Ihmisen historiaa on tutkittu monesta näkökulmasta, joista eräs kiinnostavimmista on meitä kaikkia päivittäin koskettava ruoka. Maanviljelyksen keksiminen kymmenisen tuhatta vuotta sitten johti siihen, että siirryimme vaiheittain metsästäjä-keräilijöistä viljelijöiksi, perustimme pysyviä asutuksia ja nykyisenkaltainen yhteiskuntarakenne alkoi muodostua. Maustekaupan myötä maailma laajeni ja kulttuuriset vaikutteet levisivät. Ruoka ja sen säilyvyys näyttelivät pitkään merkittävää roolia myös sodankäynnissä, ja armeijan tarpeista lähtenyt innovaatio, tölkkisäilyke, on vakiinnuttanut asemansa siviilikäytössä. Viimeisin suuri ruoan murros tapahtui 1960–80-luvuilla, jolloin vihreäksi vallankumoukseksi kutsuttu tekninen kehitys maanviljelyssä tuplasi viljelyalan tuottavuuden ja ratkaisi suurelta osin voimakkaan väestönkasvun tuomat haasteet ravinnon riittävyydestä. Ruoka ei ole vain historian sivumaku, vaan se tai sen puute on aikojen saatossa muovannut ihmistä ja yhteiskuntia ratkaisevilla tavoilla.

Nyt 2000-luvun toisella vuosikymmenellä näyttäisimme elävän seuraavan suuren ruokamullistuksen äärellä, ja siksi keskustelun dokumentointi on ruokakulttuurin erikoismuseolle ajankohtaista juuri nyt. Viime vuosina ruoka- ja juomakulttuurin ilmiöt sekä ruoan tulevaisuus ovat nousseet voimakkaan kiinnostuksen kohteiksi, ja vilkasta keskustelua käydään tiedemaailman lisäksi niin kodeissa, työpaikoilla kuin mediassakin. Viimekesäinen, poikkeuksellisen raskas helleaalto osoitti konkreettisesti, millaisiin muuttuviin sääolosuhteisiin paikallinen ja globaali maatalous joutuu pian sopeutumaan. Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) julkaisi lokakuussa 2018 Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin, jonka mukaan ilmaston lämpenemisen torjumiseksi on muutosten oltava nopeita ja radikaaleja, jotta elinolosuhteet ja erityisesti ruoantuotanto voidaan turvata. Yhdistettynä YK:n arvioon edelleen voimakkaasti kasvavasta väestömäärästä maapallollamme, tarvitsemme pikaisesti uuden ruokavallankumouksen. Viljelymaan kuivuminen on johtanut siirtolaisuuteen kautta historian. Keskeinen kysymys onkin se, miten, missä ja millaista ruokaa näissä uusissa olosuhteissa tullaan tuottamaan ja miten sen tasa-arvoinen jakautuminen voidaan taata.

Jokapäiväisessä arjessamme ilmaston lämpenemisen aiheuttama huoli näkyy muun muassa voimistuvana kasvisruokatrendinä. Vaikka lihankulutus on Suomessakin edelleen kasvussa, on lihattomien kotitalouksien määrä lisääntynyt koko maassa iäkkäintä väestöä lukuun ottamatta kaikissa ikäryhmissä. Tulevaisuuden teknologioita kokeilevia tai perinteisiä käytäntöjä uudelleen hyödyntäviä ravintoloita syntyy, hyönteiset tekevät tuloaan lautasillemme ja kasviproteiinien valikoima kauppojen hyllyillä monipuolistuu. Palstaviljely ja parvekekasvatus eivät ole enää vain vannoutuneiden viherpeukaloiden harrastus vaan osa monen kaupunkilaisen vaihtoehtoista elämäntapaa, jossa arvostetaan ruoan alkuperän tuntemista, omavaraisuuden lisäämistä ja lyhyttä matkaa tuotantopaikalta lautaselle. Urbaanin viljelyn trendi näkyy myös kaupunkisuunnittelussa viherkattoina ja pienviljelyä mahdollistavina yhteispihoina sekä taloyhtiöiden yhteisöllisinä tilaratkaisuina.

Ympäristökysymysten lisäksi ja niiden innoittamana ruokakulttuuria muovaavat vauhdilla kehittyvät uudet teknologiat kasvien jalostuksessa sekä ruoan tuotannossa ja valmistuksessa.  Nopeasti monikulttuuristuvassa maassamme myös ruokailutottumukset ovat keskellä murrosta, jossa yhtäällä nousevat esiin paikallisesti tuotetut raaka-aineet ja perinteiset valmistusmenetelmät, toisaalla uudet kansainväliset vaikutteet ja vaihtuvat ruokatrendit. Ruoka kiinnittää meidät historiaamme ja yhteisöömme. Mutta mitä merkitsee ruoka heille, joiden päivällispöydässä läsnä on uusien elämysten sijaan huoli ravinnon riittävyydestä? Rakenteellinen eriarvoisuus näkyy ruoan laadussa ja sitä kautta terveydessä myös tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi mielletyssä Suomessa. Tulevaisuuden globaalissa ruokapöydässä roolimme paitsi kuluttajina, myös äänestäjinä ja yhteisövaikuttajina korostuu.

Hotelli- ja ravintolamuseo on ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo. Tulevaisuuden museon tavoitteena on olla entistä vahvemmin moniääninen ja moniaistinen ruokakulttuurimuseo, joka tekee aktiivista yhteistyötä ruokakulttuurin eri toimijoiden kanssa ja yhdistää osaamisellaan ruoka- ja juomaharrastajat sekä alan ammattilaiset. Food & Future Forum on moniääninen ja kaikille avoin tutkimusmatka ruoan tulevaisuuteen, teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin ja suomalainen ruokakulttuurin muutokseen.