Residenssitaiteilijat 2021

SOPHIE DELIGIANNAKI

Sophie Deligiannaki
Visual Artist & Curator

During my residency in Saari, I will continue my work as the curator of Helsinki Open Waves (HOW), which is a multilingual platform (www.helsinkiopenwaves.com). I will carry on the structure of a new curated section at HOW which studies languages as the conveyers of collective memory and heritage. At the same time, I will focus on my art project which conceives a fictive interaction between two poets during the interwar. The project will examine the universe of the poets through their poems, various texts, audio, and visual artworks.

Further than that, I intend to explore the nature around Saari, read, write, record autumn’s sounds and capture the seasonal reflections for my current project. I wish my daily interaction with the natural environment will influence me on a professional as well as on a personal level. I would like to discover the local life and hopefully, this will be an enlightening experience for me.

SOPHIE DELIGIANNAKI (b.1989, Athens) is a Finland-based multidisciplinary artist. In her works, Sophie often combines poetry with nature and strives to build a poetic bridge between women’s poetry and nature awareness. She is very much involved with bookbinding art techniques, painting, collage, poetry & moving images. Currently, she works as curator of Helsinki Open Waves (HOW).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Oksana Kazmina

Oksana Kazmina
Artist and filmmaker

The backstage histories.

Daily routine, festive rituals and other bodily practices of some unfitted groups of Ukrainians. Incompetent and loose field study, Kyiv, Ukraine, 2014-2020.

During my Saari Home Residency, I will work on my project, The backstage histories and the themes of intersectional feminism, posthumanism, archives, politics of memory, hierarchies, vulnerable groups, violence.

My residency period enables me to work on the project, share it with the other fellows, exchange ideas about possible scenarios of living, loving and caring. Also, while editing/working on the project, I draw sketches/write notes/walk a lot.  Otherwise, I am primarily working with the computer.

 

Oksana Kazmina, Ukrainian documentary film-maker, media artist and performer.

Oksana graduated from the Faculty of Journalism at Ivan Franko Lviv National University, the Faculty of TV-Directing at Karpenko-Kary Kyiv National Theater, Film and Television University, and Moving Academy for Performing Arts – Amsterdam. Oksana was also a Visiting Assistant Professor of Film Studies at Wesleyan University, USA, in 2016. Now Oksana teaches the basics of video narration at Kyiv Academy of Media Arts, Kyiv, Ukraine.

Since 2016 Oksana has been working on her debut feature Underwater. Underwater is a long term exploration of everyday practices of dealing with the patriarchy. It registers different aspects of life and work of three Ukrainian female-identified artists AntiGonna (Kyiv-Vinnytsia- Odesa), Masha Pronina (Donetsk-Mariupol) and Ksenia Platanoiva (Zaporizhzhia)

Underwater is inspired by another project of Oksana, The backstage histories. Daily routine, festive rituals and other bodily practices of some unfitted groups of Ukrainians. Incompetent and loose field study, Kyiv, Ukraine, 2014-2020.

These two projects map Oksana’s main interests and practices starting from 2014, they interconnect and grow horizontally as different collaborations between its participants arise. In this way, these fluid projects expand and mutate over time giving rise to other projects and practices, such as artistic collective OKCAHAS (together with AntiGonna) and interdisciplinary project Body Practices (together with Anatoliy Bielov).

OKCAHAS explores different aspects of female sexuality and pleasure. Film Zarosli, which the collective produced, has participated in festivals Pornfilmfestival Berlin, Tel Aviv Queer Film Festival, Antwerp Queer Festival and others.

Besides, recently Oksana has released the first album of her and Vasyl’ Tkachenko’s music project Serviz Propav. Available on SoundCloud.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

KATRIINA KETTUNEN

Olen Katriina, helsinkiläistynyt esitystaiteilija ja toimittaja. Keskityn residenssin aikana uuden esitystaideteoksen ja taiteellisen tutkimusprojektin suunnitteluun.

Teoksen työnimi on Kuinka tulla läpinäkyväksi (englanniksi Exercises in Gaining Transparency) ja se on saanut innoituksensa filosofi Byung-Chul Hanin teoksesta The Transparency Society. Hanin mukaan elämme läpinäkyvyyden yhteiskunnassa, jossa jatkuvasta vuorovaikutuksesta ja avoimuudesta on tullut kyseenalaistamaton ihanne. Digiaika mahdollistaa sen, että kaikesta jää jälki, dokumentti, todistusaineistoa. Han kytkee läpinäkyvyyden myös ihmissuhteisiin, rinnastaa sen vertauskuvallisesti pornografiaan, ja nostaa esiin kysymykset vallasta, kontrollista ja luottamuksen puutteesta: ”(A) transparent relationship is a dead one, altogether lacking attraction and vitality.”

Tartun näihin ajatuksiin ja tutkailen läpinäkyvyyttä niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisesti: tiloja ja materiaaleja, ihmisruumista, psyykettä sekä sosiaalista todellisuutta koskevana ilmiönä. Residenssijakson aikana hahmottelen myös ”hanlaista” antiteesiä läpinäkyvyydelle. Vetäydyn hiljaisuuteen joksikin aikaa. Suljen puhelimen, tietokoneen, kattolampun ja studioni oven.

Taiteellinen praktiikkani on vielä nuori ja vasta hahmottumassa. Itse asiassa ”praktiikka” on minulle taiteen akateemisuuteen ja instituutioihin liittyvä uudissana, jonka omaksuin vuoden 2017 tienoilla, kun aloitin opinnot Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmassa.

Yhtä kaikki, tekijänä pidän ”miksi?” ja ”entä jos?” -kysymyksistä. Pidän myös kysymyksestä: ”mitä jo on?” Tämä ehkä liittyy arkielämän ja taiteen rajapintoihin, joilla mieluusti liikun. Esityksissäni en juuri esitä valmiiksi pureskeltuja väittämiä, vaan haluan kutsua yleisön mukaan pohtimaan kulloistakin aihetta kanssani. Taustani journalistina ja journalismin eettisiin ohjeisiin sitoutuminen vaikuttaa myös taiteessani.

Kuulun Todellisuuden tutkimuskeskus (TTK) -nimiseen, Helsingistä käsin toimivaan esitystaiteilijoiden kollektiiviin. Kehitteillä oleva teos tulee TTK:n ohjelmistoon ensi vuoden syksyllä. Olen kutsunut projektiin mukaan ääni- ja tilasuunnittelijan, ja he vierailevat luonani Saaressa residenssin aikana.

Lopuksi: hakiessani tähän residenssiin kerroin tutkivani kriittisesti myös rakenteita, joissa työ syntyy. Nähdäkseni tämä esittelyteksti on osa ”läpinäkyvyyden performanssia”, joka läpäisee myös taiteen tekemisen. Tämä teksti on minulle tilaisuus kertoa itsestäni taiteilijana ja ehkä ansaita lisää jalansijaa alalla. Samalla tietysti osallistun residenssitoiminnan markkinointiin. (Kuten Han huomauttaa, avoimuuden taustalla on usein taloudellinen intressi.)

Pyysin kuitenkin kuvaajaa ottamaan minusta henkilökuvan ilman kasvoja. Kasvoihin liittyvä linjanvetoni ei ole selkeä tai lopullinen, mutta halusin kokeilla. Miltä se sinusta tuntuu?

www.todellisuus.fi
Instagram


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Gábor Arion Kudász

Gábor Arion Kudász
DLA / photographer

At Saari, I will work together with my child to express father-child bonding and non-verbal communication using digital and large-scale photography, drawing, dance, and other means yet to be found. My work will build on the experiences shared with my oldest son with whom I developed a visual dialogue of dreams and hopes during a similar one-month adventure in 2012. The artistic process relies on the recurrence of challenges of fatherhood across decades and personalities, while it will benefit from the uncertainty of place and actors.

During the residency, I hope that the emotional fluctuations of the teenage soul and my midlife uncertainties will be channelled into a positive creative process. There is hope that fellow artists and the community will inspire us to discover new ways. But the most important is the opportunity to focus our attention on each other at Saari.

As a photographer, I search for manifestations of internal processes and visualize moral struggles. My method can be described as an amalgamation of participative documentary and staged photography into a narrative opus, often a book, that embraces a longer time period.

Gábor Arion Kudász (1978, Budapest) received his diploma at the Hungarian University of Art and Design. He often incorporates staged and artificial elements into a documentary approach to photography. In his recent works, Arion narrows his attention to the understanding of the relationship between responsibility and ambition. His work HUMAN received international attention and it was recognized by the Robert Capa Grand Prize in 2015. Arion won the Balogh Rudolf Award in 2012. Since 2018 he is involved in photographic research on the life choices of youth, supported by a scholarship from the Hungarian Academy of Arts. His works are included in public collections, such as the Hungarian National Gallery and Musée de l’Elysée. Gábor Arion Kudász is an avid teacher of photography, currently head of the photography MA program of Moholy-Nagy University of Art and Design.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mauricio Montiel Figueiras

Kuva: Lya Montiel

Mauricio Montiel Figueiras (Mexico, 1968) is a writer of prose fiction and essays, as well as a poet, translator, editor and film and literary critic. He is the author of fifteen books in different genres, the most recent one of which is a memoir on depression and mental health that has won wide acclaim in Spain and Mexico. His work has been published in magazines and newspapers in Argentina, Brazil, Canada, Chile, Colombia, Italy, Peru, Spain, the United Kingdom and the United States. He has been a Resident Writer for the Cheltenham Festival of Literature in England (2003) and The Bellagio Study and Conference Center in Italy (2008). In 2012 he was appointed Resident Writer for the prestigious Hawthornden Retreat for Writers in Scotland. From 2011 to 2020 he worked on a Twitter novel titled The Man in Tweed. The late Chilean author Roberto Bolaño wrote of his work: “Among the Latin American writers of the new generations, Mauricio Montiel Figueiras is one of the few, counted on the fingers of one hand, who chooses the most difficult path – that of literature in its purest form, without compromise. [His fiction is like] a burning bridge that only the most daring readers cross.”

During his time at the Saari Residence, Mauricio will be working on the research and first stages of a historical novel tentatively titled No Woman is an Island, which will give voice to Rachel Chiesley, Lady Grange (1679-1745), the wife of James Erskine, Lord Grange, a Scottish lawyer with Jacobite sympathies, during her seven-year exile in St Kilda, the most remote archipelago of the Outer Hebrides – an experience of extreme solitude and utter abandonment that took place in Scotland in the eighteenth century, during the Jacobite Risings, and that to this day remains something of a mystery. To reconstruct Lady Grange’s banishment after what was called her shotgun marriage, Mauricio will use two narrative devices– her own monologues and the letters that she put in bottles and threw to the sea in vain hope of reaching the continent and getting some help. One of Mauricio’s main intentions is to emphasize the possible bipolar disorder that afflicted Lady Grange and that probably caused her violent outbursts, which eventually cost her the loss of custody of her children. Mauricio usually splits his working days in two: mornings for writing and afternoons for expanding his research – books and internet – and making notes.

Creating and promoting literature has become the core of Mauricio’s professional life – he enjoys devising and participating in literary programs and workshops. Besides literature, he’s particularly interested in film and visual arts, since for many years he has written about both subjects. One of his main goals is to help create a more accurate sense of a literary community.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Sumugan Sivanesan

Dr Sumugan Sivanesan
Artist, researcher and writer

I will be working on articles, conference presentations, media productions and archives concerned with my project funded by the Kone Foundation: FUGITIVE-RADIO.NET

During my residency, I’m looking forward to time away from the distractions of ‘regular life’ to focus on critical reflection and writing, some media production and planning for the coming year. My project employs ‘radio-as-method’; (collaboratively) producing radio events, performances and podcasts as a means of conducting research and publishing/broadcasting. At Saari, I will be writing texts for publications, editing video documentation, producing audio works, preparing performances and planning for the future of fugitive-radio.net

Sumugan Sivanesan is an anti-disciplinary artist, researcher and writer. Often working collaboratively his interests span migrant histories and minority politics, activist media, artist infrastructures and more-than-human rights. He is currently developing fugitive-radio.net to research anticolonial media and music. In Helsinki, he has been working in collaboration with PIXELACHE supported by the Kone Foundation. In Berlin, Sumugan organises with BLACK EARTH, a collective who address interacting issues of race, gender, colonialism and climate justice.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Aliisa Talja

Aliisa Talja
taiteilija, tutkija, kirjoittaja

Työskentelen Saaren kartanossa hapanjuuren kanssa. Hapanjuuri on veden ja jauhon käynyt sekoitus, jota ihminen on vuosituhansien ajan hyödyntänyt leivän valmistamiseen. Se sisältää kokoelman ihmiselle suotuisia mikrobeita; luonnossa esiintyviä villihiivoja sekä maitohappobakteereita. Jokainen juuri on uniikki. Sen mikrobisto on ainutlaatuinen, kuten myös sillä leivotun leivän maku. Siksi leipurit eri aikakausina ovat varjelleet niitä hapanjuuria, joilla leivottu leipä on erityisen maukasta. Mitä hapanjuurileivonta opettaa huolenpidosta?

Residenssijakson aikana tarkastelen hapanjuuren – eli tietyn mikrobiston tai “kulttuurin” – sekä leipurin – ihmisen – välistä hoivasuhdetta. Suhde koostuu vastavuoroisuudesta, säilyttämisestä, virvoittamisesta, ruokkimisesta, koskettamisesta, vaivaamisesta, nauttimisesta… Mistä kaikesta? Se ulottuu suhteen osapuolten ulkopuolelle: maisemaan, multaan, lautaselle, vatsaan… Minne kaikkialle? Siihen kietoutuu huolenpidon ketjuja, rakenteita ja käytäntöjä… Mitä kaikkea? Tutkimuksessani kiinnitän erityistä huomiota sukupuolen ja hoivan yhteyteen.

Työskentelen Saaren kartanon residenssissä leipomalla, performansseja tekemällä sekä työskentelyäni dokumentoimalla. Hapanjuurileivonta on konkreettinen toisista, niin ihmisistä, elinympäristöstä kuin mikrobeista, välittämisen tapa. Se edellyttää läsnäoloa, kärsivällisyyttä ja hitautta. Työskentelytapana performanssi edellyttää rauhaa, uskallusta ja yksityisyyttä. Yhdistämällä juurileivonnan performanssiin tutkin hoivaan ja huolenpitoon liittyvää kehollista ja toiminnallista tietoa.

Työskentelyäni tukee myös lukeminen, kirjoittaminen ja leipomisen ympärille syntyneiden hoivakulttuurien analyysi suunnittelun ja järjestäytymisen näkökulmasta.

Residenssijakso on minulle tärkeä hetki henkilökohtaisen praktiikkaani kehittämiseen. Harjoittelen epävarmuuden sietämistä. Vaikka en tiedä, onnistuuko huolenpidon kulttuureiden tutkiminen leipomalla ja reflektoimalla, tarkastelen, mitä näistä lähtökohdista avautuu yksi leipä, lukukokemus, ajatus, ja performanssi kerrallaan.

 

Aliisa Talja on tutkija, kirjoittaja, fasilitaattori ja taiteilija. Hänen aiempiin yhteistöihinsä mikrobien kanssa lukeutuu mm. kombutsa-sienen kasvattaminen digitaalisen syntetisaattorin käyttöliittymäksi, juurileivonta-ASMR-session vetäminen striimauspalvelussa sekä hapankurkkutyöpajan fasilitoiminen Kosminen-galleriassa. Aliisa on valmistunut taiteen maisteriksi muotoilun alalta. Koulutustaan hän hyödyntää yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteiden tarkasteluun, niiden hahmottamiseen jonkun ihmisen suunnittelemina ja toteuttamina sekä toisenlaisten rakenteiden kuvittelemiseen ja järjestämiseen. Aliisa myös valmistelee julkaisua, joka käsittelee tunteita, feministisiä heräämisiä ja vaikuttavia suhteita työssä muotoilun kentällä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Slow Thinking Lab

Slow Thinking Lab met at the Saari Residence in August of 2021. Our aim was to take a deeper dive into our multiple goals and motivations – moored within our respective varied scientific disciplines and artistic practices. We needed to find a common, yet sufficiently nuanced, language, and set some shared foundations for future research. We also worked through our approaches in terms of research ethics. Through intense discussions and sometimes heated debates, we clarified the goals and parameters of our project and with that, transformed our name and crystallised our future plan of action. Thus the result of this residency now reads:

Flourishing through connectivity: the ‘slowACES project – accessing connectivity experiences through slowness’ 

This project is about bringing together scientific, spiritual and artistic perspectives to facilitate connectivity.
The ‘slowACES’ project will create practical examples and models of how to improve our connectivity, both within ourselves and to other living things, through experiences of art, nature, healing and silence. The researchers involved come from medicine, complementary medicine, Sami indigenous studies, art history and artistic research. This combination allows us to combine experiential understanding with analytical approaches. Research outputs will include artworks, performances, book and written articles, allowing policymakers and the public to reflect on ways of improving wellbeing, reducing loneliness and increasing connectivity through non-commercialized practices. The world is at a turning point due to global warming, and the Covid pandemic which has isolated individuals and increased loneliness. Public engagement will be central to the project. Through workshops, public seminars and publications both for academic and wider audiences, we will be able to take our suggested practices to a wide cross-section of the community and help them develop their own customized approaches.

Accessing connectivity experiences with the help of trees. Drum session by Francis Joy, 2021. Photo: Pia Lindman


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Mehiläisten seura

Teemme kahden viikon residenssissä Mynämäellä pohjatyötä ja taiteellista tutkimusta.
Työstämme ja kohtuullisen hitaasti mietimme ääneen kestäviä ja hedelmällisiä tapoja tehdä taidetta yhdessä.
Soitamme haparoivan Teams-puhelun mehiläisille Tullisaareen.
Laskemme kimalaisia ja kertaamme olemassaolon kulmakivet.
Nukumme osan öistä ja kirjoitamme sinä aikana kirjan.
Valvomme osan öistä ja kirjoitamme sinä  aikana  toisen kirjan.
Perumme sanamme ja lähdemme uimaan.
Kävelemme uuden reitin, niin monta kertaa että siitä tulee vanhempi.
Kirjaamme ylös fantastisen suunnitelman ja heikon esityksen.
Piirrämme karttoja ilman agendaa.
Teemme kukka-asetelmia ja ajatusten uudelleen järjestelyä.
Nautimme kesästä ja ajasta yhdessä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pitirre Projects Inc

Two recent events have forever marked the lives of Puerto Ricans. One was Hurricane María, which struck the island on September 20, 2017, leaving a humanitarian crisis that will linger for years to come. The other was in July 2019, when more than a million people—almost a third of the island’s population—filled the streets with protests, forcing Governor Ricardo Rosselló to resign. People reached a boiling point when 889 pages of leaked Telegram app messages were published by the Center of Investigative Journalism of Puerto Rico, unveiling a corrupt government whose officials joked about the María deaths and made violent homophobic and sexist remarks against political opponents, journalists, and other public figures. To add salt to our injuries, at the beginning of the current year the south of island experienced a series of earthquakes which left hundreds without a safe home. Based on these ongoing personal and social experiences we seek to produce aesthetic components for a metaphorical visual essay (an installation) reflecting on journalism, disaster capitalism, climate change, and the way in which information is filtered through social media, the distortions created by partisan ”fake” news headlines, and how these socio-economic forces affect morality, racial hate, gender relations, cultural production, and personal space.

Finland is considered one of the least corrupt countries in the world while Puerto Rico is accused by Trump’s acolytes of being one of the most corrupt. It would be a radical change for our collective to immerse in our work to develop new ideas outside of our frantically corrupt environment which has caused trauma on us in the last four years. We also aspire to open a bridge for artistic exchange and partnership between Finland and Puerto Rico by collaborating with Myymälä2 Gallery.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Camouflage-työryhmä

Kuva: Tuukka Ervasti

CAMOUFLAGE

Camouflage (Eng): The use of any combination of materials, coloration or illumination for concealment, disguise, mimesis, simulation or falsification

camouflage is a multilayered landscape where things are both revealed and covered. Under the variegated surface is a speculative (auto)fiction, where the artist reveals their trick. But not everything is what it looks like.
_

camouflage, a new work by Sonya Lindfors and working group, examines the act of looking and the politics of the gaze. The stage has the potentiality to reveal and obscure, make things invisible or hypervisible. But how do we recognize what we see. What happens in that moment of recognition when you categorize something as “contemporary”, as “art” or as “Black”?

The work scats with ancestors, slips in meanings and dreams of the right to opacity.

Premiere 19.10.2021 in Helsinki

Choreography and concept
Sonya Lindfors

Working group
Esete Sutinen, Julian Owusu, Johanna Karlberg, Riikka Lakea, Tony Sikström, Erno Aaltonen, Jussi Matikainen, Sanna Levo, Sonya Lindfors

Contributors to the process
Elisa Tuovinen, Lydia Östberg Diakité, Pauliina Sjöberg, Zen Jefferson

Production assistant
Tuure Kaukua, Riikka Lakea

Residencies
Reykjavik Dance Festival / NREP ; MDT, Stockholm; Koneen Säätiö

Coproduction
MDT, Stockholm

Supported by
Arts Promotion Center, Finland, Svenska Kulturfonden, Nordic Culture Point

Pictures
Tuukka Ervasti

Production
Zodiak – Center for New Dance, Sonya Lindfors, UrbanApa, Culture centre Stoa

Upcoming dates
19.-23.10.2021 | Zodiak – center for new dance, Helsinki
26.-29.5.2022 | MDT Stockholm, SwedenBIOSonya Lindfors is a Cameroonian-Finnish choreographer, artistic director, facilitator and educator. She received a MA in choreography from the University of the Arts Helsinki in 2013. In the core of her work is the practice of shaking and challenging existing power structures and empowering communities.
Her time is divided between her own artistic work, educational work and working as the artistic director of UrbanApa; an inter-disciplinary and counter-hegemonic arts community that offers a platform for new discourses and feminist art practices. In all her positions she creates and facilitates anti-racist and feminist platforms, where a festival, a performance, a publication or a workshop can operate as the site of empowerment and radical collective dreaming.
Lindfors makes her own and collaborative works such as performances, curated programs and performative actions. Her works have been shown and supported by Beursschouwburg, Kampnagel, Spring Utrecht, CODA – festival, Black Box Theater Oslo, Zodiak – Centre for New Dance among others. She is a member of Miracle Workers Collective that represented Finland at the 58th Venice Biennale.

Lindfors has been awarded The Finnish State Art prize for Dance (together with Anniina Jääskeläinen) in 2013, and Anti Festival International Prize for Live Art in 2018.www.sonyalindfors.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Veli Lehtovaara ja työryhmä

Kuva: Samppa Erkkilä – Jyväskylän Kesä 2021

Tanssitaiteilija Veli Lehtovaaran kokoama ryhmä saattoi Saari residenssin aikana valmiiksi Ikimetsä | Clearcut teoksen. Teoksessa tanssivat: Elias Giród, Anni Koskinen, Sofia Simola, Erik Eriksson (SE), Inga Huld Hákonardóttir (IS), Kevin Fay (US). Kolme vuotta kestänyt taiteellinen prosessi huipentui residenssiä seuranneisiin esityksiin Jyväskylän Kesä festivaalilla 2021.

Ikimetsä on monitaiteinen esitys, jossa yhdistyvät tanssi-, ääni-, tekstiili- ja kuvataide. Teos tarkastelee ajan olemusta ja luonnon monimuotoisuutta Kainuun aarniometsissä. Kansainvälinen taiteilijaryhmä on työskennellyt vuosina 2019-2021 Siikavaaran ja Paljakanvaaran ikiaikaisissa metsissä. Vaaran juurella asuva ympäristökasvattaja Riitta Nykänen on toiminut ryhmän oppaana. Teoksessa tieteellinen tutkimus, perinnetieto ja kokeellinen nykytaide punoutuvat yhteen. Asiatieto yhdistyy tarinankerrontaan ja ruumiilliseen kokemiseen. Kantavana ajatuksena on, että metsä on meissä aina läsnä.

Teoksella pyrimme herättämään yleisön uteliaisuuden ja tarjoamaan mahdollisuuden pohtia ajan monikerroksisuutta ja luonnon monimuotoisuuden merkitystä sekä itseisarvona että inhimillisen kulttuuriin edellytyksenä. Yhtenä tavoitteena on tuoda esiin, miten luonnontilaisen metsän ja kaupunkien ydinkeskustan elo ja ajallisuus eroavat toisistaan. Lopullinen esitys sijoittuu kaupunkitilaan – ympäristöön, jota määrittävät inhimillisen toiminnan rytmi ja arkkitehtuurin muodot. Koreografia saapuu kaupunkiin kuin vieras organismi. Se ehdottaa perinjuurin toisenlaista ajankulkua ja ruumiillista olemista. 

Jani Hietasen luoma ja ryhmän tutkimusmatkojen kenttä-äänityksistä syntynyt ääniteos, kuunnellaan esityksen aikana omalla mobiililaitteella ja kuulokkeilla. Äänisuunnittelu kuljettaa katsojan metsään keskellä kauppakeskusta. Verkossa kuunneltava suora lähetys tarjoaa osallistumisen mahdollisuuden myös niille, jotka eivät pääse paikalle, mutta halajavat äänimatkalle aarniometsän ja nykytanssin risteyskohtaan.

Piia Rinteen suunnittelemien ja toteuttamien pukujen lähtökohtana on aikaisempien teosten pukujen ja käyttämättömäksi jääneiden vaatteiden kierrätys ja kerrostaminen kollaasin omaisesti.  Teoskokonaisuutta rikastuttavat taiteilija Joma Richterin prosessin aikana luoma kuvataide, joka tarkentaa havainnon ruumiin ja ympäristön, sekä tanssin ja kuvan rajapintaan.

www.spacetimelove.com

 

Koreografia: Veli Lehtovaara yhteistyössä esiintyjien kanssa
Tanssi: Elias Giród, Anni Koskinen, Sofia Simola, Erik Eriksson (SE), Inga Huld Hákonardóttir (IS), Kevin Fay (US)
Äänisuunnittelu: Jani Hietanen
Pukusuunnittelu: Piia Rinne
Ympäristökasvattaja: Riitta Nykänen
Kuvataiteilija: Joma Richter
Kuvat: Veli Lehtovaara, Piia Rinne, Joma Richter, Samppa Erkkilä – Jyväskylän Kesä 2021
Tuotanto: SpaceTimeLove | Veli Lehtovaara yhteistyössä Arts Management Helsinki ja Routa Company (Kajaani)
Tukijat: Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Uudenmaan taidetoimikunta, Koneen Säätiö
Residenssit: Shawbrook (IR), Mustarinda (Hyrynsalmi), Routa (Kajaani), Saaren kartanon residenssi (Mietoinen)


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Käännös-mosaikki

Käännösmosaiikki on seitsemän suomentajan ryhmä, jonka osallistujat kääntävät kirjallisuutta  Suomessa harvinaiseksi luettavasta kielestä. Osallistujista jokainen edustaa työpajassa yksin tietyn kielen ja kulttuurin tuntemusta ja kääntämistä. Ryhmään kuuluvat arabian, heprean, japanin, kiinan, turkin ja viron suomentaja sekä ryhmän vetäjänä suomentaja, kustannustoimittaja Alice Martin.

Koska työpajan kielet ovat sellaisia, joiden kääntämisessä ei riitä töitä monille, osallistujat ovat usein joutuneet toimimaan varsin yksin ja tekemään käännösratkaisujaan ilman sitä vertaistukea, jota  tavallisempien kielten kääntäjillä runsaasti on. On myös harvinaista, että löytyy kustannustoimittaja, joka pystyy ymmärtämään etenkään niitä kieliä, joiden kirjoitusjärjestelmä poikkeaa länsimaisesta. Käännösmosaiikki-pajan keskeinen tarkoitus on tarjota näille kääntäjille tilaisuus kollegiaaliseen tukeen ja sympatiaan. Varaamme aikaa vapaaseen keskusteluun ja kokemusten vertailuun.

Residenssin aikana kokeillaan myös runouden kääntämistä työpajan kielistä. Alice Martin on
käännösrunouden toimittamisen asiantuntija, ja ryhmätyönä tehtävien runokäännösten tarkoitus on vapauttaa osallistujien luovuus ja tuottaa iloa. Samalla opimme eri kulttuurien runoperinteestä ja runomitoista.

Ryhmän jäsenet ovat:
Alice Martin (ryhmän vetäjä)
Tuula Kojo (turkki)
Kaisu Lahikainen (viro)
Markus Mäkinen (japani)
Sampsa Peltonen (arabia)
Minna Tuovinen (heprea)
Riina Vuokko (kiina)

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tongues

Radios are turned up to beat thunder,

translations of the gospel

back into tongues.

CD Wright, ‘Libretto’

 

‘Tongues’ is the work of Finnish-Palestinian actor, playwright and director Noora Dadu and American writer, translator and musician Timmy Straw, working in close collaboration with Leah Agne (researcher/archivist, US), Ami Karvonen (director/dramaturg, Finland), Teemu Mäki (artist/poet, Finland) and Emily Wells (composer/performer/video artist, US). It is a study of the lived experience of translation across different private, political and historical circumstances and across different art forms, including poetry, music, performance, video, and dance. Collectively, we see ‘Tongues’ as a series of etudes––iterations in pursuit of a whole––that takes as its ‘life-world’ the manifold conditions and motivations for translation, refiguring these as stagings, as performative events.

As a group we will spend these two weeks at the Saari Residence (or, for the Americans, on Zoom) collecting images, ideas, phrases, gestures, and beginning to give the work a form and structure and an arc of pursuit (thinking here of Bach’s Preludes & Fugues, whose beauty comes out of a very dry organizing principle: Bach wanted to explore each key, along the circle of fifths,  and to deal, strategically and consciously, with a range of technical problems in keyboard performance).

Translation, in the work ‘Tongues,’ can mean and be many things––act, necessity, position towards reality, metaphor, medium of relation. Translation conditions the terms of our world together: it is there in law, migration, cartography, belief, love, distance, intimacy, and power; and it is also, telescoping inward, our only means towards each other. If, for Paul Celan, a poem is a message in a bottle, then translation is surely the bottle, or the ocean, bringing (and necessarily changing) speech from one being to another across real and/or metaphorical distance.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Benjamin Abras

Henkilö nauraa kyykyssä isossa tanssistudiossa edessän taideprojektiinsa liittyviä papereita. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Benjamin Abras, Belo Horizonte, Minas Gerais (Brasilia)

Olen runoilija, monitieteistä lähestymistapaa soveltava nykytaiteilija ja itsenäinen tutkija.

Saaren residenssissä työstän performatiivista dokumenttielokuvaa. Sen käsikirjoitus perustuu uuteen runokirjaani Dautonic Garden ja esseeseeni Diaspora in Transe, jotka käsittelevät kolmen sukupolven muistojen kaikuja kehossani, joka värinsä takia usein joutuu maalitauluksi. Eurooppalaiset, libanonilaiset ja afrikkalaiset muistot tekevät kehostani kulttuurien risteyksen.

Prosessin keskeiset kysymykset:

Miten rakentaa poikittaisia filosofisia tavoitteita ihmisidentiteeteille?

Mikä vaikutus esikaupunkilaiseen kehoon on tunteella, ettei kuulu eikä sovi oman maansa stereotyyppeihin sen jälkeen, kun on kiertänyt maailmaa viimeiset 20 vuotta?

Miksi kutsutaan oman maan kulttuurissa paikoiltaan pois siirtynyttä identiteettiä?

Mitä ihmisenä eläminen tarkoittaa, kun ei vastaa kulttuuriin kuuluvaa stereotyyppiä?

Mitä esi-isiltä peritty tarkoittaa henkilökohtaisten tavoitteiden kontekstissa?

Mitä meiltä jää näkemättä siinä, miten muut näkevät meidät näissä kulttuurien kerrostumissa?

Odotan residenssiltä mahdollisuutta luoda yhdessä tilaisuus residenssin aikana tekemäni elokuvan esittämiseen tulevaisuudessa, ehkä muiden säätiön ohjelmien yhteydessä.

Työmenetelmiini kuuluu kielellinen risteytyminen kolmessa kerroksessa: lukeminen, piirtäminen ja uppoutuminen Afro Butohin tekniikoihin, joka on performatiivista tanssiteatteria afrikkalais-brasilialaisin tavoittein. Se on tutkimusala, johon kuuluu afrikkalaistaustaiseen siirtolaisuuteen liittyvä lähestymistapa. Maailmassa on vain viisi tutkijaa, joilla on tietoa aiheesta. Butoh-mestari Yoshito Ohnon ansiosta olen yksi heistä.

Ensimmäisen kuukauden aikana prosessini seuraa rituaalia. Valitsen joka päivä yhden runoista. Luen ja sukellan koko kehollani sanojen foneettisiin värähtelyihin ja yritän avata portin uusiin muistoihin sanojen äänteiden sisällä. Tämän uppoutumisen jälkeen piirrän mahdollisia kuvakäsikirjoituksia kuvauksia varten ja teen kokeiluja ääniraidan äänen muistista performatiivisessa kirjoitusprosessissa.

Kutsuin projektiin nykytaiteilija Neïs Casasolan, joka yhdistää muotia ja nykytaidetta tuotannossaan. Yhdessä aiomme rakentaa veistoksen, jonka avulla tutkin muita ääneni sointuun sisältyviä ruumiillisuuden elementtejä ja luon niiden perusteella veistoksen liikkeet ääneni soinnun liikutellessa kehoani.

Toisen kuukauden aikana aion tehdä kokeiluja kuvakäsikirjoitukseni kuvilla ja tutkia äänen ruumiillistumisen yhteyttä veistokseen samalla, kun Neïs kuvaa niin, että näemme millaista runoa äänen, veistoksen ja kehoani liikuttavien muistojen välillä syntyy.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jurriaan Benschop

Henkilö istuu risti-istunnassa kädet polvien päällä ja lasit otsalla ja hymyilee.

Jurriaan Benschop
Kirjailija ja kuraattori

Residenssin aikana aion työstää kirjaa nimeltä Why Paintings Work (Miksi maalaukset toimivat). Viimeisen vuosikymmenen aikana olen kirjoittanut maalaamisesta useaan otteeseen ja järjestänyt soolo- ja ryhmänäyttelyitä. Tästä kehittyi toive tehdä kirja, joka kokoaa yhteen oivalluksia ja kokemuksia ja kartoittaa taiteilijoiden välisiä yhteyksiä tyylin moniarvoisuuden aikakaudella. Maalaus on taidemuoto, jonka kaikki tuntevat. Sen tarina alkaa ihmishistorian alkuvaiheista, ja useimmat saavat ensikosketuksensa siihen lapsuudessa. Silti ihmiset usein pitävät nykyajan maalauksia mysteereinä ja olettavat, että niiden ymmärtämiseen tarvitaan erikoisosaamista. Kirjani tarkoitus on avata tie maalausten maailmaan, ideoihin ja työn vaatimaan päättäväisyyteen. Se auttaa lukijaa navigoimaan nykymaalaustaiteen monipuolisessa maisemassa.

Kirjan kirjoittaminen on tilaisuus miettiä uudelleen kieltä, jota käytämme taiteesta puhumiseen. Millainen äänensävy sopii siitä puhumiseen? Onko taideteoksen katsomisen kokemus mahdollista herättää tarkoituksellisesti? Taiteesta kirjoittamisessa ei ole kyse vain aiheen tai historian tuntemisesta, vaan kyse on yhtä paljon tyylistä ja kielellisestä joustavuudesta. Siksi odotan innolla vuoropuhelua muiden tieteenalojen taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa. On mielenkiintoista nähdä, mistä yhteinen perusta löytyy. Vaikka kohde ja aihe ovat erilaiset, meille kaikille yhteistä on viestiminen kielen avulla, kiinnostus taiteeseen ja kertomusten luominen sen ympärille.

Residenssin aikana käsittelen vuosien varrella keräämääni materiaalia ja keskityn uusien lukujen lisäämiseen ja uudelleen kirjoittamiseen. Etsin ääntä (tai ääniä), jotka johdattavat lukijan materiaalin läpi, mukaan lukien tunnelman tai rytmin muutokset tarvittaessa. Kirjailijana aika on ystäväni, ja aiemmin kirjoittamieni sanojen uudelleen muotoileminen on tärkeä vaihe. Tässä mielessä prosessini ei juurikaan poikkea joidenkin maalareiden prosessista; kyse on kerroksista ja selkeyden luomisesta pelkistämällä.

 

Jurriaan Benschop on hollantilainen kirjailija ja kuraattori, joka asuu Berliinissä. Hän varttui Amsterdamissa, jossa hän opiskeli taidehistoriaa. Hän on kirjoittanut esseekokoelman Salt in the Wound(Garret Publications, 2019), jota valmistellessaan hän matkusti ympäri Eurooppaa keskustellen taiteilijoiden kanssa heidän työstään, mielikuvituksestaan ja taiteellisista juuristaan. Hänen kirjoituksiaan julkaistaan säännöllisesti Artforum-lehdessä ja Arterritory.com -sivuilla sekä näyttelyluetteloissa ja taiteilijakirjoissa. Hänen kuratoimiinsa näyttelyihin kuuluvat Geist und Form. Ten Painters from Berlin (Bloomington Indiana, 2013), As If, At Home (Berlin, 2016), Re: Imagining Europe (Berliini, 2017), Taking Root (Düsseldorf, 2019–20) ja A Matter of Touch (Berliini, 2020). Hän on luennoinut taideinstituuteissa ja yliopistoissa Los Angelesissa, Chicagossa, Detroitissa, Riiassa, Wienissä, Helsingissä ja muissa kaupungeissa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jack Faber

Valokuvamuotokuvassa henkilö seisoo vielä jäisen meren rannalla. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Jack Faber – elokuvantekijä / monitieteinen taiteilija / tutkija

Residenssijaksoni aikana keskityn pääasiassa laajennettuun elokuvaan / osallistavaan taideprojektiin nimeltä We’re Wolves (Olemme susia), jonka avulla voimme muuntautua pohjoisen susiksi ja kokea elämän niiden ainutlaatuisesta näkökulmasta.

Hankkeen tavoitteena on tuoda ihmiset yhteen luonnon kautta, mikä on ratkaisevan tärkeää näinä epävarmoina eristyneisyyden ja rajoitetun liikkuvuuden aikoina, jolloin monet fyysiset paikat ovat saavuttamattomissa. We’re Wolves esittelee uusia läheisyyden, liikkeen ja yhteenkuuluvuuden muotoja sosiaalisina selviytymisstrategioina, jotka toteutuvat myötätunnon ja toisista huolehtimisen kautta. Tarkastelemalla kesytettyä maailmaamme villin luonnon linssin kautta We’re Wolves kannustaa meitä miettimään uudelleen perusarvojamme sekä luomaan tasapainoisemman sosiaalisten prioriteettien järjestelmän.

Hanke tutkii elämän ihmeitä susien prisman tuoreesta näkökulmasta ja vertauskuvana nykyiselle epävakaalle asemallemme. Ennen ykkösluokan petoeläiminä tunnetut sudet elävät nykyään susiyhteisöissä, jotka kamppailevat selviytyäkseen hengissä ja ovat haavoittuvassa asemassa. Niistä tuli helppoja kohteita (esim. Saksassa) populistisille poliittisille puolueille, jotka herättävät henkiin kansanperinteeseen perustuvia ikivanhoja pelkoja kuvaillen susia maahantunkeutujina samalla tavalla kuin ulkomaalaisia, joita heidän mukaansa tulisi pelätä. Sen sijaan We’re Wolves tarjoaa empatian näkökulman.

Näen residenssin ja sen kannustavan ja luovan toimintaympäristön täydellisenä kohtaamispaikkana monitieteisille lähestymistavoille ja yhteistyömenetelmille. Residenssissä käsitellään ratkaisevia kysymyksiä, ja se tarjoaa mahdollisuuden olla osa tuottoisaa yhteisöä ja luoda molemminpuolista tietämystä tuotteliaiden yksilöllisten ja yhteisten toimenpiteiden avulla. Se antaa mahdollisuuden oppia, pohtia, kasvaa taiteilijana, jakaa ideoita ja uutta tietoa samalla, kun se edistää uusia ammatillisia suhteita ja tulevia yhteistyöhankkeita.

Uskon, että residenssi paikkana ja asukkaidensa kautta inspiroi minua ja tarjoaa uusia kokemuksia uudessa ympäristössä sekä kokemuksia siitä, kuinka taiteellinen työskentelyni kehittyy muiden residenssiläisten ja residenssissä työskentelevien ammattilaisten avulla ja kuinka he reagoivat työhöni prosessin aikana.

Kun saamme tilaisuuden kokea muiden maapallolla kanssamme elävien lajien elämää, ymmärrämme paremmin keskinäistä suhdettamme muiden lajien kanssa ja näemme miten äärimmäisen tärkeää on kohdella luontoa ja sen asukkaita kunnioittaen ja tasa-arvoisina. Vahvan yhteyden luominen on korvaamattoman tärkeää ekologisuudelle ja jakamallemme vastuulle yhteiskuntana.
Pyrin luomaan tällaisen yhteyden erilaisilla menetelmillä kuten perehtymällä akustisiin, elokuvallisiin ja virtuaalisiin tiloihin taiteellisen ilmaisun keinoina sekä pitkälle edistyneiden terapeuttisten alustojen, kenttätallenteiden, dokumentoinnin ja vertaispalautteen kautta ja tutkimalla akustisia ekologioita, yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä taiteellisina strategioina.

Helsingissä asuva Jack Faber on palkittu elokuvantekijä ja taiteilija, joka tutkii valvontatalouden vaikutusta lajien välisiin suhteisiin ja sen roolia ilmastokriisin katalysaattorina. Hänen monitieteinen työnsä keskittyy valvontataiteeseen ja liikkuviin kuviin keinona kumota julkisten tilojen joukkomilitarisointi käyttämällä drooneja ja uusia teknologioita odottamattomilla tavoilla. Hän tarkastelee työssään alistuneisuutta poistavan sosiaalisen sitoutumisen mahdollisuuksia kerätyn materiaalin, arkistomateriaalin, asiakirjojen ja käsikirjoitetun aineiston yhdistelmän avulla. Hän käyttää hienotunteista huumoria, sääntöjen rikkomista ja elokuvamaista uppoutumista syvälle luotaavissa aiheen tarkasteluissa, joissa korostuvat sorto ja epätasa-arvo suhteessamme eläimiin, tekoälyyn ja ihmisoikeuksiin.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Eva Neklyaeva

Henkilö nojaa tiskin kulmaan. Kuva: Valentina Bianchi

Kuva: Valentina Bianchi

Eva Neklyaeva
Kuraattori

Eva Neklyaeva on Helsingistä ja Milanosta käsin toimiva kuraattori. Hänen tavoitteensa residenssin aikana on luoda aikaa ja tilaa kirjoittaa esittävien taiteiden kuraattorikäsikirjaa.

Sen lisäksi Eva käynnistää uuden kuraattoriprojektin nimeltä ”Samara – performances by post” (performansseja postitse), jonka idea syntyi Koneen Säätiön aiemman residenssin aikana. Hän toimii myös Münchenin vuoden 2021 Spielart-teatterifestivaalien kuraattorina ja opettaa esittävän taiteen kuratointia Helsingin, Tukholman, Reykjavikin ja Venetsian taideyliopistoissa.

Hän oli Vooruit-taidekeskuksen vierailevana kuraattorina monitieteisessä taideohjelmassa ”With Pleasure” Gentissä, Belgiassa vuonna 2019.

Vuosina 2017–2019 Eva toimi Santarcangelo-festivaalien taiteellisena apujohtajana. Vuonna 1971 perustettu Santarcangelo on vanhin italialainen modernille performanssitaiteelle omistettu festivaali, jonka yleisömäärä on 25 000.

Sitä ennen hän työskenteli laajamittaisia paikka- ja kontekstikohtaisia julkisen taiteen hankkeita tuottavan Checkpoint Helsingin (2015) ja Baltic Circle Festivalin (2009–2014) johtajana sekä teatterituottajana Korjaamolla (2007–2008).

Evalla on maisterintutkinto sekä taiteen johtamisesta että taidekritiikistä. Hän on saanut kaksi TINFO-palkintoa teatterialan innovaatioista sekä Suomen PENin sananvapauspalkinnon.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Nastja Säde Rönkkö

Taiteilija istuu työpöytänsä ääressä. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Nastja Säde Rönkkö, mediataiteilija

Työskentelen residenssissä uusien videoteosten käsikirjoittamisen parissa. Residenssin aikana pohdin tekstin ja kirjoittamisen roolia ja merkitystä taiteellisessa työskentelyssä syvemmin. Kirjoittamisen kautta tutkin ilmastoahdistusta, maapallon tulevaisuutta, kriisejä sekä niistä selviytymistä, hitauden tärkeyttä, vaihtoehtojen löytämistä, yhteisöä, ekologisuutta, valtasuhteita, kuuntelemista, inhimillisyyttä sekä näiden teemojen suhdetta digiaikaan. Videoideni käsikirjoitus lainaa muotonsa runoudelta ja laulujen kirjoittamiselta. Residenssin aikana haluan kokeilla myös sitä, voisivatko tekstini toimia itsellisinä teoksina, esimerkiksi runoina tai kirjana. Odotan residenssiltä työrauhaa keskittyä kirjoittamiseen ja siihen liittyvään työskentelyyn ja taustatyöhön.

 

Nastja Säde Rönkkö on toiminut aktiivisesti kansainvälisellä taidekentällä vuodesta 2005. Rönkön teoksia on nähty laajasti yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, festivaaleilla ja biennaaleissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Viime vuosina hän on osallistunut näyttelyihin Kiasmassa, Lontoon Royal Academy of Artsissa, FACT Liverpoolissa, Sydneyn Oopperatalossa, Lontoon Somerset Housessa ja UCCA Dune -museossa Kiinassa. Viimeisimpiin yksityisnäyttelyihin lukeutuu for those yet to be Espoon Modernin taiteen museo EMMAssa (2020). Vuonna 2019 Rönkkö valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Palkintoon kuului stipendin ja kirjan julkaisun lisäksi yksityisnäyttelyt Tampereen taidemuseossa sekä Turun Aboa Vetus Ars Novassa. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Tanja Tiekso

Muotokuvavalokuva henkilöstä, joka seisoo kevätauringossa taustanaan lehdettömät puut. Kuva: Jussi Virkkumaa

Kuva: Jussi Virkkumaa

Tanja Tiekso, FT, tutkija ja taiteilija

Työstän Saaren kartanon residenssissä kokeellista säveltämistä tarkastelevan taiteellisen tutkimushankkeeni kolmea äänellistä esitystä ja niihin liittyvää tutkimusartikkelia hiljaisuudesta, sekä helmikuussa 2022 julkaistavaa esseeteostani (Kustantamo S&S).

Tällä hetkellä minua kiinnostaa etenkin ekofeministisen taidefilosofisen ajattelun mahdolliset historiat ja etenkin renessanssiajan käsitykset naisen ja eläimen suhteesta. Olen myös kiinnostunut keskiaikaisista bestiaareista ja herbaarioista sekä poststrukturalistien eläinfilosofioista.

Sekä kirjoittaessa että säveltäessä/kuunnellessa tutkin tietämisen rajoja. Kirjoittaessa rajat hahmottuvat suhteessa nähtyihin ja koettuihin asioihin ja olioihin, säveltämisessä/kuuntelemisessa etsintä suuntautuu sisäiseen kokemukseen, säveltäjän intentioon ja siihen, mitä säveltäminen ylipäätään voi tarkoittaa, kun ihmiskeskeisestä ajattelusta luovutaan.

 

Tanja Tiekso on tutkija ja taiteilija, joka on erikoistunut kokeellisen säveltämisen filosofiaan ja tekniikoihin sekä avantgardeteoriaan ja historiaan. Tiekso on väitellyt tohtoriksi kokeellisesta musiikista Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineesta (2013). Hänellä on diplomi yhdysvaltalaissäveltäjä Pauline Oliverosin kehittämässä syväkuuntelun (Deep Listening) metodissa Rensselaer Polytechic Instituutista (NY, USA, 2018). Aiemmin Tiekso on toiminut tutkijana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja Columbian yliopistossa (NY, USA). Tällä hetkellä hän toimii tutkijana Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Autiomaiden äänet: kokeellinen säveltäminen hiljaisuuden jälkeen (2019–2022).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alejandro Valencia-Tobon

Kuva: RI Velez-Ruiz

Alejandro Valencia-Tobon, FT
taiteilija, biologi, antropologi

Aiempien monitieteisten Kolumbian sademetsäekosysteemeihin liittyvien hankkeiden aikana kerättyjen taiteellisten, biologisten ja antropologisten todisteiden pohjalta pyrin residenssin aikana paljastamaan, että bioakustiset tiedot, äänitallenteet ja osallistava taide voivat tarjota tavan esittää ihmisten ja muiden eläinten välisten suhteiden moninaisuus monilajisena vyyhtinä ja samalla tuottaa tieteellistä tietoa julkisuuteen. Residenssin aikainen päätuotteeni on joukko julkisen taiteen strategioita (teksti-, ääni- ja visuaalisessa muodossa), jotka paljastavat samanaikaisesti biologisia, sosiaalisia ja taiteellisia näkökulmia tavoitteena kannustaa ihmisiä luovaan vuoropuheluun ja arvostamaan biologista monimuotoisuutta.

Uskon, että akateemisen, kulttuurisen ja taiteellisen tutkimuksen edistäminen samanaikaisesti on avainasemassa yhteiskunnallisen muutoksen edistämisessä. Saaren kartano tarjoaa minulle loistavan tilaisuuden kehittää rohkeita aloitteita uusista tavoista kriittisen ja esteettisen yhteyden luomiseen luonnon kanssa. Tavoitteenani on osoittaa, miten termit ”biologinen monimuotoisuus”, ”julkinen taide” tai ”bioakustiikka” ovat luonnostaan arvokkaita, mutta miten ne toisiinsa yhdistettyinä biorikkaan, konfliktin jälkeisen Kolumbian kontekstissa tuottavat uusia suhteita, asiantuntemusta ja kehitysmahdollisuuksia.

Sovellan osallistavan äänen tallennuksen ja prosessipohjaisen taiteen multimodaalisia käytäntöjä keinona muuttaa lajien jäljittämistä, näytteenottoa, kirjaamista ja analysointia koskevat tieteen menetelmät aistinvaraisiksi ”tavoiksi tietää” niin, että sen avulla voidaan tarttua biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuviin uhkiin. Tällä hetkellä koordinoin esimerkiksi Cucusonicin (www.cucusonic.net) työtä. Cucusonic on monialainen verkosto, joka tutkii, miten akustisia ja ultraäänitallenteita voidaan käyttää edistämään muutosta ihmisissä niin, että he arvostavat sammakoiden ja lepakoiden kaltaisia eläimiä elävinä olentoina, joilla on poikkeuksellisia kykyjä sen sijaan, että halveksisivat niitä.

Työskentelen julkisen taiteen ja biologisen tieteen risteyskohdassa ja hyödynnän osallistavien menetelmien sekä ääni- ja visuaalisten (elokuva) esitystapojen yhdistelmää muuttaakseni kiireelliset luonnollista maailmaa koskevat kysymykset sosiaaliseksi toiminnaksi. Käsitteellistän julkista taidetta ja osallistavia strategioita ihmisten ja muiden eläinten välisen suhteen moninaisuuden ymmärtämiseksi. Sen lisäksi, että olen opiskellut biologiaa Antioquian yliopistossa (Medellin, Kolumbia), valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2012 opiskeltuani aistinvaraista mediaa visuaalisen antropologian ohjelmassa ja filosofian tohtoriksi vuonna 2016 opiskeltuani visuaalista mediaa sosiaalisen antropologian ohjelmassa Manchesterin yliopistossa (Iso-Britannia).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

BoiBlacc

BoiBlacc
Levyttävä muusikko

Residenssijakson aikana työstän yhtä ainoaa teemaa – oman itseni havainnointia.

Odotan innolla mentorointiohjelmaa, joka auttaa minua kehittämään taiteellista osaamistani, ja samanhenkisiin luoviin ihmisiin tutustumista. Toivon, että pääsen sekä jakamaan yhteisiä kokemuksia että oppimaan niistä ja edistämään ja hyödyntämään kotiresidenssiohjelman tarjoamia luovia mahdollisuuksia.

Työprosessiini kuuluu yhteistyö muiden lauluntekijöiden kanssa ja referenssikappaleiden käyttö havainto- ja tutkimusmateriaalina, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Nämä ovat kuitenkin yleensä tehokkaimmat tekniikkani kirjoittamisvaiheessa.

 

BoiBlacc on tuottaja ja levyttävä muusikko Keniasta, Itä-Nairobin Buruburun kaupunginosasta ja työnsä elävä ruumiillistuma. Hänen teoksensa asettuvat saumattomasti digitaaliseen aikaamme ja ovat hiphopin kulta-ajan inspiroimia. Hän on tuottanut musiikkia vuodesta 2017 lähtien ja hänen merkittävimpiin yhteistyöprojekteihinsa kuuluvat esiintyminen KiliHippien mixtapella ”Beloved B-Sides” ja debyyttialbumilla ”Hii Si Demo”. Vuonna 2020 BoiBlacc julkaisi KiliHippien kanssa tuottamansa debyyttialbumin ”The Blacc Circle”. BoiBlacc käyttää ainutlaatuista yhdistelmää englantia ja shengiksi kutsuttua paikallista kenialaista kreolia ja punoo niistä monenlaisia yleisöjä puhuttelevia tarinoita kamppailemisesta ja toivosta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leif Holmstrand

Leif Holmstrand
Taiteilija, kirjailija ja muusikko

Kirjoitan neljättä romaaniani, joka käsittelee maallista taikuutta, queerejä ja osittain psykoottisia šamanistisia rituaaleja/pelejä/leikkejä/esineitä ja prostituutiota sekä kertomuksia päättyneistä ystävyyssuhteista, menetyksestä ja vaihtoehtoisista perherakenteista. Romaanin tärkein teema on outo ilo, ilo mahdollisuuksien virrassa, joita rikkoutuminen saattaa ihmiselle tarjota. Minulla ei ole aikomustakaan saada romaania valmiiksi residenssin aikana, mutta haluan saada keskeisille kohtauksille rakenteen ja muodon. Mitä todella toivon saavuttavani residenssin aikana on sarja taide-esineitä (veistoksia, kuvia, rekvisiittaa rituaaleille), tekstiäänisävellyksiä, lyhytelokuvia/videoita ja niin edelleen, joita kaikkia ruokkii kasvavan romaanini ja tutkimukseni tuottama materiaali.

Residenssin aikana työskentelyni teemoina ovat rituaalit, seremoniat, tapahtumat, maallinen taikuus, symboliset esineet ja kuvat, ei-heteroseksuaaliset kokemukset prostituutiosta, psykoosista, seksin myymisestä sekä queer-ystävyydestä ja -rakkaudesta.

Toivon, että saan Saaren kartanossa palautetta, uusia näkökulmia ja tapoja nähdä ja löydän ratkaisuja taide-esineiden tekemiseen sekä pääsen vaihtamaan kokemuksia muiden residenssiläisten kanssa.

Työtapani ovat monipuolisia: usein aloitan kirjoittamisen kielen ulkopuolelta tekemällä fyysistä työtä studiossa – eli ajattelen käsillä. Päinvastoinkin voi kuitenkin käydä: monet taideteoksistani tai tapahtumistani saavat alkunsa kirjoitettuna tekstinä.

Leif Holmstrand (Ruotsi) opiskeli Malmön taideakatemiassa 1997–2002 ja liittyi sen jälkeen akatemian kriittisen tutkimuksen jatko-opinto-ohjelmaan 2002–03. Holmstrand on ei-heteroseksuaalinen kirjailija, muusikko ja taiteilija, jonka töitä on esitelty mm. Vladivostokissa, Soulissa ja Tokiossa. Hänen rituaalimaisen ja laaja-alaisen lähestymistapansa juuret ovat ankarissa ruumiinkokemuksissa ja psykedeelisessä näkemyksessä materiaaleista ja tekniikoista. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Elina Juopperi

Elina Juopperi, kuvataitelilija

Saaren kartanon residenssissä keskityn piirtämiseen. Lähdemateriaalina käytän netin kuvatulvaa; keskityn erityisesti maisemaan, satelliittikuviin ja karttaohjelmista saatavaan kuvamateriaaliin. Matkustan netin avulla. Työskentelyssäni olen kiinnostunut yhteiskunnan kipupisteistä, tämä ajattelumalli seuraa mukanani näihin piirustuksiin. Olen erityisesti kiinnostunut murtumakohdista, tai pisteistä, joissa näennäisesti rauhallinen maisema on todellisuudessa näyttämö jollekin tuhoisalle, kyseenalaiselle tai muutoin siellä tapahtuu konflikti, on konfliktin lähde tahi maisemaa on vahvasti muokattu ihmisen yksioikoiselle tarpeelle. Pyrin piirtämään esille ne jäljet, seuraamukset tai avoimet kysymykset, joita jätämme maisemaan, luontoon tai yhteiskuntaan. Informaatiotulva on usein ristiriitaista, hälisevää, en odota saavani aikaiseksi suoraviivaista ja selkeää analyysia.

Piirustuksiin yhdistän netistä tulostamaani kuvamateriaalia. Kokeilen.

Elina Juopperi on pohjoissuomalainen taiteilija, kuvataidetta hän opiskeli ranskalaisessa Ecole National Supérieure d’arts de Paris Cergy -koulussa, josta hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2005 DNSEP-tutkinnolla.

Juopperi kokee itsensä dokumentaariseksi tekijäksi: hän käsittelee teoksissaan luontoa, kulttuuria ja maailman uutisia, usein nivoen aihepiirinsä yhteen teoksiksi, joiden viesti ei ole julistava vaan antaa tilaa katsojan kokemukselle. Työskentelyssään Juopperi käyttää useita eri tekniikoita mm. valokuvausta, videota, piirustusta, keräämistä ja installaatiota. Hänen teoksiaan on nähty mm. Siidassa, Korundissa, Kajaanin taidemuseossa, la Galerie Noisy-le-secissä, Arte Alamedassa Meksikossa, Lesjöfors museossa Ruotsissa sekä Flacson Arte Actualissa Quitossa. Juopperin työskentely on mahdollistunut apurahojen avulla, joita hän on saanut mm. Koneen Säätiöltä, Taikelta, Suomen Kulttuurirahastolta ja Kordelinin säätiöltä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

KiliHippie

KiliHippie
Hiphop-musiikin tuottaja ja artisti

Minä olen KiliHippie. Olen hiphop-musiikin tuottaja ja artisti Nairobista, Keniasta, ja tarkoitukseni on työstää Saaren kartanossa The Blacc Canvas -albumia työparini ja musiikillisen sielunkumppanini BoiBlaccin kanssa. The Blacc Canvas on jatkoa Blacc Circle -albumille, joka löytyy kaikista suoratoistosovelluksista.

Musiikkimme juuret ovat totuuden etsimisessä ja sen heijastamisessa, jotta se voi ravita niiden elämää, joiden korviin se löytää tiensä. Se on luonnostaan introspektiivistä taidetta, jota Jumala ohjaa sisäänpäin suuntautuvan matkan kautta. Tuloksena on luonnollisesti ja vaivattomasti esiin pulppuava, ainutlaatuinen sanoitus ja soundi.

Toivon löytäväni erilaisia näkökulmia lähestyä omaa tapaani tehdä taidetta, joka kantaisi työtäni myös The Blacc Canvas -albumin jälkeen. Toivon, että opin ymmärtämään niitä erilaisia taustoja, joista Saaren muut residenssiläiset tulevat, ja käyttämään sitä inspiraationa avarakatseisemmalle näkemykselle koko ihmiskunnasta siinä toivossa, että tämän ymmärryksen minussa herättämä tieto tekee minusta ensinnäkin paremman ihmisen ja toiseksi paremman taiteilijan ja muusikon.

Suhtaudun taiteellisiin pyrkimyksiini samalla tavalla kuin normaaliin päivätyöhön omistautunut ihminen hoitaa oman työnsä. Tämä johtuu siitä, että kaipaan säännöllisyyttä ja haluan ymmärtää ympäristöäni. Se auttaa minua myös käyttämään aikani parhaalla mahdollisella tavalla, koska noudattamani aikataulu pitää minut tuotteliaana. Hiphop-juurilleni uskollisena samplaan vähän tunnettua musiikkia joka puolelta maailmaa omiksi biiteiksini ja jaan tuotokseni sitten kirjoittajien ja vokalistien kanssa, joiden kanssa työskentelen. Käytän päiväni biittien tekemiseen ja sekoittamiseen ympäri vuoden niin, että ne ovat jatkuva virta erilaisia hankkeita räppäreiden ja laulajien kanssa samalla, kun yritän mahduttaa työni miksaus- ja masterointi-teknikkona aikatauluuni. Se on usein rankkaa, ja teen kovasti töitä, mutta se ei koskaan tunnu minusta työltä.

 

KiliHippie on Nairobin Kilimanin kaupunginosasta, Keniasta kotoisin oleva hiphop- ja R&B -tuottaja. Hän kuvailee itseään muukalaiseksi, joka tekee digiaikaamme saumattomasti sopivaa musiikkia hiphopin kulta-ajan inspiroimana. Hän on tuottanut musiikkia kolmen vuoden ajan ja julkaisi ensimmäisen projektinsa ”Tending to Infinity: 1” kesäkuussa 2017, vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun oli aloittanut matkansa itseoppineena tuottajana. Hän tuli musiikkialalle musiikin tekijänä ja edistäjänä omien sanojensa mukaan melko myöhään, mutta hänellä on ollut syvä yhteys musiikkiin lapsuudesta lähtien. Hänen ahaa-elämyksensä koitti vuonna 2017, kun hän jätti yliopiston kesken se oli käännekohta, jota hän kuvailee jumalaisena heräämisenä.

KiliHippie on kerännyt vaikutteita ennen kaikkea hiphop-tuotannon jättiläisiltä J. Dillalta ja 9th Wonderilta. Voiko sitä paremmin sanoa kuin hän itse: ”Kuvittele, jos 9th Wonder ja J. Dilla saisivat lapsen ja lapsi tekisi klassista hiphop-musiikkia, joka elää ajan mukana. Se olen minä. Minä olen se lapsi.” Hänen rehevää soundiaan luonnehtivat idylliset samplaukset muhkeiden, terävästi iskevien rumpujen tukemina, kun taas vokalistit hänen teoksissaan ovat yhtä terävän lyyrisiä kuin heidän ajatuksia herättävä runoutensa.

KiliHippie on tuottanut lukuisia julkaisuja. Hänen viimeisin, yhdessä nairobilaisen räppäri The Swamiiin kanssa tehty EP-levy, ”1447, Vol. 1”, heijastaa hänen soundiaan parhaimmillaan. KiliHippien muita töitä ovat esimerkiksi BoiBlaccin kanssa vuonna 2020 julkaistu ”The Blacc Circle” sekä vuoden 2019 EP- ja albumijulkaisut ”Beloved BSides” ja ”Hii Si Demo”. Hän kuvailee itseään taidetta palvelevaksi artistiksi, ja tämän lähestymistavan tuoma kauneus näkyy edellä mainituissa töissä.

Hän on saanut Goethe-instituutin vuosittain järjestämän Goethe Talents -apurahan muusikoille ja hänet on valittu Koneen Säätiön taiteilijaresidenssiin Saaren kartanoon Mynämäellä, missä hän työskentelee tammi- ja helmikuussa 2021 yhdessä musiikillisen sielunkumppaninsa BoiBlaccin kanssa.

KiliHippie jatkaa musiikin äänittämistä ja kirjoittamista joka päivä ja tutkii samalla luovaa ilmaisua musiikkiyrittäjänä, joka pyrkii kurkottamaan pidemmälle kuin häntä edeltävät artistit. Hänen elämäntehtävänsä on inspiroida muita.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Meeri Pulakka

Meeri Pulakka, sopraano

Olen Helsingissä asuva klassinen laulaja, äänialaltani sopraano. Laulan työssäni paljon barokki- ja nykymusiikkia ja rakastan myös liedin ja oopperan esittämistä. Itselleni mieleisimpiä asioita laulajan työssä ovat monipuolisuus, yhteistyö muusikoiden ja säveltäjien kanssa ja oivallukset upean musiikin parissa. Erityisen kiinnostunut olen tällä hetkellä sooloesityksen toteuttamisesta ja äänen instrumentaalisten mahdollisuuksien tutkimisesta.

Työskentelen residenssijakson aikana nykymusiikkiteoksista koostuvan soolosopraano-ohjelmiston parissa. Harjoittelen ohjelmistoni teoksia ja valmistelen niistä konserttikokonaisuutta, joka yhdistää äänen ja liikkeen kokonaisvaltaiseksi esitykseksi. Residenssissä etsin itselleni sopivat työskentelytavat ilmaisuni laajentamiseksi ja tutkin teoksista kumpuavia teemoja osana harjoitusprosessiani. Olen kiitollinen mahdollisuudesta tutustua muiden residenssitaiteilijoiden työhön ja odotan innolla poikkeuksellisen hyvää tilaisuutta keskittyä ja syventyä omaan, itsenäiseen työskentelyyn Saaren kartanon rauhallisessa ja inspiroivassa ympäristössä.

 

Sopraano Meeri Pulakan monipuolinen osaaminen ulottuu barokista nykymusiikkiin ja hän on kotonaan niin oopperalavalla kuin kamarimusiikin parissakin. Pulakka on laulanut useiden suomalaisten orkestereiden ja yhtyeiden, kuten Avanti! Kamariorkesterin, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, Suomalaisen barokkiorkesterin ja Uusinta Ensemblen solistina mm. Juha Kankaan, Sakari Oramon, Jukka-Pekka Sarasteen ja Andrew Lawrence Kingin johdolla. Hänen oopperarooleihinsa kuuluvat mm. Vitellia Mozartin oopperassa La Clemenza di Tito, Cleopatra Händelin oopperassa Giulio Cesare ja Madame Euterpova Menottin oopperassa Help! Help! The Globolinks.

Meeri Pulakka on kysytty nykymusiikin esittäjä, jonka musikaalisen ja tarkan työskentelyn pohjana ovat lapsuudesta alkaneet viulu- ja lauluopinnot. Hänen nykymusiikkiesiintymisistä mainittakoon Tytön rooli Riikka Talvitien Prix Italia -palkitussa radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017) sekä esiintymiset mm. Avantin Suvisoitossa, Kallion nykymusiikkipäivillä sekä Uuden Musiikin Lokakuu ja Musica nova Helsinki -festivaaleilla. Pulakka laulaa usein myös vanhaa musiikkia, mistä esimerkkeinä esiintymiset Suomalaisen barokkiorkesterin solistina ja Barocco Borealen Kuningatar Kristiinan jalanjäljissä -produktiossa.

Meeri Pulakka on valmistunut erinomaisin arvosanoin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian laulumusiikin koulutusohjelmasta (musiikin maisteri 2018) ja Wienin Universität für Musik und darstellende Kunst -musiikkiyliopiston oopperaluokalta (Master of Arts 2017) viimeisimpinä lauluopettajinaan Marjut Hannula ja Gabriele Lechner. Hän on osallistunut lukuisille mestarikursseille, opettajina mm. Barbara Hannigan, Soile Isokoski, Anne Sofie von Otter ja Karita Mattila. Pulakka lauloi nykymusiikkiohjelmistoon keskittyvän ensikonserttinsa Musiikkitalon Talven nuoret taiteilijat -konserttisarjassa tammikuussa 2019.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Harriina Räinä

Harriina Räinä, kuvataiteilija

Saaren kartanon residenssissä työstän taiteellisen tutkimuksen projektiani “The Other as Matter” vesiväripuupiirroksen, kuvanveiston ja tekstin keinoin. Projekti tarkastelee vesiväripuupiirroksen kautta taiteen tekemisen etiikkaa ja ihmisen yhteyttä toislajisiin eläimiin laajemmassa mittakaavassa.

“The Other as Matter” pohtii eläinperäisen materian roolia vesiväripuupiirroksen prosessissa ja lopputuloksessa eläintutkimuksen, ekokritiikin ja etiikan viitekehyksistä käsin. Japanissa kehitetty vesiväripuupiirros on myrkytön ja ekologinen taidegrafiikan menetelmä, joka on kasvattanut suosiotaan länsimaissa. Tekniikka sisältää poikkeuksellisen paljon eläinperäistä materiaa: muun muassa hevosen, vuohen ja peuran harjaksista valmistettuja harjoja, osterin kuorista jauhettua pigmenttiä sekä peuran luista ja naudan nahasta keitettyjä liimoja.

Residenssissä syvennyn vesiväripuupiirroksessa käytettävien materiaalien olemukseen, valmistan puisia painolaattoja sekä tutkin eläinperäisen materiaalin vähentämisen mahdollisuuksia. Lisäksi luen kirjallisuutta eläinetiikan ja -tutkimuksen kentältä sekä valmistelen akateemista paperia, jonka esitän joulukuussa 2021 Japanin Narassa pidettävässä kansainvälisessä Sumi-Fusion taidegrafiikan konferenssissa.

Olen Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Kiinnostukseni kohteet nivoutuvat ruumiillisuuteen, havainnon tapahtumaan sekä eläinkysymykseen, eli ihmisen suhteeseen ja suhtautumiseen toislajisiin eläimiin. Työskentelylleni on tyypillistä eri mediumien, kuten liikkuvan kuvan, painetun taiteen ja kuvanveiston yhdistäminen tilalliseksi kokonaisuudeksi. Olen valmistunut kuvataiteen maisteriksi (2019) sekä kuvataiteen kandidaatiksi (2017) Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta, taidegrafiikan opetusalueelta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Karoliina Sjö

Karoliina Sjö, tohtorikoulutettava

Residenssijaksolla Saaressa keskityn kirjoittamaan väitöskirjaani, joka käsittelee päiväkirjakirjoittamista ja sitä, miten Kirsti Teräsvuori muodosti 1900-luvun alussa kirjoittamissa päiväkirjoissaan kertomusta itsestään, elämästään ja kokemuksistaan. Olen tähän asti työskennellyt tiiviisti esimerkiksi arkistossa päiväkirja-aineistojen äärellä, ja nyt on vuorossa intensiivinen kirjoitustyö. Residenssijakso tarjoaakin tähän oivat puitteet – on mukavaa saada vetäytyä kirjoittamisrauhaan. Toisaalta olen työssäni kiinnostunut myös tieteellisen tiedon ja taiteellisen luovan työn välisistä suhteista sekä mahdollisuuksista löytää uudenlaisia eettisiä tapoja muistaa ja kertoa. Käytänkin työssäni myös taiteen metodeja analysoidessani tutkimaani aineistoa. Residenssi on varmasti hieno ja luonteva ympäristö työstää näin ollen myös työni taiteellista osiota.

Karoliina Sjö on kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Turun yliopistossa. Tutkimuksessa häntä kiinnostavat erityisesti omaelämäkerralliset aineistot (kuten päiväkirjat), elämäkertatutkimus, elämän ja kertomisen väliset yhteydet, kirjoittamisen kulttuurihistoria, (mieli)sairauden historia, sukupuolihistoria ja tyttötutkimus. Lisäksi Sjö on kiinnostunut tieteen ja taiteen välisisistä suhteista ja mahdollisuuksista sekä uudenlaisista tavoista tuottaa tietoa. Hän tekee väitöskirjaansa Koneen Säätiön apurahalla.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa