Residenssitaiteilijat 2021

Benjamin Abras

Henkilö nauraa kyykyssä isossa tanssistudiossa edessän taideprojektiinsa liittyviä papereita. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Benjamin Abras, Belo Horizonte, Minas Gerais (Brasilia)

Olen runoilija, monitieteistä lähestymistapaa soveltava nykytaiteilija ja itsenäinen tutkija.

Saaren residenssissä työstän performatiivista dokumenttielokuvaa. Sen käsikirjoitus perustuu uuteen runokirjaani Dautonic Garden ja esseeseeni Diaspora in Transe, jotka käsittelevät kolmen sukupolven muistojen kaikuja kehossani, joka värinsä takia usein joutuu maalitauluksi. Eurooppalaiset, libanonilaiset ja afrikkalaiset muistot tekevät kehostani kulttuurien risteyksen.

Prosessin keskeiset kysymykset:

Miten rakentaa poikittaisia filosofisia tavoitteita ihmisidentiteeteille?

Mikä vaikutus esikaupunkilaiseen kehoon on tunteella, ettei kuulu eikä sovi oman maansa stereotyyppeihin sen jälkeen, kun on kiertänyt maailmaa viimeiset 20 vuotta?

Miksi kutsutaan oman maan kulttuurissa paikoiltaan pois siirtynyttä identiteettiä?

Mitä ihmisenä eläminen tarkoittaa, kun ei vastaa kulttuuriin kuuluvaa stereotyyppiä?

Mitä esi-isiltä peritty tarkoittaa henkilökohtaisten tavoitteiden kontekstissa?

Mitä meiltä jää näkemättä siinä, miten muut näkevät meidät näissä kulttuurien kerrostumissa?

Odotan residenssiltä mahdollisuutta luoda yhdessä tilaisuus residenssin aikana tekemäni elokuvan esittämiseen tulevaisuudessa, ehkä muiden säätiön ohjelmien yhteydessä.

Työmenetelmiini kuuluu kielellinen risteytyminen kolmessa kerroksessa: lukeminen, piirtäminen ja uppoutuminen Afro Butohin tekniikoihin, joka on performatiivista tanssiteatteria afrikkalais-brasilialaisin tavoittein. Se on tutkimusala, johon kuuluu afrikkalaistaustaiseen siirtolaisuuteen liittyvä lähestymistapa. Maailmassa on vain viisi tutkijaa, joilla on tietoa aiheesta. Butoh-mestari Yoshito Ohnon ansiosta olen yksi heistä.

Ensimmäisen kuukauden aikana prosessini seuraa rituaalia. Valitsen joka päivä yhden runoista. Luen ja sukellan koko kehollani sanojen foneettisiin värähtelyihin ja yritän avata portin uusiin muistoihin sanojen äänteiden sisällä. Tämän uppoutumisen jälkeen piirrän mahdollisia kuvakäsikirjoituksia kuvauksia varten ja teen kokeiluja ääniraidan äänen muistista performatiivisessa kirjoitusprosessissa.

Kutsuin projektiin nykytaiteilija Neïs Casasolan, joka yhdistää muotia ja nykytaidetta tuotannossaan. Yhdessä aiomme rakentaa veistoksen, jonka avulla tutkin muita ääneni sointuun sisältyviä ruumiillisuuden elementtejä ja luon niiden perusteella veistoksen liikkeet ääneni soinnun liikutellessa kehoani.

Toisen kuukauden aikana aion tehdä kokeiluja kuvakäsikirjoitukseni kuvilla ja tutkia äänen ruumiillistumisen yhteyttä veistokseen samalla, kun Neïs kuvaa niin, että näemme millaista runoa äänen, veistoksen ja kehoani liikuttavien muistojen välillä syntyy.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jurriaan Benschop

Henkilö istuu risti-istunnassa kädet polvien päällä ja lasit otsalla ja hymyilee.

Jurriaan Benschop
Kirjailija ja kuraattori

Residenssin aikana aion työstää kirjaa nimeltä Why Paintings Work (Miksi maalaukset toimivat). Viimeisen vuosikymmenen aikana olen kirjoittanut maalaamisesta useaan otteeseen ja järjestänyt soolo- ja ryhmänäyttelyitä. Tästä kehittyi toive tehdä kirja, joka kokoaa yhteen oivalluksia ja kokemuksia ja kartoittaa taiteilijoiden välisiä yhteyksiä tyylin moniarvoisuuden aikakaudella. Maalaus on taidemuoto, jonka kaikki tuntevat. Sen tarina alkaa ihmishistorian alkuvaiheista, ja useimmat saavat ensikosketuksensa siihen lapsuudessa. Silti ihmiset usein pitävät nykyajan maalauksia mysteereinä ja olettavat, että niiden ymmärtämiseen tarvitaan erikoisosaamista. Kirjani tarkoitus on avata tie maalausten maailmaan, ideoihin ja työn vaatimaan päättäväisyyteen. Se auttaa lukijaa navigoimaan nykymaalaustaiteen monipuolisessa maisemassa.

Kirjan kirjoittaminen on tilaisuus miettiä uudelleen kieltä, jota käytämme taiteesta puhumiseen. Millainen äänensävy sopii siitä puhumiseen? Onko taideteoksen katsomisen kokemus mahdollista herättää tarkoituksellisesti? Taiteesta kirjoittamisessa ei ole kyse vain aiheen tai historian tuntemisesta, vaan kyse on yhtä paljon tyylistä ja kielellisestä joustavuudesta. Siksi odotan innolla vuoropuhelua muiden tieteenalojen taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa. On mielenkiintoista nähdä, mistä yhteinen perusta löytyy. Vaikka kohde ja aihe ovat erilaiset, meille kaikille yhteistä on viestiminen kielen avulla, kiinnostus taiteeseen ja kertomusten luominen sen ympärille.

Residenssin aikana käsittelen vuosien varrella keräämääni materiaalia ja keskityn uusien lukujen lisäämiseen ja uudelleen kirjoittamiseen. Etsin ääntä (tai ääniä), jotka johdattavat lukijan materiaalin läpi, mukaan lukien tunnelman tai rytmin muutokset tarvittaessa. Kirjailijana aika on ystäväni, ja aiemmin kirjoittamieni sanojen uudelleen muotoileminen on tärkeä vaihe. Tässä mielessä prosessini ei juurikaan poikkea joidenkin maalareiden prosessista; kyse on kerroksista ja selkeyden luomisesta pelkistämällä.

 

Jurriaan Benschop on hollantilainen kirjailija ja kuraattori, joka asuu Berliinissä. Hän varttui Amsterdamissa, jossa hän opiskeli taidehistoriaa. Hän on kirjoittanut esseekokoelman Salt in the Wound(Garret Publications, 2019), jota valmistellessaan hän matkusti ympäri Eurooppaa keskustellen taiteilijoiden kanssa heidän työstään, mielikuvituksestaan ja taiteellisista juuristaan. Hänen kirjoituksiaan julkaistaan säännöllisesti Artforum-lehdessä ja Arterritory.com -sivuilla sekä näyttelyluetteloissa ja taiteilijakirjoissa. Hänen kuratoimiinsa näyttelyihin kuuluvat Geist und Form. Ten Painters from Berlin (Bloomington Indiana, 2013), As If, At Home (Berlin, 2016), Re: Imagining Europe (Berliini, 2017), Taking Root (Düsseldorf, 2019–20) ja A Matter of Touch (Berliini, 2020). Hän on luennoinut taideinstituuteissa ja yliopistoissa Los Angelesissa, Chicagossa, Detroitissa, Riiassa, Wienissä, Helsingissä ja muissa kaupungeissa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jack Faber

Valokuvamuotokuvassa henkilö seisoo vielä jäisen meren rannalla. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Jack Faber – elokuvantekijä / monitieteinen taiteilija / tutkija

Residenssijaksoni aikana keskityn pääasiassa laajennettuun elokuvaan / osallistavaan taideprojektiin nimeltä We’re Wolves (Olemme susia), jonka avulla voimme muuntautua pohjoisen susiksi ja kokea elämän niiden ainutlaatuisesta näkökulmasta.

Hankkeen tavoitteena on tuoda ihmiset yhteen luonnon kautta, mikä on ratkaisevan tärkeää näinä epävarmoina eristyneisyyden ja rajoitetun liikkuvuuden aikoina, jolloin monet fyysiset paikat ovat saavuttamattomissa. We’re Wolves esittelee uusia läheisyyden, liikkeen ja yhteenkuuluvuuden muotoja sosiaalisina selviytymisstrategioina, jotka toteutuvat myötätunnon ja toisista huolehtimisen kautta. Tarkastelemalla kesytettyä maailmaamme villin luonnon linssin kautta We’re Wolves kannustaa meitä miettimään uudelleen perusarvojamme sekä luomaan tasapainoisemman sosiaalisten prioriteettien järjestelmän.

Hanke tutkii elämän ihmeitä susien prisman tuoreesta näkökulmasta ja vertauskuvana nykyiselle epävakaalle asemallemme. Ennen ykkösluokan petoeläiminä tunnetut sudet elävät nykyään susiyhteisöissä, jotka kamppailevat selviytyäkseen hengissä ja ovat haavoittuvassa asemassa. Niistä tuli helppoja kohteita (esim. Saksassa) populistisille poliittisille puolueille, jotka herättävät henkiin kansanperinteeseen perustuvia ikivanhoja pelkoja kuvaillen susia maahantunkeutujina samalla tavalla kuin ulkomaalaisia, joita heidän mukaansa tulisi pelätä. Sen sijaan We’re Wolves tarjoaa empatian näkökulman.

Näen residenssin ja sen kannustavan ja luovan toimintaympäristön täydellisenä kohtaamispaikkana monitieteisille lähestymistavoille ja yhteistyömenetelmille. Residenssissä käsitellään ratkaisevia kysymyksiä, ja se tarjoaa mahdollisuuden olla osa tuottoisaa yhteisöä ja luoda molemminpuolista tietämystä tuotteliaiden yksilöllisten ja yhteisten toimenpiteiden avulla. Se antaa mahdollisuuden oppia, pohtia, kasvaa taiteilijana, jakaa ideoita ja uutta tietoa samalla, kun se edistää uusia ammatillisia suhteita ja tulevia yhteistyöhankkeita.

Uskon, että residenssi paikkana ja asukkaidensa kautta inspiroi minua ja tarjoaa uusia kokemuksia uudessa ympäristössä sekä kokemuksia siitä, kuinka taiteellinen työskentelyni kehittyy muiden residenssiläisten ja residenssissä työskentelevien ammattilaisten avulla ja kuinka he reagoivat työhöni prosessin aikana.

Kun saamme tilaisuuden kokea muiden maapallolla kanssamme elävien lajien elämää, ymmärrämme paremmin keskinäistä suhdettamme muiden lajien kanssa ja näemme miten äärimmäisen tärkeää on kohdella luontoa ja sen asukkaita kunnioittaen ja tasa-arvoisina. Vahvan yhteyden luominen on korvaamattoman tärkeää ekologisuudelle ja jakamallemme vastuulle yhteiskuntana.
Pyrin luomaan tällaisen yhteyden erilaisilla menetelmillä kuten perehtymällä akustisiin, elokuvallisiin ja virtuaalisiin tiloihin taiteellisen ilmaisun keinoina sekä pitkälle edistyneiden terapeuttisten alustojen, kenttätallenteiden, dokumentoinnin ja vertaispalautteen kautta ja tutkimalla akustisia ekologioita, yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä taiteellisina strategioina.

Helsingissä asuva Jack Faber on palkittu elokuvantekijä ja taiteilija, joka tutkii valvontatalouden vaikutusta lajien välisiin suhteisiin ja sen roolia ilmastokriisin katalysaattorina. Hänen monitieteinen työnsä keskittyy valvontataiteeseen ja liikkuviin kuviin keinona kumota julkisten tilojen joukkomilitarisointi käyttämällä drooneja ja uusia teknologioita odottamattomilla tavoilla. Hän tarkastelee työssään alistuneisuutta poistavan sosiaalisen sitoutumisen mahdollisuuksia kerätyn materiaalin, arkistomateriaalin, asiakirjojen ja käsikirjoitetun aineiston yhdistelmän avulla. Hän käyttää hienotunteista huumoria, sääntöjen rikkomista ja elokuvamaista uppoutumista syvälle luotaavissa aiheen tarkasteluissa, joissa korostuvat sorto ja epätasa-arvo suhteessamme eläimiin, tekoälyyn ja ihmisoikeuksiin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Eva Neklyaeva

Henkilö nojaa tiskin kulmaan. Kuva: Valentina Bianchi

Kuva: Valentina Bianchi

Eva Neklyaeva
Kuraattori

Eva Neklyaeva on Helsingistä ja Milanosta käsin toimiva kuraattori. Hänen tavoitteensa residenssin aikana on luoda aikaa ja tilaa kirjoittaa esittävien taiteiden kuraattorikäsikirjaa.

Sen lisäksi Eva käynnistää uuden kuraattoriprojektin nimeltä ”Samara – performances by post” (performansseja postitse), jonka idea syntyi Koneen Säätiön aiemman residenssin aikana. Hän toimii myös Münchenin vuoden 2021 Spielart-teatterifestivaalien kuraattorina ja opettaa esittävän taiteen kuratointia Helsingin, Tukholman, Reykjavikin ja Venetsian taideyliopistoissa.

Hän oli Vooruit-taidekeskuksen vierailevana kuraattorina monitieteisessä taideohjelmassa ”With Pleasure” Gentissä, Belgiassa vuonna 2019.

Vuosina 2017–2019 Eva toimi Santarcangelo-festivaalien taiteellisena apujohtajana. Vuonna 1971 perustettu Santarcangelo on vanhin italialainen modernille performanssitaiteelle omistettu festivaali, jonka yleisömäärä on 25 000.

Sitä ennen hän työskenteli laajamittaisia paikka- ja kontekstikohtaisia julkisen taiteen hankkeita tuottavan Checkpoint Helsingin (2015) ja Baltic Circle Festivalin (2009–2014) johtajana sekä teatterituottajana Korjaamolla (2007–2008).

Evalla on maisterintutkinto sekä taiteen johtamisesta että taidekritiikistä. Hän on saanut kaksi TINFO-palkintoa teatterialan innovaatioista sekä Suomen PENin sananvapauspalkinnon.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nastja Säde Rönkkö

Taiteilija istuu työpöytänsä ääressä. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Nastja Säde Rönkkö, mediataiteilija

Työskentelen residenssissä uusien videoteosten käsikirjoittamisen parissa. Residenssin aikana pohdin tekstin ja kirjoittamisen roolia ja merkitystä taiteellisessa työskentelyssä syvemmin. Kirjoittamisen kautta tutkin ilmastoahdistusta, maapallon tulevaisuutta, kriisejä sekä niistä selviytymistä, hitauden tärkeyttä, vaihtoehtojen löytämistä, yhteisöä, ekologisuutta, valtasuhteita, kuuntelemista, inhimillisyyttä sekä näiden teemojen suhdetta digiaikaan. Videoideni käsikirjoitus lainaa muotonsa runoudelta ja laulujen kirjoittamiselta. Residenssin aikana haluan kokeilla myös sitä, voisivatko tekstini toimia itsellisinä teoksina, esimerkiksi runoina tai kirjana. Odotan residenssiltä työrauhaa keskittyä kirjoittamiseen ja siihen liittyvään työskentelyyn ja taustatyöhön.

 

Nastja Säde Rönkkö on toiminut aktiivisesti kansainvälisellä taidekentällä vuodesta 2005. Rönkön teoksia on nähty laajasti yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, festivaaleilla ja biennaaleissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Viime vuosina hän on osallistunut näyttelyihin Kiasmassa, Lontoon Royal Academy of Artsissa, FACT Liverpoolissa, Sydneyn Oopperatalossa, Lontoon Somerset Housessa ja UCCA Dune -museossa Kiinassa. Viimeisimpiin yksityisnäyttelyihin lukeutuu for those yet to be Espoon Modernin taiteen museo EMMAssa (2020). Vuonna 2019 Rönkkö valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Palkintoon kuului stipendin ja kirjan julkaisun lisäksi yksityisnäyttelyt Tampereen taidemuseossa sekä Turun Aboa Vetus Ars Novassa. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanja Tiekso

Muotokuvavalokuva henkilöstä, joka seisoo kevätauringossa taustanaan lehdettömät puut. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Tanja Tiekso, FT, tutkija ja taiteilija

Työstän Saaren kartanon residenssissä kokeellista säveltämistä tarkastelevan taiteellisen tutkimushankkeeni kolmea äänellistä esitystä ja niihin liittyvää tutkimusartikkelia hiljaisuudesta, sekä helmikuussa 2022 julkaistavaa esseeteostani (Kustantamo S&S).

Tällä hetkellä minua kiinnostaa etenkin ekofeministisen taidefilosofisen ajattelun mahdolliset historiat ja etenkin renessanssiajan käsitykset naisen ja eläimen suhteesta. Olen myös kiinnostunut keskiaikaisista bestiaareista ja herbaarioista sekä poststrukturalistien eläinfilosofioista.

Sekä kirjoittaessa että säveltäessä/kuunnellessa tutkin tietämisen rajoja. Kirjoittaessa rajat hahmottuvat suhteessa nähtyihin ja koettuihin asioihin ja olioihin, säveltämisessä/kuuntelemisessa etsintä suuntautuu sisäiseen kokemukseen, säveltäjän intentioon ja siihen, mitä säveltäminen ylipäätään voi tarkoittaa, kun ihmiskeskeisestä ajattelusta luovutaan.

 

Tanja Tiekso on tutkija ja taiteilija, joka on erikoistunut kokeellisen säveltämisen filosofiaan ja tekniikoihin sekä avantgardeteoriaan ja historiaan. Tiekso on väitellyt tohtoriksi kokeellisesta musiikista Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineesta (2013). Hänellä on diplomi yhdysvaltalaissäveltäjä Pauline Oliverosin kehittämässä syväkuuntelun (Deep Listening) metodissa Rensselaer Polytechic Instituutista (NY, USA, 2018). Aiemmin Tiekso on toiminut tutkijana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja Columbian yliopistossa (NY, USA). Tällä hetkellä hän toimii tutkijana Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Autiomaiden äänet: kokeellinen säveltäminen hiljaisuuden jälkeen (2019–2022).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alejandro Valencia-Tobon

Kuva: RI Velez-Ruiz

Alejandro Valencia-Tobon, FT
taiteilija, biologi, antropologi

Aiempien monitieteisten Kolumbian sademetsäekosysteemeihin liittyvien hankkeiden aikana kerättyjen taiteellisten, biologisten ja antropologisten todisteiden pohjalta pyrin residenssin aikana paljastamaan, että bioakustiset tiedot, äänitallenteet ja osallistava taide voivat tarjota tavan esittää ihmisten ja muiden eläinten välisten suhteiden moninaisuus monilajisena vyyhtinä ja samalla tuottaa tieteellistä tietoa julkisuuteen. Residenssin aikainen päätuotteeni on joukko julkisen taiteen strategioita (teksti-, ääni- ja visuaalisessa muodossa), jotka paljastavat samanaikaisesti biologisia, sosiaalisia ja taiteellisia näkökulmia tavoitteena kannustaa ihmisiä luovaan vuoropuheluun ja arvostamaan biologista monimuotoisuutta.

Uskon, että akateemisen, kulttuurisen ja taiteellisen tutkimuksen edistäminen samanaikaisesti on avainasemassa yhteiskunnallisen muutoksen edistämisessä. Saaren kartano tarjoaa minulle loistavan tilaisuuden kehittää rohkeita aloitteita uusista tavoista kriittisen ja esteettisen yhteyden luomiseen luonnon kanssa. Tavoitteenani on osoittaa, miten termit ”biologinen monimuotoisuus”, ”julkinen taide” tai ”bioakustiikka” ovat luonnostaan arvokkaita, mutta miten ne toisiinsa yhdistettyinä biorikkaan, konfliktin jälkeisen Kolumbian kontekstissa tuottavat uusia suhteita, asiantuntemusta ja kehitysmahdollisuuksia.

Sovellan osallistavan äänen tallennuksen ja prosessipohjaisen taiteen multimodaalisia käytäntöjä keinona muuttaa lajien jäljittämistä, näytteenottoa, kirjaamista ja analysointia koskevat tieteen menetelmät aistinvaraisiksi ”tavoiksi tietää” niin, että sen avulla voidaan tarttua biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuviin uhkiin. Tällä hetkellä koordinoin esimerkiksi Cucusonicin (www.cucusonic.net) työtä. Cucusonic on monialainen verkosto, joka tutkii, miten akustisia ja ultraäänitallenteita voidaan käyttää edistämään muutosta ihmisissä niin, että he arvostavat sammakoiden ja lepakoiden kaltaisia eläimiä elävinä olentoina, joilla on poikkeuksellisia kykyjä sen sijaan, että halveksisivat niitä.

Työskentelen julkisen taiteen ja biologisen tieteen risteyskohdassa ja hyödynnän osallistavien menetelmien sekä ääni- ja visuaalisten (elokuva) esitystapojen yhdistelmää muuttaakseni kiireelliset luonnollista maailmaa koskevat kysymykset sosiaaliseksi toiminnaksi. Käsitteellistän julkista taidetta ja osallistavia strategioita ihmisten ja muiden eläinten välisen suhteen moninaisuuden ymmärtämiseksi. Sen lisäksi, että olen opiskellut biologiaa Antioquian yliopistossa (Medellin, Kolumbia), valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2012 opiskeltuani aistinvaraista mediaa visuaalisen antropologian ohjelmassa ja filosofian tohtoriksi vuonna 2016 opiskeltuani visuaalista mediaa sosiaalisen antropologian ohjelmassa Manchesterin yliopistossa (Iso-Britannia).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

BoiBlacc

BoiBlacc
Levyttävä muusikko

Residenssijakson aikana työstän yhtä ainoaa teemaa – oman itseni havainnointia.

Odotan innolla mentorointiohjelmaa, joka auttaa minua kehittämään taiteellista osaamistani, ja samanhenkisiin luoviin ihmisiin tutustumista. Toivon, että pääsen sekä jakamaan yhteisiä kokemuksia että oppimaan niistä ja edistämään ja hyödyntämään kotiresidenssiohjelman tarjoamia luovia mahdollisuuksia.

Työprosessiini kuuluu yhteistyö muiden lauluntekijöiden kanssa ja referenssikappaleiden käyttö havainto- ja tutkimusmateriaalina, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Nämä ovat kuitenkin yleensä tehokkaimmat tekniikkani kirjoittamisvaiheessa.

 

BoiBlacc on tuottaja ja levyttävä muusikko Keniasta, Itä-Nairobin Buruburun kaupunginosasta ja työnsä elävä ruumiillistuma. Hänen teoksensa asettuvat saumattomasti digitaaliseen aikaamme ja ovat hiphopin kulta-ajan inspiroimia. Hän on tuottanut musiikkia vuodesta 2017 lähtien ja hänen merkittävimpiin yhteistyöprojekteihinsa kuuluvat esiintyminen KiliHippien mixtapella ”Beloved B-Sides” ja debyyttialbumilla ”Hii Si Demo”. Vuonna 2020 BoiBlacc julkaisi KiliHippien kanssa tuottamansa debyyttialbumin ”The Blacc Circle”. BoiBlacc käyttää ainutlaatuista yhdistelmää englantia ja shengiksi kutsuttua paikallista kenialaista kreolia ja punoo niistä monenlaisia yleisöjä puhuttelevia tarinoita kamppailemisesta ja toivosta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leif Holmstrand

Leif Holmstrand
Taiteilija, kirjailija ja muusikko

Kirjoitan neljättä romaaniani, joka käsittelee maallista taikuutta, queerejä ja osittain psykoottisia šamanistisia rituaaleja/pelejä/leikkejä/esineitä ja prostituutiota sekä kertomuksia päättyneistä ystävyyssuhteista, menetyksestä ja vaihtoehtoisista perherakenteista. Romaanin tärkein teema on outo ilo, ilo mahdollisuuksien virrassa, joita rikkoutuminen saattaa ihmiselle tarjota. Minulla ei ole aikomustakaan saada romaania valmiiksi residenssin aikana, mutta haluan saada keskeisille kohtauksille rakenteen ja muodon. Mitä todella toivon saavuttavani residenssin aikana on sarja taide-esineitä (veistoksia, kuvia, rekvisiittaa rituaaleille), tekstiäänisävellyksiä, lyhytelokuvia/videoita ja niin edelleen, joita kaikkia ruokkii kasvavan romaanini ja tutkimukseni tuottama materiaali.

Residenssin aikana työskentelyni teemoina ovat rituaalit, seremoniat, tapahtumat, maallinen taikuus, symboliset esineet ja kuvat, ei-heteroseksuaaliset kokemukset prostituutiosta, psykoosista, seksin myymisestä sekä queer-ystävyydestä ja -rakkaudesta.

Toivon, että saan Saaren kartanossa palautetta, uusia näkökulmia ja tapoja nähdä ja löydän ratkaisuja taide-esineiden tekemiseen sekä pääsen vaihtamaan kokemuksia muiden residenssiläisten kanssa.

Työtapani ovat monipuolisia: usein aloitan kirjoittamisen kielen ulkopuolelta tekemällä fyysistä työtä studiossa – eli ajattelen käsillä. Päinvastoinkin voi kuitenkin käydä: monet taideteoksistani tai tapahtumistani saavat alkunsa kirjoitettuna tekstinä.

Leif Holmstrand (Ruotsi) opiskeli Malmön taideakatemiassa 1997–2002 ja liittyi sen jälkeen akatemian kriittisen tutkimuksen jatko-opinto-ohjelmaan 2002–03. Holmstrand on ei-heteroseksuaalinen kirjailija, muusikko ja taiteilija, jonka töitä on esitelty mm. Vladivostokissa, Soulissa ja Tokiossa. Hänen rituaalimaisen ja laaja-alaisen lähestymistapansa juuret ovat ankarissa ruumiinkokemuksissa ja psykedeelisessä näkemyksessä materiaaleista ja tekniikoista. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Elina Juopperi

Elina Juopperi, kuvataitelilija

Saaren kartanon residenssissä keskityn piirtämiseen. Lähdemateriaalina käytän netin kuvatulvaa; keskityn erityisesti maisemaan, satelliittikuviin ja karttaohjelmista saatavaan kuvamateriaaliin. Matkustan netin avulla. Työskentelyssäni olen kiinnostunut yhteiskunnan kipupisteistä, tämä ajattelumalli seuraa mukanani näihin piirustuksiin. Olen erityisesti kiinnostunut murtumakohdista, tai pisteistä, joissa näennäisesti rauhallinen maisema on todellisuudessa näyttämö jollekin tuhoisalle, kyseenalaiselle tai muutoin siellä tapahtuu konflikti, on konfliktin lähde tahi maisemaa on vahvasti muokattu ihmisen yksioikoiselle tarpeelle. Pyrin piirtämään esille ne jäljet, seuraamukset tai avoimet kysymykset, joita jätämme maisemaan, luontoon tai yhteiskuntaan. Informaatiotulva on usein ristiriitaista, hälisevää, en odota saavani aikaiseksi suoraviivaista ja selkeää analyysia.

Piirustuksiin yhdistän netistä tulostamaani kuvamateriaalia. Kokeilen.

Elina Juopperi on pohjoissuomalainen taiteilija, kuvataidetta hän opiskeli ranskalaisessa Ecole National Supérieure d’arts de Paris Cergy -koulussa, josta hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2005 DNSEP-tutkinnolla.

Juopperi kokee itsensä dokumentaariseksi tekijäksi: hän käsittelee teoksissaan luontoa, kulttuuria ja maailman uutisia, usein nivoen aihepiirinsä yhteen teoksiksi, joiden viesti ei ole julistava vaan antaa tilaa katsojan kokemukselle. Työskentelyssään Juopperi käyttää useita eri tekniikoita mm. valokuvausta, videota, piirustusta, keräämistä ja installaatiota. Hänen teoksiaan on nähty mm. Siidassa, Korundissa, Kajaanin taidemuseossa, la Galerie Noisy-le-secissä, Arte Alamedassa Meksikossa, Lesjöfors museossa Ruotsissa sekä Flacson Arte Actualissa Quitossa. Juopperin työskentely on mahdollistunut apurahojen avulla, joita hän on saanut mm. Koneen Säätiöltä, Taikelta, Suomen Kulttuurirahastolta ja Kordelinin säätiöltä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

KiliHippie

KiliHippie
Hiphop-musiikin tuottaja ja artisti

Minä olen KiliHippie. Olen hiphop-musiikin tuottaja ja artisti Nairobista, Keniasta, ja tarkoitukseni on työstää Saaren kartanossa The Blacc Canvas -albumia työparini ja musiikillisen sielunkumppanini BoiBlaccin kanssa. The Blacc Canvas on jatkoa Blacc Circle -albumille, joka löytyy kaikista suoratoistosovelluksista.

Musiikkimme juuret ovat totuuden etsimisessä ja sen heijastamisessa, jotta se voi ravita niiden elämää, joiden korviin se löytää tiensä. Se on luonnostaan introspektiivistä taidetta, jota Jumala ohjaa sisäänpäin suuntautuvan matkan kautta. Tuloksena on luonnollisesti ja vaivattomasti esiin pulppuava, ainutlaatuinen sanoitus ja soundi.

Toivon löytäväni erilaisia näkökulmia lähestyä omaa tapaani tehdä taidetta, joka kantaisi työtäni myös The Blacc Canvas -albumin jälkeen. Toivon, että opin ymmärtämään niitä erilaisia taustoja, joista Saaren muut residenssiläiset tulevat, ja käyttämään sitä inspiraationa avarakatseisemmalle näkemykselle koko ihmiskunnasta siinä toivossa, että tämän ymmärryksen minussa herättämä tieto tekee minusta ensinnäkin paremman ihmisen ja toiseksi paremman taiteilijan ja muusikon.

Suhtaudun taiteellisiin pyrkimyksiini samalla tavalla kuin normaaliin päivätyöhön omistautunut ihminen hoitaa oman työnsä. Tämä johtuu siitä, että kaipaan säännöllisyyttä ja haluan ymmärtää ympäristöäni. Se auttaa minua myös käyttämään aikani parhaalla mahdollisella tavalla, koska noudattamani aikataulu pitää minut tuotteliaana. Hiphop-juurilleni uskollisena samplaan vähän tunnettua musiikkia joka puolelta maailmaa omiksi biiteiksini ja jaan tuotokseni sitten kirjoittajien ja vokalistien kanssa, joiden kanssa työskentelen. Käytän päiväni biittien tekemiseen ja sekoittamiseen ympäri vuoden niin, että ne ovat jatkuva virta erilaisia hankkeita räppäreiden ja laulajien kanssa samalla, kun yritän mahduttaa työni miksaus- ja masterointi-teknikkona aikatauluuni. Se on usein rankkaa, ja teen kovasti töitä, mutta se ei koskaan tunnu minusta työltä.

 

KiliHippie on Nairobin Kilimanin kaupunginosasta, Keniasta kotoisin oleva hiphop- ja R&B -tuottaja. Hän kuvailee itseään muukalaiseksi, joka tekee digiaikaamme saumattomasti sopivaa musiikkia hiphopin kulta-ajan inspiroimana. Hän on tuottanut musiikkia kolmen vuoden ajan ja julkaisi ensimmäisen projektinsa ”Tending to Infinity: 1” kesäkuussa 2017, vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun oli aloittanut matkansa itseoppineena tuottajana. Hän tuli musiikkialalle musiikin tekijänä ja edistäjänä omien sanojensa mukaan melko myöhään, mutta hänellä on ollut syvä yhteys musiikkiin lapsuudesta lähtien. Hänen ahaa-elämyksensä koitti vuonna 2017, kun hän jätti yliopiston kesken se oli käännekohta, jota hän kuvailee jumalaisena heräämisenä.

KiliHippie on kerännyt vaikutteita ennen kaikkea hiphop-tuotannon jättiläisiltä J. Dillalta ja 9th Wonderilta. Voiko sitä paremmin sanoa kuin hän itse: ”Kuvittele, jos 9th Wonder ja J. Dilla saisivat lapsen ja lapsi tekisi klassista hiphop-musiikkia, joka elää ajan mukana. Se olen minä. Minä olen se lapsi.” Hänen rehevää soundiaan luonnehtivat idylliset samplaukset muhkeiden, terävästi iskevien rumpujen tukemina, kun taas vokalistit hänen teoksissaan ovat yhtä terävän lyyrisiä kuin heidän ajatuksia herättävä runoutensa.

KiliHippie on tuottanut lukuisia julkaisuja. Hänen viimeisin, yhdessä nairobilaisen räppäri The Swamiiin kanssa tehty EP-levy, ”1447, Vol. 1”, heijastaa hänen soundiaan parhaimmillaan. KiliHippien muita töitä ovat esimerkiksi BoiBlaccin kanssa vuonna 2020 julkaistu ”The Blacc Circle” sekä vuoden 2019 EP- ja albumijulkaisut ”Beloved BSides” ja ”Hii Si Demo”. Hän kuvailee itseään taidetta palvelevaksi artistiksi, ja tämän lähestymistavan tuoma kauneus näkyy edellä mainituissa töissä.

Hän on saanut Goethe-instituutin vuosittain järjestämän Goethe Talents -apurahan muusikoille ja hänet on valittu Koneen Säätiön taiteilijaresidenssiin Saaren kartanoon Mynämäellä, missä hän työskentelee tammi- ja helmikuussa 2021 yhdessä musiikillisen sielunkumppaninsa BoiBlaccin kanssa.

KiliHippie jatkaa musiikin äänittämistä ja kirjoittamista joka päivä ja tutkii samalla luovaa ilmaisua musiikkiyrittäjänä, joka pyrkii kurkottamaan pidemmälle kuin häntä edeltävät artistit. Hänen elämäntehtävänsä on inspiroida muita.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Meeri Pulakka

Meeri Pulakka, sopraano

Olen Helsingissä asuva klassinen laulaja, äänialaltani sopraano. Laulan työssäni paljon barokki- ja nykymusiikkia ja rakastan myös liedin ja oopperan esittämistä. Itselleni mieleisimpiä asioita laulajan työssä ovat monipuolisuus, yhteistyö muusikoiden ja säveltäjien kanssa ja oivallukset upean musiikin parissa. Erityisen kiinnostunut olen tällä hetkellä sooloesityksen toteuttamisesta ja äänen instrumentaalisten mahdollisuuksien tutkimisesta.

Työskentelen residenssijakson aikana nykymusiikkiteoksista koostuvan soolosopraano-ohjelmiston parissa. Harjoittelen ohjelmistoni teoksia ja valmistelen niistä konserttikokonaisuutta, joka yhdistää äänen ja liikkeen kokonaisvaltaiseksi esitykseksi. Residenssissä etsin itselleni sopivat työskentelytavat ilmaisuni laajentamiseksi ja tutkin teoksista kumpuavia teemoja osana harjoitusprosessiani. Olen kiitollinen mahdollisuudesta tutustua muiden residenssitaiteilijoiden työhön ja odotan innolla poikkeuksellisen hyvää tilaisuutta keskittyä ja syventyä omaan, itsenäiseen työskentelyyn Saaren kartanon rauhallisessa ja inspiroivassa ympäristössä.

 

Sopraano Meeri Pulakan monipuolinen osaaminen ulottuu barokista nykymusiikkiin ja hän on kotonaan niin oopperalavalla kuin kamarimusiikin parissakin. Pulakka on laulanut useiden suomalaisten orkestereiden ja yhtyeiden, kuten Avanti! Kamariorkesterin, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, Suomalaisen barokkiorkesterin ja Uusinta Ensemblen solistina mm. Juha Kankaan, Sakari Oramon, Jukka-Pekka Sarasteen ja Andrew Lawrence Kingin johdolla. Hänen oopperarooleihinsa kuuluvat mm. Vitellia Mozartin oopperassa La Clemenza di Tito, Cleopatra Händelin oopperassa Giulio Cesare ja Madame Euterpova Menottin oopperassa Help! Help! The Globolinks.

Meeri Pulakka on kysytty nykymusiikin esittäjä, jonka musikaalisen ja tarkan työskentelyn pohjana ovat lapsuudesta alkaneet viulu- ja lauluopinnot. Hänen nykymusiikkiesiintymisistä mainittakoon Tytön rooli Riikka Talvitien Prix Italia -palkitussa radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017) sekä esiintymiset mm. Avantin Suvisoitossa, Kallion nykymusiikkipäivillä sekä Uuden Musiikin Lokakuu ja Musica nova Helsinki -festivaaleilla. Pulakka laulaa usein myös vanhaa musiikkia, mistä esimerkkeinä esiintymiset Suomalaisen barokkiorkesterin solistina ja Barocco Borealen Kuningatar Kristiinan jalanjäljissä -produktiossa.

Meeri Pulakka on valmistunut erinomaisin arvosanoin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian laulumusiikin koulutusohjelmasta (musiikin maisteri 2018) ja Wienin Universität für Musik und darstellende Kunst -musiikkiyliopiston oopperaluokalta (Master of Arts 2017) viimeisimpinä lauluopettajinaan Marjut Hannula ja Gabriele Lechner. Hän on osallistunut lukuisille mestarikursseille, opettajina mm. Barbara Hannigan, Soile Isokoski, Anne Sofie von Otter ja Karita Mattila. Pulakka lauloi nykymusiikkiohjelmistoon keskittyvän ensikonserttinsa Musiikkitalon Talven nuoret taiteilijat -konserttisarjassa tammikuussa 2019.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Harriina Räinä

Harriina Räinä, kuvataiteilija

Saaren kartanon residenssissä työstän taiteellisen tutkimuksen projektiani “The Other as Matter” vesiväripuupiirroksen, kuvanveiston ja tekstin keinoin. Projekti tarkastelee vesiväripuupiirroksen kautta taiteen tekemisen etiikkaa ja ihmisen yhteyttä toislajisiin eläimiin laajemmassa mittakaavassa.

“The Other as Matter” pohtii eläinperäisen materian roolia vesiväripuupiirroksen prosessissa ja lopputuloksessa eläintutkimuksen, ekokritiikin ja etiikan viitekehyksistä käsin. Japanissa kehitetty vesiväripuupiirros on myrkytön ja ekologinen taidegrafiikan menetelmä, joka on kasvattanut suosiotaan länsimaissa. Tekniikka sisältää poikkeuksellisen paljon eläinperäistä materiaa: muun muassa hevosen, vuohen ja peuran harjaksista valmistettuja harjoja, osterin kuorista jauhettua pigmenttiä sekä peuran luista ja naudan nahasta keitettyjä liimoja.

Residenssissä syvennyn vesiväripuupiirroksessa käytettävien materiaalien olemukseen, valmistan puisia painolaattoja sekä tutkin eläinperäisen materiaalin vähentämisen mahdollisuuksia. Lisäksi luen kirjallisuutta eläinetiikan ja -tutkimuksen kentältä sekä valmistelen akateemista paperia, jonka esitän joulukuussa 2021 Japanin Narassa pidettävässä kansainvälisessä Sumi-Fusion taidegrafiikan konferenssissa.

Olen Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Kiinnostukseni kohteet nivoutuvat ruumiillisuuteen, havainnon tapahtumaan sekä eläinkysymykseen, eli ihmisen suhteeseen ja suhtautumiseen toislajisiin eläimiin. Työskentelylleni on tyypillistä eri mediumien, kuten liikkuvan kuvan, painetun taiteen ja kuvanveiston yhdistäminen tilalliseksi kokonaisuudeksi. Olen valmistunut kuvataiteen maisteriksi (2019) sekä kuvataiteen kandidaatiksi (2017) Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta, taidegrafiikan opetusalueelta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Karoliina Sjö

Karoliina Sjö, tohtorikoulutettava

Residenssijaksolla Saaressa keskityn kirjoittamaan väitöskirjaani, joka käsittelee päiväkirjakirjoittamista ja sitä, miten Kirsti Teräsvuori muodosti 1900-luvun alussa kirjoittamissa päiväkirjoissaan kertomusta itsestään, elämästään ja kokemuksistaan. Olen tähän asti työskennellyt tiiviisti esimerkiksi arkistossa päiväkirja-aineistojen äärellä, ja nyt on vuorossa intensiivinen kirjoitustyö. Residenssijakso tarjoaakin tähän oivat puitteet – on mukavaa saada vetäytyä kirjoittamisrauhaan. Toisaalta olen työssäni kiinnostunut myös tieteellisen tiedon ja taiteellisen luovan työn välisistä suhteista sekä mahdollisuuksista löytää uudenlaisia eettisiä tapoja muistaa ja kertoa. Käytänkin työssäni myös taiteen metodeja analysoidessani tutkimaani aineistoa. Residenssi on varmasti hieno ja luonteva ympäristö työstää näin ollen myös työni taiteellista osiota.

Karoliina Sjö on kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Turun yliopistossa. Tutkimuksessa häntä kiinnostavat erityisesti omaelämäkerralliset aineistot (kuten päiväkirjat), elämäkertatutkimus, elämän ja kertomisen väliset yhteydet, kirjoittamisen kulttuurihistoria, (mieli)sairauden historia, sukupuolihistoria ja tyttötutkimus. Lisäksi Sjö on kiinnostunut tieteen ja taiteen välisisistä suhteista ja mahdollisuuksista sekä uudenlaisista tavoista tuottaa tietoa. Hän tekee väitöskirjaansa Koneen Säätiön apurahalla.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa