Miten viedä metsä museoon?  

Entä jos muunlajiset eivät olisikaan taiteen aiheena vaan yleisöinä? Entä miten teosten esteettinen kieli muuttuu työskentelyn liikkuessa luonnonympäristöstä näyttelytilaan? Kuvataiteilija Outimaija Hakala työskentelee metsässä muunlajisten kanssa ja heitä tarkkaillen. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän muotoilee eläimiä ja muita ei-inhimillisiä olevaisia eettisesti ja ekologisesti paremmin huomioon ottavia työtapoja. Hakalan Metsän kuvia -näyttely kokoaa hetkiä ja kohtaamisia korvessa siirtäen ne teoksina museoon.

Koneen Säätiön Metsän puolella -hanke tukee Aalto-yliopistossa tekemääni eläinetiikan ja ekologian sävyttämää posthumanistista taiteellista väitöstutkimusta muunlajisten eläinten kertomisesta ja huomioon ottamisesta kuvataiteessa.

Tutkimuksen ydin on Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuiston kupeessa Vahojärven kylässä sijaitsevalla metsätontilla tapahtuva taiteellinen työ. Teen sinne eläinlähtöisiä ja alueen biodiversiteettiä tukevia ympäristö- ja maataideteoksia, joiden pääasiallinen yleisö koostuu ei-inhimillisistä olennoista. Aiemmin metsätalouskäytössä olleella tontilla liikkuu muun muassa hirviä, kyitä ja lintuja. Taiteellisen työn ohessa olen siivonnut alueelta ihmisten jättämiä jälkiä, tarkoitukseni on antaa metsän palautua luonnontilaan, mikä paikallisesti lisää ajan myötä lajien monimuotoisuutta.

Metsässä työskentely on pohjana myös teoksille, jotka olivat esillä Metsän kuvia -yksityisnäyttelyssä Jyväskylässä Aalto2-museokeskuksessa (18.1.– 22.3.2025).

Vaikka tutkimukseni keskiössä ovat muunlajiset eläimet, ne – tai he – eivät ole yksinomaan näyttelyn teosten aiheena. Eläimet asuvat maailmassa, en pidä tarpeellisena erottaa heitä metsästä.

Toisaalta en koe rajaavien kategorioiden asettamista mielekkääksi myöskään taiteilijana. Näyttelyn yhtenä teemana on toistuvasti teoksissani erilaisia muotoja ottava kuoleman ja surun käsittely. Eläinteosten kohdalla kuitenkin korostuu, että kuolema sanana tavataan liittää yksilöinä pidettyihin eläimiin, ja sana ylläpitää moraalista erontekoa eri eläinryhmien välillä. Siinä missä muualla yhteiskunnassa puhutaan esimerkiksi eläinten poistamisesta, kannanhoidosta tai teurastuksesta, taiteessa muunlajiset kuolevat. Taiteessa on mahdollisuus antaa tilaa toistenlajistenkin yksilöydelle myös elämän lopussa, mitä korostan teoksissani. Samalla teosteni eläimet kuvaavat kuolevaisuutta ylipäätään, siksi katsoja voi teosten äärellä yhtälailla pohtia ihmiselämään liittyviä menetyksiä kuin eläimiin liittyvää suruakin.

Kuvataiteen kohdalla eettisten kysymysten keskiöön nousevat erilaiset tavat, joilla representaatioita rakennetaan, materiaalia käytetään tai eläin asetetaan osaksi teosta. Tutkimukseeni sisältyneiden eri tekniikoilla toteutettujen teosten jälkeen olen päätynyt pitämään perinteistä representaatiota tapana noudattaa varovaisuusperiaatetta kuvataiteilijan työssä. Pidän tärkeänä luonnontieteilijöiden tapaan tarvittaessa noudattaa varovaisuusperiaatetta – eli toimia välttäen toiselle tuotettavaa haittaa, vaikka ei tunnistaisi tämän kokemusmaailmaa. Siksi Metsän kuvia perustuu perinteisiin tekniikoihin ja representaatioihin lajienvälisen tiiviin vuorovaikutuksen tai elävien eläinten sellaisenaan mukaan tuomisen sijaan. Representaatioiden kohdalla pyrin pohtimaan, miten ne rakentuvat ja ovatko ne eläinten puolella.

Näyttelyssä on mukana kipsivaloksia ja vanerille tehtyjä puukaiverruksia. Vaikka muotokieleni on pikkutarkkaa, en varsinaisesti tavoittele realismia. Samojen kappaleiden toistuminen valoksissa nyrjäyttää naturalistiselta vaikuttavia veistoksia, tarkoitukseni ei ole siirtää metsää sellaisenaan museoon. Ennemmin olen kiinnostunut siitä, miten teosten esteettinen kieli muuttuu työskentelyni ja teosaiheideni liikkuessa luonnonympäristöstä näyttelytilaan. Esimerkiksi yhdessä muunlajisten kanssa metsässä tekemäni helminauhaa kuvaava teos on hyvin erilainen ympäristötaiteena metsässä kuin museoon intalloituna veistoksena.

Nykyisiä ympäristökriisejä tai eläinsuhteita käsittelevä taide asettuu ketjuun, jossa luontoaiheita on käsitelty jo varhaisista luolamaalauksista saakka. Tiedon lisääntymisestä ja maailmankuvien muutoksesta huolimatta historia tarjoaa reittejä lähestyä tätä aikaa pidemmän perspektiivin kautta. Työstäessäni Metsän kuvia, ammensin taustatietoa kulttuurihistoriasta ja eläinmytologiasta.

Esimerkiksi vanerille kaiverretut hirvet kiinnittyvät vahvasti myytteihin, vaikka toisaalta teoksissa kuvaan metsätontillani ja sen läheisyydessä liikkuneita yksilöitä. Alue, jolla työskentelen, on paikka, jossa sata vuotta sitten elvytettiin Suomessa muutamaan kymmeneen yksilöön huvennut hirvikanta. Iso hirvi teoksen kaatunut hirvi oli paikallinen kuuluisuus, valkoinen hirvas. Osa metsästäjistä ei tapa valkoisia eläimiä, koska vanhan uskomuksen mukaan se tuottaa huonoa onnea. Lopulta poikkeavan värinen eläin kuitenkin ammuttiin. Olen käyttänyt kuvan mallina uutiskuvaa hirven kaadosta. Sen yllä on Ison hirven tähtikuvio, joka saamelaistarinan mukaan syntyi, kun hirvi pakeni metsästäjiä taivaalle. Hirvet ovat merkittäviä eläimiä pohjoisessa kulttuurihistoriassa: ne muun muassa tuovat mukanaan kevätvalon, ja niiden juostessa maahan on jäänyt jäljet, joista syntyivät järvet.

Otaksun muunlajisten ja muiden ei-inhimillisten aseman vahvistumisen onnistuvan parhaiten, kun ihmiset arvostavat ei-inhimillisiä toimijoita ja antavat tilaa niiden olemiselle rinnallaan. Se tarkoittaa myös toisenlajisten erityspiirteiden huomioimista luodessamme käsityksiä taiteen muodoista, tekijyydestä ja vastaanotosta. Taide ja taidekäsitykset ovat muuttuneet ja eläneet historiansa aikana jatkuvasti. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa taiteen rooliin muunlajisten itseisarvon tunnustamisessa aikakautena, jona ihmiskunnan jo oman selviytymisensä kannalta olisi syytä kurottaa kohti kestävää elämäntapaa suhteessa ympäristöön ja toisiin eläimiin. Aiheena metsä ja eläimet koskettavat jollain tapaa useimpia ihmisiä, jotka tulkitsevat teokset kokemustensa pohjalta. Tämä on mahdollistanut monenlaiset keskustelut ja kohtaamiset, joita kuitenkin tuntuu yhdistävän se että ihmisistä suuri osa haluaa olla metsän puolella.