseinen on silminnähden väsynyt mutta tyytyväinen. Hän on valvonut edellisenä yönä kahteen. Viimeinen viikko Saaren kartanon kutsutaiteilijana on alkanut, ja hän aikoo hyödyntää jokaisen minuutin siitä.

Moisseinen on työskennellyt Saaren kartanon kutsutaiteilijana syyskuun alusta, kahdeksan kuukauden ajan. Hän on työstänyt valmiiksi muun muassa neljännen sarjakuvakirjansa. ”Kannas”-niminen teos julkistetaan tiistaina 24.5. Galleria Huudossa järjestettävän näyttelyn avajaisissa. ”Tuntematon” on yhteisnäyttely Visa Knuuttilan kanssa.

Moniääninen historia

Moisseinen haluaa tuoda ”Kannas”-sarjakuvakirjassaan moniäänisyyttä ja uusia näkökulmia sotasarjakuvaan. Kirjan päähenkilöinä ovat karjakkotyttö, hulluksi tullut rintamakarkuri ja erityisesti lehmät. ”Arvelin, että niiden avulla voi kertoa uudella tavalla sodasta, sotaolosuhteista ja kodin jättämisestä”, hän jatkaa. ”Kannas” on sotakertomus, joka antaa puheenvuoron niille, joille sitä ei ole aikaisemmin annettu.

”Uskon, että kirja löytää lukijansa. Jo siksi, että nainen tekee sotakirjan, jossa päähenkilönä on nainen ja lehmät sekä hulluksi tullut rintamakarkuri. Tämä on provosoiva lähtökohta”, hän kuvailee.

Tarkat yksityiskohdat

”Odotan mielenkiinnolla miten ihmiset kommentoivat kirjaa, ja mistä yksityiskohdista minua tullaan ojentamaan. Monet suhtautuvat sotahistoriaan hyvin intohimoisesti. Yritin ottaa selville pienimmätkin yksityiskohdat, jotta minua ei voisi moittia epätarkkuuksista”, Moisseinen sanoo hymyillen.

Uudenlaista karjalaisuutta

”Kannas” tutkailee myös onko mahdollista luoda uutta karjalaista kulttuuria. Karjalaa nostalgisoidaan ja sen kulttuuria näkee esiteltävän pölyyntyvinä pirtanauhoina lasivitriineissä. ”Mitä on karjalainen nykykulttuuri, missä se on ja missä määrin se on sidottu alueeseen ja paikkaan? Perinteet voivat elää niin sanotusti ’mierossakin’ eli maailmalla”, Moisseinen pohtii.

Hän kuullut paljon evakkotarinoita, ja karjalaisilla tuntuu olevan aina sama nuotti tarinoissaan. Hän halusi ymmärtää mistä siinä on kysymys. ”Nykyiset uudet sukupolvet eivät osaa samastua kokemuksiin sodasta ja evakuoimisiin, koska heillä ole kosketuspintaa niihin. Yritän luoda sarjakuvalla vuoropuhelua nuorempien sukupolvien ja sota-ajan historian välille”, hän kertoo. ”Toivottavasti mahdollisimman monet karjalaiset, evakot, sotaveteraanit ja Suomen historiasta kiinnostuneet löytävät kirjan pariin.”

Ihmisen kädenjälki maisemassa

Moisseinen kävi talvella Mietoisten kudontapiirissä ja siellä naiset kertoivat hänelle, että alkuperäisen asutuksen talot ovat metsäisten mäkien päällä. ”Kun karjalaiset tulivat, Saaren kartanon tiluksista lohkottiin seitsemisenkymmennelle perheelle tilat. Kaikki pelloilla olevat talot Mietoisisssa ovat karjalaisten taloja. Karjalaisten tulo muutti täällä maisemaa oleellisesti,” hän jatkaa.

”On hauska ajatella, että kirjassani kuvaan lähtöhetkeä Karjalasta ja nämä ihmiset ovat saapuneet tähän ihan viereen pientiloille,” Moisseinen kuvailee. Maisema todellakin muuttui vuoden 1944 myötä .

Ajankohtainen teema

”Ihmiset tuntuvat unohtaneen, ettei siitä ole niin kauan, kun 408 000 siirtolaista saapui läntiseen Suomeen. Karjalaisten tilanne oli erilainen siinä mielessä, että heillä ei ollut mitään muuta paikkaa, eikä kukaan olettanut, että he palaisivat takaisin. Mutta kuitenkin on paljon yhtäläisyyksiä nykyhetkeen. Siinä miten paetaan sotaa, ja siinä miten pakolaiset otetaan vastaan”, hän kertoo.

”Kannas ”on käännetty jo englanniksi – syksyllä residenssissä työskennellyt runoilija Pauliina Haasjoki on kääntänyt kirjan ja sen nimi on englanniksi ”The Isthmus”. ”Kirjan aihe on universaali ja ajankohtainen, joten sen kääntäminen oli luonnollista”, hän jatkaa.

Työkiireitä ja kohtaamisia

Kutsutaiteilijajaksonsa alkuvaiheessa hänellä oli tarkoituksena metelöidä polkuharmonilla, mutta hän ei ehtinyt soittamaan soitinta. Loppujen lopuksi polkuharmoni siirtyi toiselle residenssiläiselle, muusikko Marja Johanssonille, sävellyksen hinnalla. ”Ajattelen, että polkuharmonin energia tulee jaettua suuremmalle joukolle, kun vaihdoin sen animaatioon tulevaan sävellykseen”, hän kertoo.

Hanneriina Moisseisen verkkosivut Ennakkotilaus Kannas-kirjaan