Tarinat ja julkaisut Kaivolla-blogi 17.08.2022 Ahvenanmaan väripaletti ja luonnonlaboratorio: taiteellinen työskentely syntyy yhteistyöstä tutkijoiden kanssa Ahvenanmaan kenttäasemilla Katja Syrjä: Veronica (Veronica spicata) yksityiskohta kivilitografia, etsaus, ommel, luonnonväripigmentit, täpläverkkoperhosen toukkanahat, valkuaisvaahto 2022. Kuva: Jukka Syrjä Katja Syrjä Katja Syrjä (s. 1973) on Ahvenanmaalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka on valmistunut Turun Piirustuskoulusta 1997 ja Kuvataideakatemiasta 2003. Hän käyttää välineinään pääasiassa kivilitografiaa, luonnon väripigmenttejä ja käsintehtyä paperia, mutta hyödyntää myös maalausta, ommelta, valokuvaa ja videota. Yhteistyö biologisten kenttätutkimusasemien ja tutkijoiden kanssa Ahvenanmaalla on Syrjälle merkityksellinen ja ominainen tapa tehdä taidetta. Hänen työskentelytapansa on tutkimuksen kaltaista, aikaperspektiiviltään pitkäkestoista ja lajien suojeluun ja monimuotoisuuden säilyttämiseen osallistuvaa. Katja Syrjä sai kolmivuotisen työskentelyapurahan 2021 Koneen Säätiöltä. Avainsanat Ahvenanmaa, etnobiologia, kuvataide, täpläverkkoperhonen, väripigmentit Jaa: ”Intohimoni luonnonväreihin on vienyt minut monille värinhakumatkoille ympäri maailmaa, muun muassa rahtilaivalla Costa Ricasta Englantiin ja hevoskärryillä Dakarin hiekka-aavikoille. Nyt kuljen tutkijoiden mukana kenttäretkillä Ahvenanmaalla.” Näin kertoo kuvataiteilija Katja Syrjä, jonka näyttely Miss Veronica on esillä Turun taidemuseon Studiossa 28.8.2022 asti. Olen aloittanut taiteellisen työskentelyn yhteistyössä tutkijoiden ja kenttäasemien kanssa Ahvenanmaalla helmikuussa 2021. On ihmeellistä, että vain 30 000 asukkaan saarimaakunnassa tehdään niin paljon merkittävää luonnontieteellistä tutkimus- ja kenttätyötä. Vain pyörämatkan päästä kotoani pääsen kurkistamaan vedenalaisen maailman salaisuuksiin Husön biologisella asemalla, nostamaan sedimenttinäytteitä meren pohjasta ja löytämään mikrolevien leposoluja. Minua kiehtovat naistieteentekijät eri vuosisadoilta: Maria Sibylla Merian (1647–1717), Marianne North (1830–1890) sekä Margaret Mee (1909–1988). Ihailen erityisesti Merianin kuparipiirroksia kasveista ja eri lajeista niiden omassa elinympäristössään sekä Meen pyrkimystä piirtää vain elävästä mallista – täydellisen kuukukan hän löysi vasta 24 vuoden etsinnän jälkeen Amazonin sademetsistä! Pidän yhtä kiehtovina omia Ahvenanmaan-aiheitani, kuten maailmankuuluksi metapopulaatiobiologian mallilajiksi tullutta täpläverkkoperhosen (Melitaea cinxia) ja sen ketoverkoston vuosikymmeniä kestänyttä seurantaa, toukkien kevätlaskentaa, isäntäkasvin härmäsienikasvustoja. Tai Itämeren yhtä avainlajia, rakkohaurua (Fucus vesiculousus) joka lisääntyy tyynenä kesäkuun iltana täydenkuun aikaan. Monet lajit esiintyvät Suomessa vain Ahvenanmaalla. Kalkkipitoinen maa, lauhkea ilmasto, lukuisat merenlahdet ja alueen rajautuminen mereen tekevät Ahvenanmaasta elävän luonnonlaboratorion. Esimerkiksi täpläverkkoperhonen ei lennä pitkiä matkoja ja populaatiot ovat hyvin paikallisia, mutta myös rupilisko (Triturus cristatus) on löytänyt yhden suojaisan elinalueen Ahvenanmaalta. Minulle tämä merkitsee tutkimuksen lisäksi valtavaa luonnon materiaalien aarreaittaa ja sen sisältämää luonnon- ja kulttuurihistoriaa, mikä muodostaa tärkeän osan teosteni sisällöstä. Kenttäpäiviä on kertynyt sekä tutkijoiden matkassa että itsenäisesti kulkien. Välillä ei tarvitse lähteä “merta edemmäs kalaan”; kun sammakkoeläinasiantuntija Tom Hoogesteger löysi uhanalaisen rupiliskon (Triturus cristatus) ja vesiliskon (Lissotriton vulgaris) kotilammeltamme. Kuva: Katja Syrjä Täpläverkkoperhosen ravintokasveja sisältävien kuivien ketojen kartoitus Ahvenanmaalla aloitettiin edesmenneen Ilkka Hanskin ja muutaman jatko-opiskelijan voimin jo vuonna 1991. Kartoitus laajeni koko saaren kattavaksi projektiksi vuonna 1993, mistä lähtien perhosen kannanvaihteluita on kartoitettu alueella vuosittain. Ajan myötä kartoitettavien ketojen yhteismääräksi on vakiintunut noin 4000. Katja Syrjä ja Suvi Ikonen: Biologin rakkauskirje. Välillä tutkijan ja taiteilijan roolit vaihtuivat. Minä sain kenttäretkellä laskea heinäratamon (Plantago lanceolata )ruusukkeita ja tutkija Suvi Ikosen tarttui piirtimeen. Biologin rakkauskirje on Suvin piirtämä etsaus heinäratamosta, joka on painettu käsintehdylle paperilleni täpläverkkoperhosen isäntäkasvista heinäratamosta. Kuva: Katja Syrjä Ahvenanmaan kedoilla tehtävä tutkimus ei ole nykyään vain vuosittain tehtävää populaatiokoon vaihtelun seurantaa. Kysymyksiin päästään pureutumaan syvemmälle Viikin kampuksella ja Lammin biologisella asemalla tehtävillä laboratorio- ja kenttäkokeilla, joissa selvitetään muun muassa lajien perinnöllisten tekijöiden vaikutusta kannan vaihteluun. Täpläverkkoperhosen genomin kartoitus on avannut uusia mahdollisuuksia tämän vaihtelun ymmärtämiseen. Heinäratamon tautiyhteisöön perehtyminen auttaa tutkijoita ymmärtämään tautien ekologiaa ja evoluutiota. Tätä tietoa voidaan soveltaa myös muiden lajien suojelun suunnittelussa sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamisessa. Notön luontopolku ja kämmekät. Kuva: Katja Syrjä Minkä värinen on Ahvenanmaa? Olen työskennellyt kahdenkymmenen vuoden ajan luonnon väriaineiden parissa ja valmistan maalauksissa käyttämäni väripigmentit itse maa-aineksista, mineraaleista, simpukoista, jäkälistä, sienistä ja kasveista. Nyt etsin Ahvenanmaan väripalettia; minkä värinen se on? Katja Syrjä: 8:51, 1056:2, 79:11 yksityiskohta, kivilitografia, ommel, maaväripigmentit toukkapesiltä 8:51, 1056:2, 79:11, 30 x 42 cm, 2022. Kuva: Katja Syrjä Nimeän värini löytöpaikan mukaan kuten: Raw ja Burnt Hammarland, Långbergsöda, Saltvik tai Tanacetum vulgare, Kumlinge. Nimeämällä omat värini paikan (ja kasvin) mukaan, liitän ne värien nimeämisen pitkään traditioon. Kenttäretkellä Husön biologisen aseman amanuenssi Tony Cederbergin ja harjoitteilijoiden kanssa Äppelön edustalla Getassa. Kuudenkymmenen vuoden ajan asemalta käsin ollaan seurattu veden tilaa. Kuvan vesinäytteestä analysoidaan lämpötila, a-klorofylli, suolapitoisuus, pH sekä typpi- että fosforipitoisuus. Kuva: Katja Syrjä Käytännön työskentelyssäni seuraan toscanalaisen käsityöläisen ja maalari Cennino Cenninin jalanjälkiä. Innostun 1400-luvun italialaisista seikkaperäistä neuvoista ja ohjeista, mutta vieläkin kiinnostavampaa on löytää vastineita ahvenanmaalaisesta luonnosta. Olen kaivanut paimenmataran (Galium album) juuria kesannolla olevalta pellolta eurooppalaisen värimataran sijaan, kerännyt ulkosaarilla ja hiekkarannoilla luonnonvaraisena kasvavaa värimorsinkoa (Isatis tinctoria) intialaisen indigon sijaan ja jopa perustanut sille oman siemenpankin. Katja Syrjä: yksityiskohta työpöydältä, 2022. Etu-alalla Åbo Akademin tutkija Conny Sjöqvistin ja työryhmän kanssa kenttäretkeltä työstämääni materiaalia. Kuva: Katja Syrjä Sykähdyttävää on myös löytää sama orapaatsaman (Rhamnus cathartica) marja ja valmistaa siitä vihreä värimehu pohjamaalausta varten – aivan kuten Fiesolan munkit tekivät aikoinaan luostarikammiossaan Firenzen kukkulalla. Miss Veronica on esillä Turun taidemuseossa 10.6-28.8.2022. Näyttelyssä Syrjä inspiroituu kenttäretkistä ja mm. täpläverkkoperhosen toukkien kartoituksesta. CHAPPE – taiteentalo meren äärellä -avajaisnäyttelyssä keväällä 2023 Tammisaaressa Syrjä käsittelee vedenalaisia aiheitaan yhteistyössä Husön biologisen aseman kanssa.