Residenssivieraat 2019

Frankie Gaffney

Frankie Gaffney on kirjailija Dublinista. Hänen menestysromaaninsa Dublin Seven, joka oli myös hänen esikoisromaaninsa, sai tunnustusta kriitikoilta ja synnytti polemiikkia vuonna 2015. Irish Times -sanomalehti kuvasi sitä Love/Hate -televisiosarjan ja James Joycen Odysseus-romaanin yhdistelmäksi. Gaffney suorittaa parhaillaan kielitieteen ja englanninkielisen kirjallisuuden filosofian tohtorin tutkintoa ja kirjoittaa tekstejä useille tiedotusvälineille.

 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Alexander Manuiloff

Alexander Manuiloff on bulgarialainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja, jonka teoksia on kutsuttu tärkeille teatterifestivaaleille ja tapahtumapaikoille neljällä mantereella, mukaan lukien Theatertreffen Berliinissä; Under the Radar New Yorkissa ja L’Europe de Théâtres Pariisissa. Manuiloff on myös voittanut EURODRAM 2017 -palkinnon (Mannheim, Saksa).

Kaksi eri Venetsian elokuvajuhlien Silver Lion -palkinnon voittajaa, Rimini Protokoll ja Ferran Dordal, valitsivat Manuiloffin työskentelemään hankkeissaan vuonna 2016.

Aleksanderin kirjoituksia on tähän mennessä käännetty kymmenelle kielelle ja ne ovat jo aiheena joissakin yliopistojen kurssiohjelmissa Yhdysvalloissa. (Georgetown University).

Vuoden 2017 kiertueen jälkeen Washingtonin teatterissa ForumTheatre/Woolly Mammoth, washingtonilainen teatteriaiheinen nettisivusto DC Theatre Scene antoi näytökselle viisi tähteä ja kutsui Alexanderia ”harvinaiseksi taiteilijaksi”. Washington Post -sanomalehti piti hänen näytelmäänsä ”poikkeuksellisen syvällisenä”, kun taas Broadway World -teatterinettisivu sanoi Manuiloffin työn olevan ”sukua maagiselle realismille”.

Alexander on myös voittanut Bulgarian kirjailijakillan palkinnon vuoden parhaasta kaunokirjallisesta esikoisteoksesta (”Film”, 2004), minkä jälkeen hänen seuraavia teoksiaan on julkaistu Bulgariassa, Saksassa, Romaniassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Tämän lisäksi hän sai palkinnon journalistisista kirjoituksistaan Euroopan Journalistiliitolta vuonna 2012.

Alexander on saanut yliopistollisia apurahoja sellaisilta instituutioilta kuin Univerzita Karlovalta Prahassa, Fund for American Studies (TFAS) -säätiöltä, Goethe-Institut Müncheniltä ja Deutsch-Amerikanisches Institut Heidelbergiltä. Hän on ensimmäinen bulgarialainen kirjailija, joka on kutsuttu teksteineen Berliinin huipputeatterifoorumiin Theatertreffen (2015).


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Erol Mintaş

Erol Mintaş on Turkin Karsissa syntynyt elokuvantekijä, joka nykyään asuu Helsingissä. Hän valmistui elokuvataiteen ohjelmasta ja käsitteli maisterin tutkielmassaan Andrei Tarkovskin elokuvia. Hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa, Butimar, ja toinen, Berf (Lumi), ovat voittaneet monia palkintoja ja kilpailleet useissa tärkeissä kilpailuissa elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Vuonna 2014 Mintaşin ensimmäinen kokoillan elokuva, Song of My Mother, teki suuren vaikutuksen festivaalipiireissä. Sitä on esitetty ympäri maailmaa ja se on voittanut runsaasti palkintoja, esimerkiksi Heart of Sarajevo -palkinnon parhaasta elokuvasta ja parhaasta näyttelijästä sekä lukuisia muita palkintoja. Hän muutti Helsinkiin tammikuussa 2017, missä hän nyt työstää uutta hankettaan (”Earth Song (working title)”) yhteistyökumppaninsa Mikko Viljasen kanssa. Suomen elokuvasäätiö tukee hanketta käsikirjoitusapurahalla. Hänen dokumenttielokuvansa ”From Mesopotamia to the North: Dzamil Kamangar” on saanut Koneen Säätiön apurahan ja on parhaillaan tuotantovaiheessa.

Jos haluat lukea lisää aiemmista elokuvistani, mene osoitteeseen https://www.mintasfilm.com/Films

Residenssini aikana Saaren kartanossa aion työskennellä pääasiassa seuraavan kahden hankkeen parissa:

HUMAN GAZE, joka on kokeellinen elokuva ja videoinstallaatio ihmiskatseen historiasta. Mitä jos kaikkein ensimmäinen ihmisen ruumiinosa olikin silmä? Alussa oli vain yksi silmä ja sitten silmä sairastui tautiin, jonka aiheuttamana kaikki muut elimet alkoivat kasvaa niin, että lopulta ihmiskeho alkoi näyttää siltä, mitä tänä päivänä pidämme normaalina. Tämä elokuva kertoo kokeellisen tarinan ihmiskehosta silmän näkökulmasta.

FROM MESOPOTAMIA TO THE NORTH: DZAMIL KAMANGER on dokumenttielokuva khanin pojanpojasta Dzamil Kamangerista (khan tarkoittaa hallitsijaa kurdiyhteiskunnassa). Dzamil syntyi vuonna 1948 pienessä Iraniin kuuluvassa kylässä Itä-Kurdistanissa ja hänestä tuli tunnettu kansainvälinen taiteilija Suomessa siitä huolimatta, että hänen oli aloitettava elämänsä alusta moneen kertaan. Elokuva keskittyy hänen elämäänsä matkalla Kurdistanista Suomeen.

Samalla Academy of Moving People & Images -elokuvakoulun perustajana ja taiteellisena johtajana työstän useaa teosta elokuvakoulua varten.

Academy of Moving People & Images (AMPI) on helsinkiläinen foorumi liikkuville ihmisille. Tavoitteenamme on suunnitella uusi oppimismalli ja kestävä pedagoginen foorumi, jossa eri taustoista Suomeen saapuneet ihmiset saavat osallistua elokuvateollisuuteen ja panna alulle muutoksen.

Tarjoamme vuoden pituisia, ilmaisia käytännön kursseja. Osallistujat tekevät omia lyhytelokuviaan liikkuvien elokuvantekijöiden ja suomalaisen elokuvateollisuuden ammattilaisten ohjauksessa ja suorittavat itse kaikki elokuvan julkaisemiseen tarvittavat tehtävät.

Löydät lisätietoja AMPIsta sivuillamme: www.academyofmovingpeopleandimages.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Meri-Maija Näykki

Olen Meri-Maija Näykki, 27-vuotias sirkus- ja teatteriohjaaja.

Saaren kartanon residenssissä luon pohjia kolmelle esityskonseptille. Teen yhteistyötä Rakastajat-teatterin, Tanssiteatteri Minimin ja Tampereen Työväen Teatteri kanssa, tavoitteenani luoda näihin teattereihin sopivat esityskonseptit, jotka mahdollistavat sirkuksen ja teatterin tasa-arvoisen toimijuuden ja orgaanisen yhteistyön.

Näen sirkustaiteen mahdollisuutena tuoda nykydramaturgisia muotoja perinteisen teatterin katsojille. Toisaalta uskon, että nykysirkus voi toimia teattereiden ovenavaajana uusille katsojille ja kansainvälisille yleisöille.

Minulle sirkus on vallitsevien olosuhteiden, kuten painovoiman ja sosiaalisen naurettavuuden rajojen etsimistä ja venyttämistä. Siten esimerkiksi budjetti ja teatteritila ovat minulle sirkusvälineitä, joiden mahdollisuuksia tutkin ja venytän. Teatteri puolestaan on minulle vajavaisten ihmiseläinten näyteikkuna. Koen, että teatterin vajavaiset eläimet ja sirkuksen friikit yhdessä voivat antaa meille tilan, jossa saamme ihmetellä elämän absurdiikkaa ja nauraa omalle rajallisuudellemme. Tarvitsemme yhdessä ihmettelyn ja naurun tilaa, jotta voimme antaa armoa itsellemme ja muille.

www.meri-maija.com


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Dılşa Perinçek

Olen kirjailija, sarjakuvapiirtäjä ja digitaalinen taiteilija Diyarbakırista. Vuosina 2004-2018 työstin monia eri tuotantoja useilla eri aloilla kuten kirjoittaminen, tiedotusvälineet ja viestintäteknologia. Vuosina 2016–2018 tuotin useita piirrettyjä elokuvia kurdilapsille.

Viime aikoina olen keskittynyt menneisyyteen, nykyiseen ja tulevaisuuteen tuodakseni perinteistä taiteellista sisältöä uusiin mediataiteen formaatteihin ja ymmärtääkseni uusien teknologisten tuotantojen ja uusien taidekäsitysten vaikutuksia yhteiskuntaan. Lisäksi halusin olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mitä ei ole vielä tapahtunut ihmiskunnan käsityksen tulevaisuudelle eli että nopea teknologinen kehitys on luonut eri sävyisiä utopioita ja dystopioita.

Saaren kartanossa aion keskittyä lukemiseen, tutkimiseen ja kokeiluihin digitaalitekniikan alalla löytääkseni parhaan mahdollisen ilmaisutavan. Sillä välin haluan nauttia kaikesta mietiskelevän luonnon kauneudesta. Ja jos olen onnekas, saan muutaman runonkin kirjoitettua.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Timo R. Stewart

Menneisyys on vieras maa, jonka tavat ja ajattelu vaativat tulkitsemista. Historioitsijan ainoa tehtävä ei olekaan menneiden tapahtumien selvittäminen, vaan ihmisten ajattelun tekeminen ymmärrettäväksi. Tämä muuttuu erityisen kiinnostavaksi tarkasteltaessa asioita, jotka vaikuttavat hankalasti selitettäviltä. Esimerkiksi se, että joukko englantilaisia aatelismiehiä lähti 1909–1911 Jerusalemiin etsimään Vanhassa testamentissa mainittua liitonarkkua erään suomalaisen runoilijan Hesekielin kirjasta löytämän salakirjoituksen perusteella, saattaa kuulostaa nyt oudolta. Mutta miltä se kuulosti aikalaisille? Tai retkikuntalaisille itselleen? Ja millä perustein?

Matkaan tällaisten kysymysten ja valtavan muistiinpanoarkiston kanssa Saaren kartanoon. Tavoitteena on viimeistellä historiantutkimukseeni perustuva kirja Valter Juveliuksen ja Montagu Parkerin edesottamuksista Jerusalemissa sekä liitonarkkuun, tieteeseen ja myyttiin liittyvistä käsityksistä 1900-luvun alun Euroopassa. Olen optimisti, joten myös sukset tulevat mukaan. Jos oikein hyvin menee, niin käsikirjoitus on suksista huolimatta helmikuun lopussa kutakuinkin kasassa. Tässä vielä pieni tiivistelmä videoesityksen muodossa.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Karen Werner

Olen radiotaiteilija ja yhteiskuntatieteilijä. Työstän parhaillaan sarjaa kokeellisia radiolähetyksiä nimeltä Strange Radio, jotka käsittelevät muukalaisia, sotaa, pakon sanelemaa siirtolaisuutta ja poliittisen trauman siirtymää yli sukupolvien. Saaren kartanossa aion työskennellä live-esitysten parissa ja samplata yllä mainittua materiaalia.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Leena Ylä-Lyly

Saaren kartanon kahden kuukauden residenssijakson aikana aion tutkia valokuvan ja zen-meditaation yhteyttä. Istun zabutonillani katse luotuna alaviistoon kasvot kohti edessäni nousevaa seinää. Kuljen kartanon ympäristössä ja kuvaan löytämiäni kuvia ja kirjoitan ajatuksia, joita hiljentyminen tuottaa.

Valokuvassa minua on aina kiehtonut eniten sen ominaispiirre, hiljaisuus. Kuitenkaan tuo hiljaisuus ei ole hiljainen vaan pitää sisällään liikkeen ja toteavuuden voiman. Aivan kuten meditaatiossa, jonka sisällä on kaikki sille, joka uskaltaa pysähtyä ja nähdä.


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa