Residenssitaiteilijat 2020

ALEX ILARI AISSAOUI

FT-kandidaatti/tutkija/luennoitsija

Saaren kartanossa aion työstää väitöskirjaani, erityisesti lukuja 2 (muinaiset kansainväliset valtiojärjestelmät) ja 3 (järjestelmä vs. yhteiskunnalliset ongelmakohdat) ja se pitää minut varmasti kiireisenä.

Olen varautunut tekemään kovasti töitä, tapaamaan mielenkiintoisia kollegoja ja pitämään huolta fyysisestä kunnostani. Olisi myös mukavaa tutustua paikalliseen yhteisöön.

Yritän ylläpitää säännöllistä aikataulua ja tehdä töitä 9–17 välillä joka päivä. Viikonloppuisin olisi hauskaa tehdä inspiroivia asioita muiden residenssiläisten kanssa.

Alex Ilari Aissaoui on tohtorin tutkintoa suorittava opiskelija Helsingin yliopistosta, joka tutkii poliittista, yhteiskunnallista ja alueellista muutosta. Hän on Helsingin yliopiston Muinaisen Lähi-idän imperiumin huippuyksikön jäsen. Hänen akateemisia kiinnostuksen kohteitaan ovat kansainvälinen historia, kansainvälisten suhteiden teoria, vallan tasapainon teoria ja englanti. Hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa muinaisen Lähi-idän diplomatiasta.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

PEDRO HURPIA

Kuvataiteilija

Residenssikauteni aikana Saaren kartanossa aion työskennellä hankkeen parissa, joka käsittelee uskon ja tieteen välistä suhdetta muinaisen taikavarpukäytännön harjoittamisessa. Taikavarpu, yleensä puun oksa, on ikivanha kaivonkatsomisen tekniikka, jonka avulla etsitään energiakenttiä maanpinnan alapuolella pohjaveden, haudattujen metallien, malmin, öljyn ja muita materiaalien löytämiseksi. Monet näkevät sen suosittuna uskomuksena ilman ratkaisevaa tieteellistä selitystä; uskomuksena, joka keskittyy näennäisesti hyödyttömään ja epävakaaseen esineeseen, jota käyttävät ja jonka tehoon uskovat tavalliset ihmiset eri kulttuureista ja eri puolilta maailmaa.

Taikavarvun käyttö sinänsä muistuttaa performatiivista toimintaa rituaalien, ennalta määriteltyjen komentojen ja menetelmien keskellä tavoitteena menestys niille, jotka sitä käyttävät.

Muutamia kysymyksiä, joita pohdin: miten uskon avulla voidaan ennakoida hukattuja esineitä tai piilotettuja materiaaleja? Onko mahdollista määritellä uudella tavalla geologisia näkökulmia mielentämällä esineitä tai tilanteita? Onko mahdollista luoda sarja sääntöjä, jotta taikavarpua voitaisiin käyttää missä tahansa?

Menetelmäni perustuu uudelleen tärkeäksi merkittyjen laitteiden ja fiktiivisten kertomusten kehittämiselle, jotta voimme esitellä leikkisiä tapoja tuottaa tietoa, joka haastaa yhteisen ymmärryksemme.

Toivon löytäväni paikan, jossa saan läheisen yhteyden luontoon ja luoviin työkaluihin, joiden avulla voin kehittää näitä taiteellisia strategioita. Minua miellyttää ajatus, että Saari on ollut oikea meren ympäröimä saari 1000-luvun alkuun saakka. “Maan kohoamisen seurauksena se kuitenkin vähitellen sulautui mantereeseen. Pellot, jotka näet tässä tänään, olivat siis ennen merenpohjaa.” Luultavasti paikka, missä olemme nyt, oli pitkään veden alla piilossa kaikilta. Jotenkin tämä sopii hyvin hankkeeni runollisuuteen.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ACHIM LENGERER

Taiteilija ja toimittaja Achim Lengerer työstää kysymyksiä poliittisesta puheesta ja kielestä, joita hän käsittelee live-esityksissä ja elokuvaääniraidoissa tai joille hän luo paikan installaatioissa ja painetussa aineistossa. Lengerer on opiskellut Prahan elokuva- ja TV-akatemia FAMUssa, Städelschulessa Frankfurtissa ja taideoppilaitoksessa SLADE School of Fine Arts Lontoossa ja suoritti jatko-opintonsa Jan-van-Eyck-Academiessa Maastrichtissa, Alankomaissa.

Tällä hetkellä Lengerer työstää filosofian tohtorin tutkintoaan Goldsmiths-yliopistossa Lontoossa. Se käsittelee kollektiivista harjoittelua taiteellisena ja poliittisena mallina tiloissa, joissa käydään sosiaalisia neuvotteluja. Lengerer on perustanut erilaisia yhteistyöhankkeita, kuten freitagsküche Frankfurt am Mainissa ja voiceoverhead yhdessä taiteilijakollega Dani Galin (Israel) kanssa. Vuonna 2017 hänet kutsuttiin documenta 14 -projektiin tekemään 21 tunnin pituista radiolähetystä, jonka tuotti SavvyFunk/Deutschlandradio.

Vuodesta 2009 lähtien Lengerer on johtanut näyttelytila, tuotanto- ja kustannusosakeyhtiötä Scriptings, jonka toimitilat ovat tällä hetkellä Weddingin kaupunginosassa Berliinissä. Scriptings toimii diskursiivisena alustana Achim Lengererin soolohankkeiden ohella. Taiteilijat, elokuvan tekijät, kirjailijat, graafiset suunnittelijat, esiintyjät sekä poliittiset aktivistit ovat tervetulleita Scriptingsiin – sillä he kaikki työskentelevät ‘käsikirjoituksen’ ja ‘tekstin’ parissa tuotantoprosessissa. ‘Käsikirjoituksen’ tai ‘tekstin’ käyttö ei välttämättä johda painettujen tuotteiden tuotantoon, mutta se voi johtaa elokuvan, esityksen tai esineen tuotantoon, joka on syntynyt lukemisen, kirjoittamisen tai sanallisen ja poliittisen lausahduksen kautta. Tuotosten esillepanot koostuvat live-tapahtumista (luennoista, keskusteluista, lukemisesta, näytteille asettamisesta, esityksistä) sekä Scriptings-aikakauslehden julkaisemisesta. Residenssikaudellaan Lengerer aikoo jatkaa yhteistyöhanketta suomalaisen taiteilijan Niina Lehtonen Braunin kanssa sekä yhteisö- ja kirjastohanketta Scriptings#50:  Learning “by heart” – A Multilingual Library eli monikielinen kirjasto Nelly Sachsille (1891–1970) vastauksena tämän juutalais-saksalais-ruotsalaisen kirjailijan runoon ‘In deep flight’.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pekka Niskanen

Teen elokuvakäsikirjoitusta elokuvaan, joka kertoo Algerian Hamadan autiomaassa asuvista saharaweista, heidän suullisesta kerrontaperinteestään sekä Itämeren heikentyneestä ekologisesta tilasta. Saharaweja ja Itämerta yhdistää fosfaatti, joka on Itämerta rehevöittävien lannoitteiden raaka-aine, mutta myös syy saharawien pakolaisuuteen. Teos nostaa esiin saharawien pakolaisuuden taustan ja nykyisen kontekstin, joka liittyy Länsi-Saharan fosfaattikaivoksiin Marokon valtaamassa Länsi-Saharassa. Pohdin teoksessa yhdessä saharawitaiteilija Mohamed Sleiman Labatin kanssa fosfaatin ja kaivosteollisuuden vaikutuksia elinympäristöön ja yhteisöihin, mutta myös suullista ja hiljaista tietoa, joka kertoo omalta osaltaan mahdollisuuksista selvitä yhteisöjä kohtaavissa muutoksissa.

Kirjoitan residenssijaksolla myös tutkimusartikkelia saharawien uudesta identiteetistä. Vanha Espanjan siirtomaakauden nomadielämä on korvautumassa uusien saharawi-sukupolvien pakolaisleireillä kehittämällä passiiviseen vastarintaan, institutionaaliseen tietoon ja taiteeseen perustuvalla toimintatavalla. Uusi narratiivi pitää sisällään sekä perinteistä että uutta tietoa ja niihin liittyviä käytäntöjä.

Odotan mielenkiintoisia ja innostavia keskusteluja ja tapaamisia Saaren kartanossa työskentelevien tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa.

Työskentelen residenssissä tutkimalla erilaisia aineistoja ja lähdemateriaaleja, joiden pohjalta muokkaan sekä elokuvakäsikirjoitusta että tutkimusartikkelia. Työskentelyni edellytys on muistaminen, niiden keskustelujen, tapaamisten ja työskentelyhetkien esiin nouseminen jotka jaoin Mohamed Sleiman Labatin kanssa hänen olleessan Koneen Säätiön Lauttasaaren kartanon residenssissä heinä-lokakuussa 2019.  Jatkan keskusteluja ja järjestän virtuaalitapaamisia Hamadan autiomaassa asuvan Sleiman Labatin kanssa residenssijaksoni aikana.

Pekka Niskanen on kuvataiteilija ja tutkija, kuvataiteen tohtori, joka on esittänyt teoksiaan vuodesta 1990 alkaen museoissa, gallerioissa ja elokuvafestivaaleilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Hän on kuratoinut näyttelyjä Helsingin kaupungin taidemuseoon, Ateneumin taidemuseoon, Ruhrin alueen kulttuuripääkaupunkinäyttelyyn Dortmundiin, Pohjoimaiselle Taidekeskukselle ja Työväenmuseo Werstaalle Tampereella. Hänen teoksiaan on Kiasman, HAM:n, Vilnan Nykytaiteen Keskuksen, Alankomaiden Taideakatemian, Espoon kaupungin ja yksityisten keräilijöiden kokoelmissa. Vuonna 2012 Yle TV1 esitti Niskasen ohjaaman dokumenttielokuvanVirtuaalinen sota. Elokuva kertoo Venäjältä Eurooppaan paenneista tšetšeenipakolaisista. Niskanen on kirjoittanut Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskuista kaksi vertaisarviotua tutkimusertikkelia sekä toteuttanut videoteoksen, Yhteisöterrorit (2017). Hän asui ja työskenteli Isis’n tekemien iskujen aikana vastapäätä Bataclan-teatteria. Etelämannerta ja Burmaa kuvaava videoinstallaatio Can You Hear Me? oli vuosina 2016-2017 esillä Kiasmassa, jonka kokoelmiin se kuuluu. Niskasen viimeisin teos, elokuva Iranian Metal Coffee, oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä elokuussa 2019. Se kertoo teheranilaisesta Dark Matter Band -metalliyhtyeestä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

ROBYN MAREE PICKENS

Taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori, FT-kandidaatti

Residenssijaksollani aion työskennellä tutkimuspohjaisen runoushankkeen parissa. Tutkin Hannah Arendtin amor mundi -teoriaa (rakkaus maailmaa kohtaan) saadakseni selville, voiko se vaikuttaa ekologisen runouden luonteeseen (runous, joka kohdistuu kehittyvään sosioekonomiseen kriisiin). Pystynkö teoreettisesti ja runollisesti kehittämään ‘rakkauden runousopin’, joka perustuu Arendtin amor mundiin? Mynämäen sijainti – ja sen lämpenevä ilmasto ja vähentynyt lumimäärä – on tärkeä paikka pohtia teoreettisia ja luovia lähestymistapoja antroposeeniin.

Uskon, että pystyn Saaressa kehittämään vivahteikkaan ymmärryksen Arendtin amor mundista, lukemaan tarkkaan ekorunoilijoiden kuten CAConradin töitä, virittäytyä ja vastata Mynämäen ainutlaatuiseen ekologiaan ja kirjoittaa valikoiman runoja näiden teemojen pohjalta.

Työskentelen tutkimuksen, lukemisen, ajattelun ja kirjoittamisen kautta sekä viettämällä aikaa ulkona maailmassa, joka koostuu paljon muustakin kuin inhimillisistä elementeistä.

Robyn Maree Pickens on taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori ja tekstipohjaisten töiden tekijä. Robynin taidekirjoituksia on julkaistu julkaisuissa ArtAsiaPacific online, ANZJA, Art + Australia online, The Pantograph Punch, Art New Zealand ja näyttelyluetteloissa. Hänen tuorein kuraattorihankkeensa (‘Bright Cave’, 2018) esitettiin Blue Oysterissa, Dunedinissa Uudessa Seelannissa. Robynin runoutta on voinut lukea julkaisuissa Into the Void, Peach Mag, SAND Berlin, Cordite, Plumwood Mountain, Matador Review, Jacket 2 ja ARTSPACE-galleriassa Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Hän oli finalisti vuoden 2018 Sarah Broom Poetry -kilpailussa, jossa arvioijana toimi Eileen Myles, hän voitti takahē Monica Taylor Poetry -kilpailun vuonna 2018 ja oli finalisti ensimmäisessä Leeds Brotherton Poetry -kilpailussa vuonna 2019. Hänen runokritiikkiään on voinut lukea julkaisuissa Rain Taxi ja Jacket2. Hänen viimeisin tekstipohjainen työnsä on ollut näytteillä Te Tuhi -galleriassa Aucklandissa (joulukuu 2018–maaliskuu 2019). Tällä hetkellä Robyn opiskelee filosofian tohtoriksi keskittyen ekologiseen estetiikkaan Otagon yliopistossa ja toimii Otago Daily Times ja Art News -lehtien taidekriitikkona (Uusi-Seelanti). Tämä brittiläinen palkittu runoilija tuo markkinoille Leeds Brotherton Poetry Anthology -teoksen (julkaisijana Carcanet Press) maaliskuussa 2020.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Benjamin Schweitzer

Benjamin Schweitzer, säveltäjä (myös kääntäjä, kielitieteilijä, kulttuurivälittäjä)

Sävellän residenssijaksollani kamarikonserton harmonikalle ja kamariyhtyeelle. Residenssijaksoltani odotan työrauhaa, kunnon talvisäätä, kiinnostavia keskusteluja muiden taiteilijoiden kanssa – ja tietenkin hyviä löylyjä!

Työskentelen kirjoittamalla perinteisellä tavalla lyijykynällä nuottipaperille. Vasta, kun teos on kokonaan valmis, kirjoitan partituurin puhtaaksi tietokoneella. Mutta ennen varsinaista sävellystyötä on pitkä suunnitteluvaihe. Siinä hahmottuu kappaleen idea graafisina luonnoksina ja pieninä tekstipätkinä.

Olen syntynyt 1973 Marburgissa. Opiskelin sävellystä, musiikinteoriaa ja orkesterinjohtoa Lyypekissä, Dresdenissä ja Helsingissä (Paavo Heinisen johdolla). Diplomitutkinnon jälkeen olen työskentelyt ennen kaikkea vapaana säveltäjänä, mutta myös musiikinteorian ja -analyysin opettajana, konsertti- ja festivaalijärjestäjänä, luennoitsijana, konserttijuontajana, tiedekirjailijana, konserttiarvostelijana ja kääntäjänä (suomi-saksa). Hahmotan itseni edelleen kamarimusiikkisäveltäjäksi, vaikka olen myös kirjoittanut oopperoita ja orkesterimusiikkia. Olen asunut lähes joka Saksan osavaltiossa, Suomessa ja taiteilijaresidenssikiertueella mm. Pariisissä, Venetsiassa, Visbyssä, mutta vakituinen asuinpaikkani on nyt jo yli 15 vuotta ollut Berliini.

Kääntämisestä, joka oli aluksi ”sivuduuni”, tuli erittäin kiinnostava työala ja kiinnostus suomen kieleen kasvoi jatkuvasti, joten päätin pari vuotta sitten ottaa kolme lepovuotta säveltämisestä ja opiskella fennistiikkaa Greifswaldissa ja Tartossa. Marraskuussa 2018 valmistuin maisteriksi ja olen sen jälkeen hitaasti mutta alituisesti palannut sävellystyöhön.

Minulla ei ole naamakirjasivua eikä Twitteriä, Instagramia jne., mutta yritän parhaani päivittää vanhanaikaiset kotisivuni www.benjamin-schweitzer.de säännöllisesti.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

S-projekti | Heli Keskikallio ja Linda Martikainen

S-projekti on pitkäjänteinen taiteellinen kahden soolon yhteistyöprojekti, jossa koreografi-tanssitaiteilijat Linda Martikainen ja Heli Keskikallio tarkastelevat rinnakkain sooloesityspraktiikoita.

Residenssissä jatkamme työskentelyä soolotöidemme Meeting ______ ja Phhhhh parissa sekä vakiinnutamme henkilökohtaisia soolotyöskentelyn tapojamme. Lisäksi aloitamme residenssin aikana projektin seuraavien soolotöiden suunnittelun.

Työskentelemme Saaren kartanossa sekä itsenäisesti että yhdessä pohtien soolotyöskentelyyn liittyviä kysymyksiä kuten: mistä sooloesitys rakentuu? Mihin olla suhteessa yksin työskennellessä? Kuinka hallittu / hallitsematon prosessi voi olla? Miten olla ja työskennellä samanaikaisesti eri rooleissa, kuten koreografi / esiintyjä?

Työstämissämme sooloissa ajattelemme jatkuvasti muodostuvia suhteisuuksia ympäröivän kanssa sen sijaan, että keskittyisimme solisti-esiintyjän solipsistiseen läsnäoloon. Olemme kiinnostuneita erilaisten materiaalien toimijuudesta ja tekijyydestä sekä näiden vaikutuksista toisiinsa.

Odotamme, että pääsemme residenssijakson aikana viettämään aikaa jo löytyneiden esitysmateriaalien kanssa sekä herkistymään mahdollisille uusille tulokulmille. Olemme kiitollisia ajasta ja paikasta työskennellä rauhassa projektin parissa.

Olemme tutustuneet maisteriopinnoissamme ja pian valmistumisen jälkeen aloimme kumpikin pohtia soolotyön tekemistä.  Jaetun kiinnostuksen myötä päädyimme luomaan yhteisen työalustan S-projektin, jossa työskentelemme rinnakkain soolotöiden parissa. S-projekti sai alkunsa syksyllä 2016. Olemme työskennelleet projektin parissa residensseissä Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Soolojen Meeting _____ ja Phhhhh work-in-process-versioita on esitetty noin puolen vuoden välein muun muassa Taidetila Virgiiniassa, Taidekeskus Haiharassa, Vapaan Taiteen Tilassa sekä Eskuksella. Säännöllisten work-in-process-esitysten kautta tutkimme esitystapahtuman rajoja sekä etsimme sooloesitykselle uusia mahdollisia olomuotoja. Tarkastelemme esityksen ja katsoja-kokijan välisyyttä sekä pohdimme yleisön asettumista osaksi esitysprosessia. Soolojen seuraava esitys järjestetään K&C-tilassa Helsingissä loppuvuodesta 2020. 

Yhteisessä työskentelyssämme tärkeinä teemoina ovat jatkuvuus sekä pitkän prosessin ylläpitäminen ja ruokkiminen. Tavoitteenamme on tuoda arvostusta keskeneräisyydelle, oppimiselle ja oivaltamiselle valmiuden sijaan. Vaalimme taiteellista työskentelyä antamalla ajattelulle, materiaaleille ja yhteistyölle aikaa kypsyä.

https://www.facebook.com/Sprojekti/


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa