Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 19.05.2023 Alpakoiden ja mikro-organismien kielellä – henkilökuvassa Mari Keski-Korsu Tarinat ja julkaisut Saaren kartanon residenssi 19.05.2023 Alpakoiden ja mikro-organismien kielellä – henkilökuvassa Mari Keski-Korsu Reviving the Wild Reviving the Wild -sisällöt esittelevät Saaren kartanon ekologista residenssitoimintaa eri näkökulmista. Tällä kertaa haastattelussa on residenssin kutsutaiteilija. Jokaiselle yksilöresidenssijaksolle kutsutaan taiteilija tai tutkija, joka keskittyy työskentelyssään ekologisiin kysymyksiin. Kutsutaiteilijaohjelma tarjoaa residenssiläisille keinoja ekologisen ajattelun syventämiseen ja luontoyhteyden tarkasteluun. Teksti Essi Syrén Mari Keski-Korsun valokuvat Jussi Virkkumaa Jaa: Mitä alpakat haluaisivat sanoa ekologisten katastrofien kanssa kamppaileville ihmisille? Entä miltä tuntuu kävellä sulavan, upottavan ikiroudan pintakerroksella paljain jaloin? Saaren residenssin ekologisiin teemoihin keskittyvän kutsutaiteilijaohjelman maalis- ja huhtikuun taiteilija Mari Keski-Korsun taiteessa luodaan dialogia ihmisten ja muunlajisten välille sekä luonnontieteellisen ajattelun ja perinnetiedon välille. Keski-Korsun taiteelliselle työskentelylle on ominaista kokemuksellisuus, joka jää usein taka-alalle teknistyneessä, mitattavuuteen alistetussa ja inhimillisen toiminnan valtaamassa maailmassa. Saaren kartanossa Keski-Korsu tarjosi muille residenssin taiteilijoille ja tutkijoille saunarituaalin sekä vie heidät kävelylle aistimaan ympäröivää luontoa ja maata jalkojen alla. Keski-Korsun lähtökohtana oli käsitys muunlajisten roolista opettajina, sanansaattajina tai suojelijoina Keskustelua muunlajisten kanssa Yksi Keski-Korsun taiteen ydinteemoja on vuorovaikutus ihmisten ja muunlajisten välillä, oli sitten kyseessä kesytetyt ja jalostetut eläimet kuten hevoset tai maan pintakerroksissa piilevät mikro-organismit ja bakteerit. Vuoropuhelussa ei sinällään ole mitään poikkeuksellista, sillä arjessa keskustelemme usein tiedostamatta muunlajisten kanssa pohtimatta asiaa sen kummemmin. Koiranomistajat tunnistavat lemmikkinsä eleistä senhetkisen mielentilan, ja toisaalta koirat pystyvät lukemaan erilaisia viestejä omistajansa äänensävystä. Keski-Korsu käyttää vuorovaikutusta tutkiessaan intuitiivista menetelmää (intuitive interspecies communication), joka nimensä mukaisesti perustuu yksinkertaiseen ja intuitiiviseen käytännön kommunikaatioon. Tällainen sinällään hyvin yleinen vuorovaikutuksen tapa näkyy käytännössä vaikkapa hevoskuiskaajien toiminnassa tai animistisissa kulttuureissa, jossa muunlajisilla on oma tietoisuutensa. Käytännössä Keski-Korsun on käyttänyt menetelmäänsä muun muassa teoksessaan Alpaca Oracle (2014), jossa ihmisosallistujat hakeutuivat alpakkalauman pariin Alpaca Fuente -tilalla Lohjalla. Keski-Korsun lähtökohtana oli käsitys muunlajisten roolista opettajina, sanansaattajina tai suojelijoina. Alpakat ovat eläneet yhdessä ihmisten kanssa tuhansia vuosia, joten Keski-Korsu päätti selvittää, minkälaisia vastauksia alpakoilla olisi ihmiskunnan ekologisiin kohtalonkysymyksiin. Vaikka Alpaca Oraclen kaltaisissa teoksissa taiteilija luokin jonkinlaisen tilallisen ja ajallisen kehikon toiminnalle, muunlajisten kanssa toimiessa itse tilanne voi kuitenkin kehittyä mihin suuntaan tahansa. Teos toteutettiin kaksi kertaa, jotka poikkesivat monin tavoin toisistaan. Ensimmäisessä tapaamisessa performanssiin osallistuneet ihmiset saapuivat varovasti aitaukseen ja istuivat omalla alueella alpakoiden juostessa keskenään. Toisella kerralla (2015) ihmisosallistujat toistivat mukana olleen liiketaiteilija Eija Rannan pyynnöstä buddhalaista mantraa, johon alpakat reagoivat liittymällä ihmisten seuraan ja rentoutumalla makoilemalla ja jopa nukahtamalla ihmisten läheisyydessä, mikä oli alpakkalauman hoitajan Päivi Partasen mukaan varsin poikkeuksellista. Keski-Korsu korostaa, että kunnioitus ja empatia on äärimmäisen tärkeää työskenneltäessä niin kanssaihmisten kuin muunlajisten kanssa. Esimerkiksi alpakoiden kanssa toimessaan taiteilija piti erityisesti huolta, että kaikki performanssiin osallistuneet ihmiset tiedostavat olevansa vieraana alpakoiden luona. Alpakkalauma on järjestäytynyt omalakiseen hierarkiaansa, ja väärät inhimilliset eleet voivat aiheuttaa stressiä laumassa. Kokemusten mahdollistajana taiteilija kantaa vastuuta myös ihmisosallistujien hyvinvoinnista. Esimerkiksi saunarituaaleissaan taiteilijan täytyy aktiivisesti seurata muiden olotilaa, sillä kuumuus ja kosteus voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia saunojissa. Empatia on olennaista Keski-Korsun taiteessa niin käytännön toimintatavoissa kuin sisällöllisellä ja teoreettisella tasolla. Keski-Korsu korostaa, että kunnioitus ja empatia on äärimmäisen tärkeää työskenneltäessä niin kanssaihmisten kuin muunlajisten kanssa. Tieteen ja taiteen dialogia Keski-Korsu tekee tällä hetkellä taiteellista tutkimusta Aalto-yliopistossa, jossa työskennellään tieteen ja taiteen rajapinnalla. Keski-Korsu on työskennellyt taideprojektiensa parissa muun muassa Ruotsissa Abiskon tieteellisellä tutkimusasemalla projektissa Changing perspectives: Nature’s contribution to people in the past, present and future of a changing climate, johon kuuluu antropologi, kaksi luonnontieteilijää ja kolme taiteilijaa. Abiskossa Keski-Korsu järjesti paikallisille ihmisille muun muassa kävelyrituaaleja, jotka herättelivät heitä pohtimaan arkisia reittejään uudesta näkökulmasta ja kokemaan ympäristöä uudella tavalla. Taiteesta puhuessaan Keski-Korsun puheessa toistuu usein sana rituaali, joka on hänestä samanaikaisesti osuva ja ongelmallinen käsite. Rituaalin hienous on kohottavassa ja aisteja kirkastavassa kokemuksessa, joka alleviivaa juuri koettua arkikokemuksen rutiininomaisen automaation sijaan. Toisaalta rituaalin voi tulkita ehkä liiankin ylevöittäväksi, jopa uskonnolliseksi ulottuvuudeksi, kun tosiasiassa ihmiselämän merkitykselliset kokemukset syntyvät usein maanläheisemmin, jopa arkisesti. Esimerkkinä tällaisesta järjestäytymisestä Keski-Korsu mainitsee abiskolaisten perinteen tavata toisiaan ja tervehtiä ensimmäistä kertaa nousevaa aurinkoa yhdessä läheisellä kukkulalla kaamoksen taituttua. Toistuvuudessaan ja merkityksellisyydessään kyse on rituaalin kaltaisesta toiminnasta, mutta lopulta juhlassa on kyse yhteisön sosiaalisesta järjestäytymisestä mukavan yhdessäolon merkeissä. Pohjoisessa työskenneltäessä ei voi välttyä ilmastonmuutoksen aiheuttamilta tuhoilta ja inhimillisen toiminnan nurjilta puolilta. Arktisilla alueilla työskennellessään Keski-Korsu on käsitellyt muun muassa ikiroutaa, jonka sulaminen aiheuttaa monimutkaisia ongelmaketjuja ilmakehässä ja luonnossa. Teoksessaan Walking with Bacteria (2022) Keski-Korsu keräsi ikiroudan päällä olevalta sulalta pintakerrokselta näytteitä ja tutki mikrobien liikkeitä mikroskoopilla. Mikro-organismien liikkeet siirtyivät takaisin maisemaan hänen kävellessään paljain jaloin mikrobien piirtämiä pyöreitä linjoja ikiroudan päällä. Ikiroudan pintakerroksen muodot vaikuttivat teoksen koreografiaa askeleen osuessa sivuun suunnitellulta linjalta kosteamman silmäkkeen tai muun luonnon esteen vuoksi. Taiteellisen tutkimuksen erikoisluonne taiteen ja tieteen välimaastossa aiheuttaa ajoittain kitkaa tiedemaailmassa. Keski-Korsu sai vertaisarvioinnissa kritiikkiä epätieteellisyydestä kirjoittaessaan artikkeliinsa ”On the Edges of Consciousness: Messaging between Species” keskusteluistaan kissansa kanssa. Taiteellisen tutkimuksen metodit voivat olla tutkimuksellisesta luonteestaan huolimatta joskus hankalasti sovitettavissa tiukkaan akateemiseen muottiin. Toisaalta tässä piilee taiteellisen tutkimuksen arvo: tavoitteena ei ole tehdä puhtaan akateemisilla kriteereillä pätevää luonnontieteellistä tutkimusta, vaan tuoda taiteellisen tutkimuksen keinoin toisenlaisia, kokemuksellisempia näkökulmia tutkimuskohteisiin ja tieteelliseen ajatteluun. Keski-Korsu lainaakin mielellään Henk Borgdorffin taiteellisen tutkimuksen määritelmää, jonka mukaan taiteellinen työskentely ei ole ainoastaan tutkimustulos vaan pikemminkin metodologinen väline, jonka avulla tutkimus avautuu luomisen ja esittämisen prosesseissa ja niiden kautta. Parantamisen kaltaisista perinnetaidoista tai lajienvälistä intuitiivisesta kommunikaatiosta kiinnostunut saattaa lokeroitua tieteellisen tiedon kieltäväksi esoteerikoksi, vaikka Keski-Korsu seuraa mielenkiinnolla tieteellistä tutkimusta ja sen tuloksia ja pyrkii aktiivisesti rakentamaan dialogia erilaisten maailmankuvien välille. Keski-Korsun työskentelyssä ei ole kyse pelkästään perinnetaitojen opettelusta vaan elävän kulttuurin osana olemisesta sekä kokemusten ja perinnetiedon ylisukupolvisesta kumuloitumista. Parhaimmillaan menneiden sukupolvien perinnetieto ja -taidot, intuitiivinen kommunikaatio ja kokonaisvaltaista aistimista herättelevät hoidot palauttavat kokijat omiin tuntemuksiinsa ja kokonaisvaltaiseen läsnäoloon osana elonkehää.Empatian, rituaalien ja aistimisen kaltaisiin teemoihin keskittyvä Keski-Korsu ei missään nimessä halua unohtaa taiteen poliittista ulottuvuutta. Taiteilija on nuoresta lähtien toiminut luontoaktivistien parissa ja organisoinut muun muassa kotipaikkakunnallaan Raahessa paikkasidonnaisia teoksia ja tapahtumia Hanhikiven ydinvoimalaprojektin alkuvaiheessa. Ekologinen ajattelu lävistää Keski-Korsun tuotannon kokonaisuudessaan, joten myös muut teokset saunarituaaleista osallistaviin performansseihin muunlajisten kanssa voi nähdä voimakkaan poliittisina, vaikka niissä ei välttämättä oteta suoraan kantaa poliittisiksi määriteltyihin kysymyksiin vaan ihmiskeskeisyyden ja lajien välisten suhteiden valtarakenteisiin. ”Arvostan suunnattomasti sitä, että taiteellinen työskentelyni koetaan merkityksellisesti eikä minun tarvitse selitellä sitä, mistä taiteeni alkaa tai minne se ehkä mahdollisesti päätyy.” Tilaa ajattelulle ja taiteelliselle työlle Saaren kartanossa Keski-Korsu järjesti osallistavan performanssin, jossa residenssitaiteilijat ja -tutkijat kävelivät noin tunnin suolla hiljaisuudessa ja keräsivät heille merkityksellisen muiston, kasvin, vesitilkan tai vaikkapa sammalhippusen. Saunassa nämä tuliaiset sekoitettiin hoitoturpeeseen, jota käytettiin vanhoihin turvehoitoperinteisiin perustuvassa saunarituaalissa. Osallistava performanssi kuului työn alla olevaan teokseen Permafrost Bathing (2023), jossa hän keräsi ikiroudasta sulanutta vettä ja sen päällä olevasta maakerroksesta erilaista orgaanista ainesta telttasaunassa tehtyjä turvehoitoja varten. Keski-Korsu dokumentoi fyysistä rituaalia äänittämällä turpeen levittämisen ääniä iholla sekä taltioi imupaperille hien ja turpeen muodostelmia painelemalla paperia iholle. Näitä muodostelmia on tarkoitus vielä tutkia laboratoriossa ja katsoa, miten hiki ja ikijää mahdollisesti yhdistyvät. Aiemmista osallistavista performansseista tutut hoidon ja empatian teemat siis toistuvat myös residenssityöskentelyssä. Keski-Korsulle Saaren kartanon residenssi antaa mahdollisuuden työskennellä ympäristössä, jossa tukena on voimakas metsällinen ja merellinen ekosysteemi sekä residenssin henkilökunta ja fasiliteetit. ”Arvostan suunnattomasti sitä, että taiteellinen työskentelyni koetaan merkityksellisesti eikä minun tarvitse selitellä sitä, mistä taiteeni alkaa tai minne se ehkä mahdollisesti päätyy”, Keski-Korsu kuvailee residenssin ilmapiiriä. Hän arvostaa myös sitä, että Saaren residenssissä otetaan huomioon perheet ja erilaiset perhemuodot, mikä ei vieläkään ole itsestäänselvyys residenssitoiminnassa. ”Aiemmin en huomannut niitä. Ja tämä saa minut ajattelemaan, kuinka moni ihminen jää tiedottomaksi siitä, mitä ympäristössä on, koska heitä ei ole opetettu katsomaan sitä. Ja mitä tulee niiden ympäristöjen suojelemiseen, joita meillä vielä on – kuinka huolehtia jostakin sellaisesta, jota emme huomaa? Jos ei ole suhdetta ensinkään, ei ole myöskään rakkautta.”