Residenssivieraat 2018

Saed Haddad

I will compose a piece for violin & cimbalom. The piece will be ca. 10 minute long. This piece will explore questions regarding my Arab-European double Identity. How one’s past/ origin influences one’s creation nowadays; and how one’s present filters the memories of the past. That said, issues regarding memory and oblivion and the ways they can influence the audience’s perception will have a major role in shaping the musical discourse of this piece. This piece will express the way I perceive my own identity as an ’other’, i.e. a cultural insider/outsider to the Arabic and to the Western cultures. This attitude of the ’otherness’/ ’strangerness’ implies using certain outsider/ dissonant musical elements; however which gradually melt in within the larger context thus becoming an enriching coherent component within the musical fabric of the piece. Such musical thinking could reflect an ethical dimension as well, namely, the possibility of interaction and harmony between different cultures and people even when they may appear incompatible with each other. I.e. how an outsider to a certain culture could positively contribute to its enrichment and become thus a harmonious part of it. The choice of the two instruments, namely violin and cimbalom, is apt to underpin the aforementioned values of shared history and harmony between the Arabic and the European cultures. The violin has developed from the rabab and shall allow me to use the microtonal Arabic maqamat. The cimbalom has similar roots in the East (stemming from the Iraqi and Persian santur).

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Victoria Keddie

Kuva: Jeff Elstone

Broadcasting is a persistent medium.

I explore the tools built for broadcasting audio and visual signals and turn these technologies in on themselves. This reflexivity allows new methodologies to manifest, where the language embedded in these machines move quickly and transform with a kind of inner logic.

I am working to identify orbital debris objects, track their physical transformation, and develop an audio and visual language suitable for the objects afterlife. Earth’s Lower Orbit (LEO) is populated with over 20,000 debris objects alongside operating systems. This planetary midden traces a linear global narrative of technological advancements and failures from the 20th century to present day. Much of the debris comes from rocket stages, defunct satellites, and past object to object collisions. Included in the orbiting junk are solar panels, a lost bag of tools, and microscopic flakes of paint. The language ascribed to the debris carries the aura of the object when it took part in, or functioned as, an operating system. Now absent of agency, these debris objects can share an expanded language among functioning satellite systems and human beings in (LEO). At present stage, I have built a visual database using 3D render software, fed by NASA and ESA’s TLE coordinates for the 20,000 + debris objects in LEO. The objects have been assigned signal-based signatures by way of software synthesizer and informed by my analog modular synthesizer. The debris moves in a real time orbit and oscillate according to its proximity with neighboring debris. In addition, I am developing a VR environment that would allow one to virtually interact or perform with the debris objects in real time. This is the start of where I hope to build a more sophisticated system and in turn, a series of immersive audio and visual compositions.

Orbital debris exists beyond its imbued function and life. The debris’ entropic state pushes the object into a new kind of agency. Enabling ourselves as receivers, we can re contextualize the debris as a collective instrument for sound and vision. Moreso, we may broadcast these compositions as persistent transmissions in the effort to again make contact.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jyrki Kiiskinen

Olen katsellut kotisohvalla Saaren kartanon satelliittikuvia, suunnitellut juoksureittejäni halki tiluksien ja etsinyt kartalta umpikujia joista avautuu näköala merelle. Väistämättä olen myös kuvitellut, miltä tämä maailmankolkka näyttää ja kuulostaa lintujen syysmuuton aikaan ja mistä löytäisin syksyn vähät sienet.

Tässä yhä epätodellisessa maisemassa työstän kahden kuukauden ajan runokokoelmaani.

Kirjoitan lauserakenteeltaan oikukkaita ja hiukan tragikoomisia proosarunoja kolmannessa persoonassa. Niissä touhuaa päähenkilönä muuan Kiiskinen. Hän on mitäänsanomaton ja vieraantunut keskiluokkainen henkilö joka elää absurdia elämäänsä maailman mullistusten saartamana.

Olen hahmotellut käsikirjoituksen alareunaan toistakin elementtiä, kuin television uutislähetyksissä juoksevaa tekstinauhaa pääotsikoista. Tämä maailman mullistuksia vyöryttävä tekstivirta polveilee sinne tänne, nielee monia aineksia ja asettuu vääjäämättä Kiiskisen maailman taustaksi.

Runous pakottaa esittämään kysymyksiä. Niin tälläkin kertaa: Mahtuvatko yksilön pieni elämä ja suuret kohtalonkysymykset samaan kuvaan? Miten yksilö voisi liittyä maailmaan ja kokisi olevansa sen merkityksellinen osa? Syntyvätkö merkitykset yksilön suljetussa sisäisessä maailmassa, vai kehkeytyykö niitä salamannopeissa suhteissa ulkomaailmaan? Miten Kiiskinen synnyttää omaa ihmisyyttään? Saaren kartanossa nähdään, tuleeko myös vastauksia, vai herääkö muita kysymyksiä.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Robert Powell

Robert Powell

Robert Powell was born and raised in Ottawa, Canada, and now lives in York. He has worked for many years in the fields of writing, journalism, photography, the arts, and urbanism. Robert is an Honorary Fellow of the Royal Institute of British Architects. He has published three collections of poetry: Harvest of Light (Stone Flower, 2007); All (Valley Press 2015); and Riverain (2018), as well as A Small Box of River (2016), a collaborative artist’s book and exhibition with Jake Attree. He was the winner of the 2012 Elmet Prize judged by Kathleen Jamie, and his poems and stories have appeared in Bridport: The Winners (2010), Dreamcatcher, Orbis, The Rialto, The North, as well as numerous Canadian journals. His most recent project is a short film & projection, The River Speaks (2017), with creative producer Ben Pugh. Robert’s poem ’The Telling’ won a commendation in the National Poetry Competition in 2018.


‘Riverain    (Valley Press, 2018)

“Robert Powell creates a kind of achieved, hard-won intimacy in these poems; his voice is close to your ear, and this closeness brings the reader into the orbit of this fine, fine writer who offers new routes into love and landscape.”
Ian McMillan

“Powell’s new book ‘All’ exists just before dawn, caught in photographs, or at the moment of impact between a car and a man, wave and house. These poems exist today, and the freshness and immediacy bring this collection to life”
Poetry Book Society

“Powell’s ability to understand and convey the messiness, tragedies, and beauties of life, demonstrate what a very fine poet he is…..I read in a kind of hushed awe. James Nash

“In Powell’s poems there are wonderful connections between the terrains of landscape, cityscape, and imagination. Delicate, searching and often haunting, this is a heartfelt collection.”                         
Abi Curtis, Head of Creative Writing York St John University

Further Information –

A Small Box of River’

Artist’s Book by Attree & Powell (2016)

A Small Box of River is a limited edition artists’ book inspired by a series of walks along the Rivers Ouse and Foss in an around York in 2015-16. It is the result of a unique collaboration between York-born artist Jake Attree and York-based poet Robert Powell. The Box contains 15 drawings and 15 poems, printed in photolithography on Fedrigoni Materica Gesso paper.

Retail price: £70

Further InformationLotte Inch Gallery –

A Small Box of River – The Exhibition

An Exhibition of Prints inspired by the Rivers Ouse & Foss, with in and around York with drawings by Jake Attree & poems by Robert Powell

Exhibition Contents

8 x A3 (landscape) poem and image combinations in black wooden frames 21″ x 17″

6 x A3 (portrait) poem and image combinations in black wooden frames 21″ x 17″

The 14 prints are high quality photo-lithographs on Fedrigoni Materia Gesso 250gsm paper

’The River Speaks’ – Film (2017)

A new film (14 mins.) by Robert Powell and Ben Pugh, shot in York, UK, and inspired by the theme of rivers. The film includes drawings by Jake Attree, Ben Pugh’s striking poetic imagery, and writing by Robert Powell voiced by actors, children, and the author himself.

See the film here –

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Zarmina Rafi

Zarmina Rafi is a Pakistani-Canadian writer and cultural manager. She will be working on a group of linked short stories, as well as researching for an essay related to the production of new media arts in Pakistan.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leyya Mona Tawil

Kuva: Ricardo Esway

Leyya Mona Tawil, also known as Lime Rickey International, is an artist working with dance, sound and performance practices. Tawil is Syrian, Palestinian, American; engaged in the world as such. Tawil has a 23-year record of choreographies and performance scores that have been presented throughout the US, Europe and the Arab world. Tawil is the director of DANCE ELIXIR / TAC: Temescal Art Center (Oakland-CA).

At the Saari Residence, I will be working on Lime Rickey International’s Future Faith – a transdisciplinary solo performance. Lime Rickey International is “shipwrecked here from the future.” She performs fictional folkdances and sings to a homeland that is yet to exist. Her sonic and choreographic platform is built under the influence of Arabic maqam, dabke, noise and conceptual movement practices. Future Faith is a work of Arab Experimentalism; Tawil embeds political sub-narratives and cultural confusions into Lime’s performance transmissions.

Lime Rickey International’s Future Faith is created with support from the Abrons Arts Center, the East Bay Community Foundation, the Kone Foundation and ArabAMP.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Helsingin Feministinen Salaseura

Helsingin Feministinen Salaseura on vuodesta 2014 olemassa ollut taiteilijakollektiivi. Sen kiinnostuksen kohteita ovat epähierarkkisten työskentelytapojen etsiminen, feministiset kysymykset ja taidemuotojen yhdistäminen. HFS on jäsenilleen tukipiiri ja luova alusta. Se kokoontuu tasaisesti keskustelemaan feminismistä ja taiteesta. HFS tuottaa harvakseltaan myös esityksiä ja muita ulostuloja vaihtelevilla kokoonpanoilla.

Saaren kartanossa keskitymme kolmeen asiaan: kollektiivisuuden tutkimiseen ryhmässämme ja laajemmin, tulevan Pyhä Yö -esityksemme suunnitteluun sekä sisäiseen tiedon ja taidon jakamiseen pienten työpajojen kautta. Kollektiivissamme on monenlaista osaamista, ja haluamme hyödyntää tätä mahdollisuutta noiden taitojen jakamiseen.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anna Breu & Samet Yilmaz

’Plasticine, paper, Gute Laune’, Anna Breu & Samet Yilmaz, ideation workshop April 2018, Berlin

Collectives Anna Breu and Samet Yilmaz meet each other under the sea, where sound is muted and mermaids rule. During the residency they work together with an aquatic children’s choir and a well trained crab to compose a song to be performed live on the wetland.

Anna Breu is an artists’ collective founded in 2013. Its members are Antti Jussila, Jari Kallio, Jari Suominen and Sakari Tervo. Anna Breu’s work has dealt with time travelling, Kalevala, the myth of Atlantis, medieval tales and the paintings of Rembrandt and Akseli Gallen-Kallela. Anna Breu typically breaks down the foundations of its works and then reforms them using genre fiction.

The collective Samet Yilmaz (formerly known as k.i.Beyoncé) consists of the members Susan Kooi, Lukas Hoffmann, Lot Meijers, and Nikki Oosterveen. They started out in an artspace, hosted in a former snackbar with a flooded basement in Amsterdam. In the meantime, after dismissing their previous name, they have undergone a radical image change. Regardless of the name, they see themselves as a group that developed a way of being in the art world.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mari P. Tervo ja Susanna Kiiski

Olemme Mari ja Susanna. Tulimme Saaren kartanoon viimeistelemään nuortenkirjaa. Kirja kertoo Siristä, jolla on asperger, uudemmalta nimeltään autismin kirjon häiriö. Mari kirjoittaa ja Susanna piirtää.

Siri on mutkaton ja utelias tyttö. Totuus on hänen lahjansa maailmalle. Hän ei osaa kierrellä tai hienostella, vaan sanoo kaiken suoraan. Se aiheuttaa hankaluuksia ihmissuhteissa.
Haluamme lisätä ymmärrystä Sirin kaltaisia ihmisiä kohtaan.

Sirius on maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti.
Toivomme, että Sirin tarina voisi tuoda kirkasta valoa tähän maailmaan.
Tuomme tähtipölyä siriukselta.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ripple/ Kare

Ripple/Kare on suomalais–skotlantilainen kuvataiteilijaryhmä. Ryhmän jäsenet tutustuivat toisiinsa vuonna 2010 Saaren kartanon ryhmäresidenssissä käynnistetyssä, ruokoa nykytaiteen materiaalina tutkineessa hankkeessa. Hankkeen päättyessä vuoden 2016 näyttelyihin, Caroline Dear, Heli Konttinen, Leon Patchett ja Kimmo Ylönen asettivat itselleen uuden haasteen ruo’on juurelta. Käsittelyyn otettiin itse vesi.

Syyskuussa 2017 ryhmä kokoontui Tanskaan, Fyn saarelle, miettimään suunnattoman laajan aihealueen tarjoamia tulokulmia. Paljon pohdittiin myös nesteen asettumista aloilleen taiteen materiaaliksi.

Talven ja kevään kuluessa tehtiin yksityisiä kokeiluja ja pyrittiin tarkentamaan kunkin näkökulmaa ja lähtökohtia aiemman työskentelyn kautta.

Saaren kartanon residenssi kokoaa ryhmän taas saman pöydän ääreen. Keräämme yhteen kuluneiden kahdeksan kuukauden satoa, suunnittelemme tulevaa ja etsimme tapoja toteuttaa yhteisiä teoksia muun muassa Mynämäen Saarekkeessa toteutettavan työpajan avulla.

Kartanolla aloitetaan myös Aquattack-aktivistitoiminta. Hyökkäyksen tavoitteena on puhdistaa vesialue mikrobipommein. Ensimmäisen iskun naamioitu kommandojoukko kohdistaa puutarhan umpeen kasvavaan lampeen.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Webcoms united

Kymmenen sarjakuvantekijää ympäri maailmaa kokoontuvat yhteen tekemään omaelämänkerrallisen ohjekirjan tuleville sarjakuvataiteilijoiden sukupolville siitä, miten päästä sarjakuva-alalle töihin, kun sarjakuvasi ovat monien mielestä liian poliittisia.

HLBT-sarjakuville voi olla hyvin vaikeaa löytää paperijulkaisijaa, mutta kun osaa markkinoida itseään ja töitään tehokkaasti ensin internetin kautta, on mahdollista saada työpaikka myös silloin kun sarjakuvasi mielletään ”liian poliittiseksi”.

Transihmisten on yhä vaikea saada töitä vain siksi, että he kuuluvat sukupuolivähemmistöön. Vaikka Suomessa onkin lakeja, jotka kieltävät tällaisen syrjinnän, sitä tapahtuu yhä myös Suomessa, muista maista puhumattakaan. Julia Kaye on menestynyt transtaiteilija joka on mm. töissä Disneyn animaatiostudiolla. Hänen avullaan teemme projektin, jossa kerromme monia erilaisia keinoja, joilla HLBT tekijöiden on helpompi löytää itselleen yleisö ja sitä kautta julkaisusopimus.

Ohjekirjamme tulee ilmaiseksi jakoon nettiin, lisäksi aiomme pitää Turussa pienen sarjakuvanäyttelyn ja työpajan nettijulkaisusta yhteistyössä Turun Sarjakuvakerhon kanssa.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Shanzy Subzwari & Rabeea Bilwani

Log kya kaheinge? Is an Urdu term, roughly translated in English as ‘ What will people think?’, referring to the general attitude of ‘giving a damn’ about other peoples opinions. These ‘other people’, refers to the rest of society who may have little to do with our lives, but whose opinion will inadvertently effect our decisions, as is common in Pakistan (and South Asia) at the cost of our own happiness.

While this phenomenon applies to men too, as females Rabeea and I have experienced it firsthand. The term Log kya kaheinge? defines our career choices, our behavior, the way we speak, live our lives, and think or perceive the world around us. It stunts our experience in this world, making us believe we need to fit into pre-designed boxes of what a ‘perfect’ female is, where being unusual or unique is most often considered a disability and innovations are considered threatening, especially to the male gender and prospective ‘mothers in law’ when it comes to ‘approving’ their sons wives.

In our practice, Rabeea and I comment on society and how it works, either on our own struggle with ‘fitting in’ or critiquing societal perceptions and societal events on a larger scale. Working with audio, video, objects and drawing to comment on our ordeals as females living in Pakistan, with pieces especially created in the SAARI Residency space, we would like to create a series of videos and/or drawings in collaboration with each other and the people or communities we interact with at SAARI.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Romantic Melting Pot

We would like the opportunity to examine the similarity of childhood games and fairytales, especially black goat myth (Finish Santa) in collaboration between a Finnish rapper (Junnu Savolainen), a Korean performance artist (Hyunji Park) and puppet artist (Hwang Suyeon), an American performance artist (Nathaniel Hendrickson) and short filmmaker (Christopher Watkins) and an Italian interventionist artist (Gianluigi Biagini). Inspired by midsummer celebrations, Jack Smith’s film Normal Love, and our own artistic practices, we will come together to form a collective assemblage, combining these tales, and games to create one unique story to be made into a short film and a collective performance at the conclusion of the Saari Residence.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Group of 8

At Saari, we will begin the preparatory work on LINNA: Island of Sorrows, which was born through discussion and artistic exchange during our time in residence at the Saari Residence in 2016. This large-scale, multifaceted experiential art event will comprise multiple concurrent component projects.

LINNA explores Suomenlinna as a physical and metaphorical space that has colonised and been colonised, in which the colonisers (Sweden, Russia) have established their hegemony, and where the colonised (i.e. prisoners, dissidents, etc.) have been imprisoned. Thus, we explore the line between public/private, past/future, inside/outside and the place we occupy on this continuum. The project is our memorial to the victims of strife past and present, and our vision for humanity’s unified future.

The core team (Serena Chalker, Alexis Diamond, Marjukka Erälinna, with Ana Mejia Macmaster and Hilja Roivainen) will use the Saari Residence to plan the following elements of LINNA:

  • Researching and investigating the background, personal histories and untold stories of the Finnish Civil War and other key events in Suomenlinna Island’s history, in collaboration with researcher Ilkka Jokipii, who will be joining us at Saari.
  • Constructing the framework for individual and collective works within LINNA
  • Developing the design and installation plan of the Island of Sorrows and associated community workshops through consultations with Saari Community Artist Pia Bartsch.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Strawberry Jam

Our group consists of Petar Mitric, scriptwriter/producer and PhD fellow at the Film Studies Department of the University of Copenhagen, and Belgrade-based visual artist Bojan Radojcic.

It is Petar’s film script “Strawberry Jam” that put us together. The main character in the script is visual artist whose newest artwork is a symbolic nexus in the film’s story. Bojan Radojcic’s role in the project is to create that artwork that should appear in the film.

The main story of the script takes place in 1992, but it is told from the present moment. The main protagonist is a Copenhagen-based visual artist who exhibits his artwork inspired by his teenage years that he spent on the border between Bosnia and Serbia during the Yugoslav war (1992-1995). The main character is settled-down in Copenhagen now. Twenty-two years ago, he was a refugee. But, he is still in the state of a constant flux. He managed to escape one place, but he will never belong somewhere else again. The solitude with which he left his home country is the solitude that will follow him for the rest of his life.

The Saari Residence provided us with a possibility to spend some days together, since we live in two different countries, in order to be able to come up with the final idea for the artwork to be used in the film. By the end of the residency period we managed to agree on how the artwork will look like and we even started making it.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti


The Olento Collective consists of a small team of artists and creative individuals dedicated to the development of Olento. It is our ambition to produce an artificial intelligence (Olento) capable of learning affective information via a modicum of multi-modal information streams, with an intent to deploy iterations of it in environments ranging from academic to artistic. In  the Saari Residence Olento Collective will continue its artistic research on the aesthetic possibilities of artificial agents with a dancer, Anne Naukkarinen, and a singer, Veera Hirvaskero.

Pat Nav, Jaana Ristola and Ismo Torvinen founded the Olento Collective in 2013. Jani Hietanen and Matti Hyvönen joined the collective in 2016. The members of the collective at the moment are Jani Hietanen, Matti Hyvönen, Jaana Ristola, Ismo Torvinen.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Merima Dizdarević

Kuva: Sanela Selimović

Photo: Ioana Cojocariu

Monikielisyys on keskeinen osa elämääni ja työtäni: kysymys kielilojaalisuudesta/epälojaalisuudesta äidinkieltäni ja alkuperääni kohtaan ovat väistämättä ja tahtomatta merkittävässä osassa erityisesti, kun puhutaan taiteellisista pyrkimyksistäni, jotka sijoittuvat entisen Jugoslavian valtakunnan alueelle tai jugoslaavien diasporiin muualla maailmassa.

Kirjoitan kolmella kielellä: englanniksi, ruotsiksi ja serbokroaatiksi [bosnia/kroatia/serbia (+ montenegro)], jota minä ja moni muu kutsumme nimellä ”Naški” tai ”meidän kieli”. Olen julkaissut kirjan kolmella kielellä samaan aikaan, mutta pääasiassa kääntämättöminä. Saaren kartanon residenssissä keskityn pääasiassa kolmeen rinnakkaiseen käsikirjoitukseen, jotka liittyvät performatiiviseen runouteen, ja työstän näitä tekstejä yhdessä esitysideoiden kanssa. Viimeisimmät vuodet olen enimmäkseen esiintynyt yhteisöissä, mutta olen myös halukas kehittämään sooloesityksiäni parhaillaan työstämiini teksteihin sidottuina. Samaan aikaan tallennan äänirunoutta lo-fi-musiikin elementeillä teksteihin pohjautuen.

Tämän lisäksi, mikäli aika sallii, haluaisin tutkia lisää asioita. Yksi näistä asioista, joita haluaisin tutkia lisää, on jugoslaavien, ruotsalaisten ja suomalaisten kolmikko.

Tämä video tehtiin vuosi sitten, jolloin minun oli alun perin tarkoitus saapua residenssiin. Videossa puhun yllämainitusta mielenkiinnonkohteestani. 

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Marianne Holm Hansen

Marianne Holm Hansen on taiteilija, joka työskentelee eri välineitä ja keinoja, kuten kirjoittamista/tekstiin pohjautuvaa työskentelyä, piirtämistä, valokuvausta, yhteistyötä ja keskusteluja, hyödyntäen. Hän tutkii, miten kokemus ja tieto muodostuvat, kommunikoivat, ruumiillistuvat ja/tai miten ne ymmärretään järjestäytyvien rakenteiden, vakiintuneiden menetelmien, käyttäytymisten, tapojen ja erityisesti kielen kautta.

Parhaillaan hän tarkastelee, miten me annamme muodon sille, joka on olemassa kielen ulkopuolella. Hän hyödyntää tyhjyyden käsitystä aukkona, kuiluna, taukona tai metaforana viestintätilanteissa, joissa kieli horjuu tai pettää kokonaan. 

Hän näkee Saaren kartanon residenssin ainutlaatuisena mahdollisuutena lähestyä omaa olemistaan – olla tyhjiössä ja kokea täysi tyhjyys. ”Pyrin asettamaan itseni asemaan, joka on täysin avoin myös sille mahdollisuudelle, että oleskelun vaikutus voi radikaalisti muuttaa projektin suuntaa ja koko taiteen harjoittamistani.”

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hou Chien Cheng

Hou Chien Cheng syntyi vuonna 1981 Taiwanin Kaohsiungissa. Hän suoritti vapaan taiteen MFA-tutkinnon KASK School of Arts -oppilaitoksessa Belgian Gentissä ja valmistui vuonna 2009. Valmistumistuttuaan Hou on pitänyt näyttelyitä ja osallistunut residenssiohjelmiin niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolellakin. Vuonna 2012 Hou aloitti audiovisuaalisen, kirjallisen trilogiaprojektinsa nimeltä Orchestrating the Borrowed. Trilogia sisältää kolme kirjaa – Brown, Green ja White. Brown julkaistiin vuonna 2014 ja Green 2016. Saaren kartanon residenssin aikana Hou kirjoittaa ja kehittää trilogian viimeistä osaa, White, joka tarkastelee hyväksynnän etsimisen psykologisia syitä. Hou asuu ja työskentelee tällä hetkellä Berliinissä. 

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Maria Laakso

Maria Laakso, FT, kirjallisuudentutkija

Saavun Saaren kartanoon tekemään tutkimusta. Työskentelen Tampereen yliopistossa viisihenkisessä Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Synkistyvät tulevaisuudenkuvat. Dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa. Projektissa meitä kirjallisuudentutkijoita kiinnostaa 2000-luvulla valtavasti lisääntynyt dystooppinen fiktio, eli kertomukset ei-toivottavista tulevaisuuksista, kuten ekologisista katastrofeista, sukupuolten välisistä sodista tai vaikkapa ihmiskunnan tuhoavista viruksista.

Itseäni dystooppisessa fiktiossa kiinnostaa se, mitä se kertoo ajastamme ja yhteiskunnastamme. Tarkasteltaessa räjähdysmäisesti lisääntynyttä dystooppisuutta kirjallisuudessa, elokuvassa, televisiosarjoissa ja myös muissa taiteissa voidaan väittää, että dystopia on yksi aikamme merkittävimpiä lajeja. Sen sijaan lajina huomattavasti vanhempi utopia näyttää lähes kadonneen kaunokirjallisuudesta sekä politiikasta. Nykyihmiselle dystopia onkin yksi hallitsevista tulevaisuuden kuvittelemisen kertovista muodoista. Erityisesti maailman tuhoa kuvittelevat apokalypsit sekä tuhonjälkeistä elämää kuvaavat postapokalypsit ovat nousseet 2010-luvulla valtavan suosituiksi.

Saaren kartanossa aion työstää kahta artikkelia. Toisessa paneudun nuortenkirjallisuuden dystopiabuumiin, ja keskityn erittelemään nuoruuden, tulevaisuuden, toivon ja toivottomuuden käsitteellistä yhteyttä. Toisessa artikkelissa pyrin tarkastelemaan fiktionaalisuuden teorian kautta tietokirjallisuuteen ja muihin faktateksteihin ujuttautuneita kertovan fiktion piirteitä osana teosten retoriikkaa.

Toivon Saaren kartanon kauniin maiseman ja kiinnostavien kontaktien estävän minua vallan uppoutumasta dystooppisiin ajatuksiin.

Lisätietoa Dystopia-hankkeesta löydät täältä:

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kalle Lehto

Olen Kalle Lehto ja teen lapsille suunnattua soolosirkusesitystä keppihevosilla.

Residenssin aikana tulen suunnittelemaan ja rakentelemaan uusia välineitä ja testailemaan niiden toimivuutta. Harjoittelen myös monipuolisesti sirkustaitoja joita tulen esittämään ja kuvaan monenmoista videomateriaalia. Residenssin jälkeen toivon, että minulla olisi valmiina 15-20 minuutin verran hyvää demoesitysmateriaalia.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jelena Jovčić

elokuvaohjaaja, kuraattori ja antropologi

The Lost Innocence– dokumenttielokuvan käsikirjoitus/käsittely

”Olen dokumenttielokuvien käsikirjoittaja, ohjaaja ja editoija. Olen lisäksi kuraattori ja antropologi. Pohjimmiltaan tarinoiden ja tarinankertojien etsijä etsii aina ihmisääniä ja ihmisistä, ryhmistä tai yhteistöistä kertovia tarinoita, jotka ovat pysyneet hiljaa ja näkymättömissä. 

Muiston ja menneisyyden etsiminen nykyisyydestä on työni perusolemuksia. Miten rakennamme ne mielessämme ja tunteissamme? Miten kannamme muistoja ja menneisyyttä nykyisyydessä? Viimeisimmän dokumenttielokuvani, The Flood, aiheena oli veden alle peittyneen paikkakunnan asukkaiden kollektiivinen muisti. Aikaisempi työni, Day of Youth, käsitteli puolestaan menneisyyden ideologioita ja uskomuksia, jotka yhä jakavat ihmisiä nyky-Serbiassa. Nyt suurimpana haasteenani on tutkia tätä – ei vain sisällön, vaan myös metodologian kautta – käyttämällä epälineaarista elokuvakerrontaa, joka ei ole kovin yleistä dokumenttielokuvissa. 

The Lost Innocence on dokumenttielokuva, jota olen kuvannut romanialaisessa sijaisperheessä 11 vuoden ajan. Yksitoista vuotta sitten tekemäni materiaali kuvaa Andrea-nimisen orpotytön viimeisiä hetkiä sijaisperheessä, ennen kuin hänet sijoitetaan isovanhempiensa luokse. Myöhemmin käy ilmi, että nuo hetket olivat samalla Andrean viimeiset hetket viattomassa lapsuudessa. 

Vuonna 2007 Andrean ollessa kuusivuotias hänet siirrettiin huolehtivasta sijaisperheestä hänen isovanhemmilleen. Isovanhemmillaan hän joutui kärsimään traumatisoivasta hyväksikäytöstä. Kahden vuoden etsinnän jälkeen sijaisperhe löysi Andrean huonokuntoisena ja toivat hänet takaisin kotiin. 

Tarina sijoittuu vuoteen 2019, aikaan, jota seuraa Andrean 18-vuotissyntymäpäivien viettäminen ja päivä, jolloin Andrean on lain mukaan irtauduttava sijaisperheestään. Tuolloin menneisyyden muistot nousevat taas pintaan. Menneisyyttä ja nykyisyyttä yhteen punomalla elokuva tutkii Andrean muistoja ja kokemuksia. 

Tavoitteenani on kietoa menneisyys ja nykyisyys yhteen pitkältä ajalta kerätyn materiaalin pohjalta (käyttäen eri tekniikoita, sillä olin erilainen kirjailijana, henkilöt muuttuivat jne.). Analysoidessani aiemman kuvaukseni materiaalia haluan tutkia sitä muistojen paikkana lopullisessa tarinassa. 

Dokumenttielokuvamaailmassa kukaan ei anna sinulle aikaa ja tilaa kokeilla, unelmoida elokuvaasi, inspiroitua ja ylittää jo tunnetun rajoja. Kaikki pyörii teollisuuden ja tuotannon ympärillä. Saaren kartanon residenssi tarjoaa tähän tilan. Residenssin aikana tutkin ja tulkitsen uudelleen vuonna 2007 kuvattua materiaalia, syvennyn epälineaariseen kerrontaan ja sovellan sitä dokumenttielokuvan käsikirjoitukseen/käsittelyyn.”

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Antti Kauppinen

Olen tulossa Saaren kartanoon työstämään romaania. Tekstin aiheena on seksuaalivähemmistöjen kohtaama kohtelu, vaino ja selviytyminen. Teoksessa liikutaan mm. 2000-luvun alun Pietarissa ja espoolaisessa vastaanottokeskuksessa. Olen kerännyt teostani varten erilaisia hlbti-tarinoita Irakiin pakkopalautetuilta homoilta, Ruotsin pakolaiskeskuksissa raiskatuilta venäläisiltä lesboilta jne. Tarinani ovat raakoja. Näihin uppoaminen on vaatinut kykyä itkeä ja toisaalta taitoa astua kokemusten ulkopuolelle hengittämään. Tätä varten uskon, että Saaren kartano antaa minulle mahtavat puitteet rypeä tekstin ja tekemisen suossa ja aina välissä kainalot märkinä esitellä tekstisuhermia muille residenssiläisille ja saada kullanarvoista palautetta.

Romaani on muotona sellainen, että sitä aloittaessa ei voi olla aivan varma, mihin se lopulta johtaa. Tällä hetkellä tekstini on erilainen kuin mitä alun perin suunnittelin, residenssijakson jälkeen se lienee taas eri kuin miltä se nyt näyttää.

Tietokoneen ääressä niskat lysyssä istumisen lisäksi odotan raikasta talvisäätä johon voi mennä kuutamohiihtämään; mutta tästä Etelä-Suomen talvesta ei voi koskaan tietää. Kirjoittamisen ja urheilun lisäksi rakastan ruokaa: sekä syömistä, että ruoan laittamista.

Ähkyn, urheilun ja kirjoittamisen välisessä kolmiossa on minun elämä. Sen tuon mukanani kartanolle.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mia Susanne Mäkelä

Tutkiva taiteilija Mia Susanne Mäkelä kirjoittaa kartanolla käsikirjoitusta uuteen dokumentaariseen videoteokseen, joka käsittelee suomalaisten suhdetta hunajamehiläiseen (Apis mellifera mellifica). Mäkelä pohtii lajienvälistä historiaa eläinkäänteen näkökulmasta ja yhdistää kulttuurihistoriallista tutkimusta audiovisuaalisen esitystavan muotoihin.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Lindsay Parnell

”Performanssin, installaatioiden ja veistosten kautta luon visuaalisia syklejä, jotka tutkivat liikkeen lähdettä. Kävelyliikkeet: nämä kehomme oppii ensimmäisenä. Mutta miten nämä liikkeet kehittyvät muiden kehojen rinnalla ja joukossa? Nämä kysymykset juontavat halustani rikkoa koreografia siitä juontuvien eleiden liikkeisiin. Viimeaikaisessa performanssissa Sourced loin tämän syklin käyttämällä neljää kehoa, jotka kaikki vaikuttivat toisiinsa visuaalisten, verbaalisten ja fysikaalisten vihjeiden kautta. Molly viestii minulle fyysisesti, minä verbaalisesti Constancelle ja Constance fyysisesti Priscillalle. Jokaiseen ”rooliin” tehty itsenäinen koreografia sallii esiintyjien määritellä, miten ilmaisut muuttuvat tai kehittyvät prosessin aikana. 

Tutustu töihini osoitteessa WWW.LINDSAYPARNELL.COM 

Suoritin vastikään Virginia Commonwealth University School of the Arts -korkeakoulussa veistämisen BFA in Sculpture + Extended Media -tutkinnon. Lisäksi opiskelin sivuaineina tanssia, koreografiaa ja taidehistoriaa. Valmistumisestani lähtien olen työskennellyt Natasha Kovacsin kanssa projektien parissa, jotka liittyvät fyysisen kielen kautta tapahtuvaan kommunikointiin, kontakti-improvisaatioon ja kehoihin viestin välityksen kapseleina. Tutustu yhteistyössä toteuttamiimme töihin osoitteessa  WWW.NK-LP.COM 

Saaren kartanon residenssissä Kevin Allen Schwenkler ja minä keskitymme esitysohjeistusten (score) kehityksen ja niiden kielen liittyvien ominaisuuksien tutkimukseen. Koska tämä kietoutuu ryhmäkuunteluharjoitteisiin ja ryhmädynamiikkaan, projektimme hyötyy kehittyvistä yhteyksistä toisten residenssivieraiden kanssa sosiaalisessa ympäristössä. Tämä tutkimus yhdistettynä yhteistyössä toteuttavien esitysohjeistusten metodeihin kuuntelemalla ja harjoitteita kirjaamalla johtaa ajan myötä erityiseen esitysmateriaalien sarjaan.”

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Kevin Schwenkler

”Queerius ja monirotuiset identiteetit ovat liikkuvuuden lähteeni maailman läpi. Taiteenharjoittamiseni on tämän liikkuvuuden ilmentymä. Esitysmusiikkia ja -ohjeistuksia yhteissäveltämällä pyrin esittelemään tätä. Nämä sävellykset tuovat julki uskoani, että ruumiillistunut yhteistoiminta on kaiken esteettisen kokemuksen lähde ja päämäärä. Tuore Mills College -korkeakoulun nykyperformanssiryhmälle säveltämäni teos Concerto for Voice edustaa tätä. Teos koostuu pääasiassa tekstin kautta ilmaistujen toimien verkostosta sekä jaetusta puheelle läheisen ääntelyn tulkitsemisen tehtävästä ”totea puhumalla mistään.” Kaikki toimet, äänet ja teot tässä teoksessa ovat merkityksettömiä ryhmähengen ulkopuolella. Kokonaisvaikutus on musiikillisen tuntemattomuuden kollektiivinen merkityksellistäminen. 

Olen juuri suorittanut Mills College -korkeakoulussa MA-tutkinnon säveltämisen alalla. Minulla on myös Hampshire College -korkeakoulussa suoritettu BA-tutkinto matematiikan, fysiikan ja musiikin alalta. 

Tutustu lisää töihini osoitteessa WWW.K-A-S-MUSIC.TUMBLR.COM 

Saaren kartanon residenssissä Lindsay Parnell ja minä keskitymme esitysohjeistusten (score) kehityksen ja niiden kielen liittyvien ominaisuuksien tutkimukseen. Koska tämä kietoutuu ryhmäkuunteluharjoitteisiin ja ryhmädynamiikkaan, projektimme hyötyy kehittyvistä yhteyksistä toisten residenssivieraiden kanssa sosiaalisessa ympäristössä. Tämä tutkimus yhdistettynä yhteistyössä toteuttavien esitysohjeistusten metodeihin kuuntelemalla ja harjoitteita kirjaamalla johtaa ajan myötä erityiseen esitysmateriaalien sarjaan.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa