Mitä arvioijan mielessä liikkuu ja miten arvioija kokee prosessin? Lue mitä erään taiteen alalla hakemuksia arvoinut asiantuntijamme miettii työskentelystään tämän syksyn hakemusten parissa.

Residenssihakemuksia arvioidessani kysymyksekseni nousi: millaisen taiteellisen kysymyksenasettelun koen relevantiksi juuri nyt? Missä tuntuvat puhaltavan aidosti raikkaat tuulet, entä mikä tuntuu jo vanhanaikaiselta? Mitkä hakemukset tuntuvat liittyvän liiaksi taiteen sisäisimpiin kysymyksiin, taiteilijoiden identiteettikriisien, turhautumien ja epävarmuuksien purkamiseen? Toisaalta, eräskin vilpittömiä kysymyksiä taiteen tekemisen mielekkyydestä kysyvä hakija tuntuu kuin vahingossa ehdottavan hauskan kuuloista ideaa ja uudenlaista teoksen muotoa, joka ei käperrykään sisäänpäin, vaan vilpittömästi ja ulospäinsuuntautuneesti kutsuu luokseen. Milloin henkilökohtaisesta tulee yleistä?

Arvioija järkeilee valintojaan, mutta niihin johdattaa intuitio. Arvioijan täytyy uskaltaa luottaa omaan asiantuntemukseensa, samalla hyväksyä vajavaisuutensa. Haluaisin ottaa riskejä, haluaisin sysätä makuni syrjään. Pystynkö näkemään hakemuksiin sisältyvän potentiaalin? Tunnistanko omat ideaalini, ennakkokäsitykseni, positioni, turhautumiseni? Löydänkö residenssihakemusten joukosta hyvät ideat liian heppoisten joukosta? Entä löydänkö hyvät hakemukset, joissa varsinaista ideaa ei vielä ole? Kuinka residenssin hakija kykenee artikuloimaan työvaihetta, jossa ei vielä tiedä, jossa mitään ei vielä varsinaisesti ole, jossa mielikuvaa lopputuloksesta ei ole, jos lopputulosta koskaan tulee olemaankaan?

Mielestäni ei ole taiteilijalta liikaa vaadittu kyetä artikuloimaan omasta työstään, välillä myös muilla kuin omilla ehdoillaan. Tällä hetkellä taiteen rahoitusta jaetaan hakemusperusteisesti. Ehkä jonain päivänä luomme paremman systeemin. Ajattelen, että taidetta tehdään jaettavaksi – jaettavaksi ennemmin tai myöhemmin, jaettavaksi edes yhdelle toiselle kokijalle kerrallaan. Hakemuksen kirjoittaminen on yksi ja usein varhainen jakamisen ele. Voisiko se siis olla välttämättömän pahan sijaan ajatusten selkeyttämisen väline, taiteellista työtä jo itsessään eteenpäin vievä?

On ilahduttavaa, kun hakija ottaa vakavasti tekemisensä, muttei ota turhan vakavasti itseään. Suuret sanat, julistaminen, liikojen lupaaminen, itsensä ja oman tekemisensä ylitulkitseminen herättävät ainakin tässä arvioijassa välillä hienoisia epäilyksiä. Kyseenalaistavatko taiteilijat riittävästi myös omia ideaalejaan? Entä milloin oman tekemisen asettaminen muodikkaiden sanojen, termien tai teorioiden alle tuoksahtaa päälleliimatulta? Arvioijan on yritettävä vainuta hyvä taide myös silloin, kun sen tekijän kirjalliset taidot töksähtävät – hakemus ei ole kirjallinen taidonnäyte. Entä jos hakemuksen voisi tehdä pelkkänä videona tai kuvina?

Sellaiset hakemukset ovat innostavimpia, joista arvioijalle tulee olo, ettei hakija itse tunnu aavistavan, kuinka hienon sisällön hakemukseen on kirjoittanut. Omanlaisen, itse eletyn, koetun, ajatellun, kyseenalaistetun ja vielä muutaman kerran uudelleen ajatellun tunnistaa, ja usein rivien välistä. Arvioijana haluaisin myös kyetä omanlaisiin, ajateltuihin, kyseenalaistettuihin ja vielä uudelleen ajateltuihin valintoihin.

Hakemuksissa on valtava määrä intohimoa, innostusta, rohkeutta, työtä, ajattelua ja vaivannäköä – arvioija on tästä kaikesta kiitollinen. Erityisesti yksilöresidenssihakemukset käyvät sydämeen, niissä kun on mukana erityistä henkilökohtaisuutta. Erityisen kihelmöivää on myös lukea nuorten mutta jo itsenäisesti ajattelevien, Suomessa vielä tuntemattomampien kansainvälisten tai paluumuuttajatekijöiden hakemuksia.

Hakemuksia lukiessa oivaltaa viimeistään myös sen, ettei kenenkään tulisi ottaa päätöksiä henkilökohtaisesti. Arvioija pystyy ehdottamaan residenssiä hyvin harvalle. Myöntöihin ja myöntämättä jättämisiin vaikuttaa monta seikkaa. Spekulointi on usein turhaa. Arvioija vaihtuu vuosittain.

On sanottava vilpittömästi, että jokainen hakija on omalla tavallaan rohkea. On rohkeaa laittaa vireille ehdotus, asettaa itsensä ja tekemisensä alttiiksi.