Esittävä taidetanssi edisti terveyttä elämän murtumissa

Koneen Säätiön rahoittamassa nelivuotisessa (2021–2025) Tarinallinen tanssi elämän murtumissa -tutkimushankkeessa lähestyttiin erilaisia sairauksia ja niihin liittyviä sisäisiä tarinoita ja elettyjä kokemuksia ruumiillisesti, esittävän tanssin näkökulmasta. Mistä hankkeessa oli kyse ja millaisia tutkimustuloksia löytyi?

Tanssimista pidetään nykyisin lupaavana lääketieteellistä hoitoa täydentävänä kuntoutusmenetelmänä erilaisissa sairauksissa. Enenevästi viime vuosina lisääntynyt tutkimusnäyttö toteaa tanssimisen lisäävän niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin hyvinvointia ja terveyttä. Tutkimuksissa tanssimista on lähestytty erityisesti ryhmässä tapahtuneiden tanssiharrastusinterventioiden avulla. Tanssiminen on paitsi monipuolinen liikuntamuoto, myös esittävää taidetta. Toistaiseksi löytyy kuitenkin vain vähän tutkimusta siitä, miten tanssi performatiivisena eli esiintyvän taiteen muotona voi vaikuttaa erilaisissa sairauksissa sekä niiden kuntoutuksessa ja kuntoutumisessa.

Tarinallinen tanssi elämän murtumissa -tutkimushankkeen tavoitteena oli kolmessa osatutkimuksessa lähestyä haastavia elämäntilanteita ja erilaisia sairauksia nimenomaan esittävän ja osallistavan taidetanssin näkökulmasta. Esittävällä taidetanssilla viitataan luovaan toimintaan, jonka olemassaolon edellytyksenä on katsomisen prosessi: tanssijan ja katsojan dialoginen läsnäolo, sillä vasta yleisö mahdollistaa harjoitetun teoksen muotoutumisen taiteeksi. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli luoda uusi ja täydentävä muoto psykologiassa käytössä olevalle Kirje tulevaisuudesta -menetelmälle taidelähtöisesti, esittävää tanssia soveltaen.

Näkyviin neuvoteltu identiteetti

Hankkeen ensimmäinen osatutkimus toteutui yhteistyössä Tukholmassa toimivien Balettakademienin sekä tanssiryhmä Kompani Parkinsonin kanssa. Esiintyvä tanssiryhmä koostuu 6–15 tanssijasta ja ryhmän opettajista, jotka esiintyvät yhdessä. Tutkimus kohdentui esiintyvässä tanssiryhmässä toimimiseen sekä sen merkitykseen Parkinsonin tautia sairastavien tanssijoiden identiteetille.

Kompani Parkinson-ryhmän tanssijoiden kokemuksia esittävästä tanssista yhdistivät ennen kaikkea tanssin sanaton ja luova vuorovaikutussuhde, jossa kinesteettinen empatia ja katsotuksi tuleminen olivat merkityksellisiä.  Erityisesti kokemukset katsomisesta ja katsottuna olemisesta antoivat tanssijoille uusia tapoja ilmaista itseään ja tulla näkyväksi ilman sairauteen liittyvää identiteettiä. Lisäksi tanssiminen salli fyysisen toimintakyvyn rajoituksen muuntumisen kokemukseksi kehon kykyisyydestä, joka on ratkaisevan tärkeää sairauteen liittyvälle identiteettityölle.

Tutkimuksen mukaan esittävä taidetanssi antoi Parkinsonin tautia sairastaville mahdollisuuden rakentaa kehollista identiteettiä, joka perustui sairauden sijasta taiteeseen ja taiteelliseen ilmaisuun. Kuntoutuksen ja kuntoutumisen näkökulmasta tämä on keskeistä, sillä identiteetin on ehdotettu olevan yksi avaintekijöistä, joka mahdollistaa sopeutumisen Parkinsonin tautiin ja sairauden kanssa elämiseen.

Tanssien toivottu tulevaisuus elettynä ruumiillisena kokemuksena

Hankkeen toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa lähestyttiin sairauksia, lievää ja keskivaikeaa nuorten aikuisten masennusta sekä MS-tautia, toivotun tulevaisuuden näkökulmasta. Molemmissa tutkimuksissa sovellettiin Kirjeitä tulevaisuudesta -menetelmää tanssitaidelähtöisesti: keskiössä oli koreografinen prosessi ja oman sisäisen tarinan näkyväksi tekeminen ryhmäteoksessa.

Toivotusta tulevaisuudesta luotiin kummassakin osatutkimuksessa tanssi-improvisaatioon nojaava digitaalinen pienoistanssiteos kamerapohjaista 3D-liikekaappaus-menetelmää käyttäen. Tämä toi osallistujille paitsi konkreettisen lähestymistavan tanssia anonyymisti ns. suurelle yleisölle, myös mahdollisuuden tarkastella omaa liikettä ikään kuin ulkoapäin mahdollistaen omien arvojen sekä asenteiden pohtimisen: näkemään itsensä ja oman liikkeensä toisin, tuomitsematta ja hyväksyen, kiittäen ja sen kauneutta arvostaen. Taiteellisen teoksen yhdessä työstäminen toi lisäksi ainutlaatuisella tavalla mahdollisuuden sanattomalle kollektiiviselle ymmärtämiselle, jonka pohjavireenä oli eletty ja koettu kokemus.

Tanssillisesti sovelletun menetelmän kokonaisvaltaisuus todentui tutkimustuloksissa.  Tutkimusaineistoissa ilmenivät erityisesti psykososiaaliset tekijät kuten muun muassa masennuksen lieventyminen, itsemyötätunnon viriäminen, kehonkuvan muuttuminen sekä haastavaan elämäntilanteeseen liittyvien juurisyiden ja sosiaalisesti vuorovaikutteisen luovan liikeilmaisun merkityksen ymmärtäminen hyvinvoinnille.

Tanssi sisäisen tarinan jaettuna maisemana

Tiivistettynä tutkimushankkeen tulokset ehdottavat, että esittävän taidetanssin avulla osallistujat ns. kertoivat ruumiillisesti juurtuneita, sisäisiä, tarinoita itselleen tuoden ne esiin muille nähtäviksi ja koettaviksi. Tällöin tanssi ei-kielellisenä kokemuksena näyttäytyi tutkimushankkeessa yhteisenä vuorovaikutuksen tasona, joka kietoi yksityiset ja julkiset kertomukset sanattomasti tarinalliseen kiertokulkuun.

Tutkimushankkeeseen osallistuneille merkityksellistä olikin nimenomaan löytää konkreettinen tapa paitsi sisäisen tarinan todentamiseen kertojalleen itselleen, myös keinona jakaa se muille mahdollisimman autenttisesti. Tanssiminen mahdollisti siis ruumiillisen tavan tutkia itseä, maailmaa ja sairautta liikkeen kautta, mutta erityisesti tavan ilmaista itseämme toisille: synnyttää sanaton yhteys itseemme ja toisiin.

Kun Kompani Parkinson -tanssiryhmän tanssijoille reaaliaikainen esittävä taidetanssi mahdollisti identiteetin uudelleen neuvottelemisen ja -määrittelemisen yleisön kanssa, sovelletussa Kirje tulevaisuudesta -menetelmässä tuotetut digitaaliset pienoistanssiteostallenteet puolestaan mahdollistivat tutkimukseen osallistuneille luovan tavan ilmaista sisäinen eli koettu tarina sairaudesta ja sen merkityksestä arkeen koherentisti.

Vaikka esittävän tanssin keinot olivat sinänsä erilaiset, niiden vaikutukset hyvinvointiin olivat samankaltaiset. Tanssiessaan osallistujat saivat rakentaa mielekkyyttä sairauden mukanaan tuomaan elämän katkokseen: tehdä menneisyyttä itselle ymmärrettäväksi ja ennakoida tulevaisuutta sekä muotoilla sairauteen liittyviä tunteita ja ohjata toiminnallisia valintoja. Luoda eräänlaisen maiseman, jonka voi aistia ja elää omasta näkökulmasta ja elämäntilanteesta käsin.

Avautuva horisontti

Esittävä tanssi ja sen psykofyysissosiaalinen, kokonaisvaltainen, ulottuvuus näyttäytyi kaikkien kolmen osatutkimuksen valossa vaikuttavuudeltaan terveyttä edistävänä ja ylläpitävänä. Näin ollen tutkimushankkeen tulokset tukevat aiempaa tutkimusnäyttöä tanssillisen kuntoutuksen ja kuntoutumisen merkityksestä erilaisissa sairauksissa.

Lisäksi hanke avasi uudenlaisen horisontin kuntoutuksen kentälle, sillä myönteisten tutkimustulosten keskiössä oli erityisesti esittävä tanssitaide ja sen sisältämä ilmaisullinen voima sisäisen tarinan kerronnassa ja sen esille tuomisessa. Yksilön tason terveyttä edistävien vaikutusten ohella sisäinen tarina jaettuna kertomuksena tuotti tutkimushankkeessa subjektiivisten sairausnarratiivien lisäksi uudenlaisen metodisen ja lääketieteellistä kuntoutusta täydentävän tavan lähestyä sairauksia ja niiden hoitoa.

Kiitokset
Kiitokset tutkimushankkeeseen osallistuneille tanssijoille Ruotsissa ja Suomessa sekä tutkimusyhteistyötahoille Balettakademienissä, Neuroliitossa, Itä-Suomen yliopistossa (Nuorisopsykiatria, Teknillisen fysiikan laitos, Yhteiskuntatieteet) ja Oslon yliopistossa (Psykiatria).

Lähteet:
Hänninen, V., Pohjola, H., Tarvainen, M., Hätilä, J., Korhonen, H., Rovamo, H. & Sools, A. (2021). Kirje tulevaisuudesta -menetelmä. Teoksessa S. Ryynänen & A. Rannikko (toim.) Tutkiva mielikuvitus: Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Gaudeamus (s. 132–153).

Pohjola, H. (2021). Tanssi, sisäinen tarina ja sairausnarratiivit. Musiikki (4), 62–72. https://doi.org/10.51816/musiikki.113251

Pohjola, H. (2023). Esittävän taidetanssin merkitys identiteetille Parkinsonin taudissa. Tieteessä tapahtuu 41 (5), 19–23. https://journal.fi/tt/article/view/140887

Pohjola, Hanna. (2025). Tanssien toivottu tulevaisuus ankkuroituu läsnäoloon. URL: https://blogs.uef.fi/suhteellista/2025/05/19/tanssien-toivottu-tulevaisuus-ankkuroituu-lasnaoloon/ (julkaistu 19.5.2025)

Pohjola, H., Sivak, E, & Åström, Å. (2023). Performing with Parkinson’s: Leaving traces. Nordic Journal of Dance 14 (1), 100–115. https://doi.org/10.2478/njd-2023-0011

Pohjola, H. & Hämäläinen, P. (2023). Tanssiva kanssatutkijuus. Sosiaalipsykologian savumerkkejä. URL: https://savumerkkeja.wordpress.com/2023/05/15/tanssiva-kanssatutkijuus/ (julkaistu 15.5.23)

Pohjola, H., Hänninen, V., Vartiainen, P., Karjalainen, P., Tolmunen, T. & Lehto, S. (2024). Young adults’ narratives of danced desired future in mild-to-moderate depression. Narrative Works (painossa).

Pohjola, H., Vartiainen, P. & Salvén, Kimmo. (2022). Minuina. URL: https://www.youtube.com/watch?v=Vaa3kwEpabM (julkaistu 17.8.2022)

Pohjola, H., Vartiainen, P. & Salvén, Kimmo. (2023). Matkani, Matkamme. URL: https://www.youtube.com/watch?v=Xws5jkKioLk (julkaistu 3.1.2023)

UEF. (2022). Tanssista voimaa itseilmaisuus. Akateeminen vartti -podcast. URL: https://soundcloud.com/uniuef/akateeminen-vartti-tanssista-voimaa-itseilmaisuun?in=uniuef/sets/akateeminen-vartti (julkaistu 16.12.2022); https://www.uef.fi/fi/artikkeli/akateeminen-vartti-podcast-tanssista-voimaa-itseilmaisuun (tekstitetty versio, julkaistu 20.12.2022)