Residenssitaiteilijat 2020

EXE / Ikbal Lubys & Aii Wijayanti Anik


The combination of sound art, painting and lighting, inspired by Van Gogh’s ”Starry Night”, which is a reflection of the condition in a particular place. By using 2 and 3-dimensional painting material, coupled with sound and lighting, this work becomes multi-dimensional installation so it will be able to present the atmosphere of a particular city by referring to the ”Starry Night” style of painting. The initial idea is Jakarta the capital of Indonesia, from the atmosphere of the city contained in Starry Night’s paintings then reflected on the condition or atmosphere of Jakarta, from starry nights to morning and then to a smoky afternoon. In this work, the city presented can be city from anywhere and with a different title series. The atmosphere of the city will be created from the sound and lights gradations so it can bring time travel from night to afternoon, between trips from the ”starry night” side to the ”noisy day” side.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Hanna Husberg & Agata Marzecova


Towards Atmospheric Care is a long-term art-led research project by visual artist Hanna Husberg and researcher in ecology, photography and new media Agata Marzecova that explores air as a naturalcultural and technoecological phenomenon situated in the nexus of media, science and technological mediation. By extending the notion of care to air and the atmosphere, we ask: How can we care for what is inaccessible to direct experience, but still structures our daily lives?

The Saari residency will be used to work on From Aurora to Geospace, one of three case studies developed in the context of Towards Atmospheric Care. By looking at large-scale techno-scientific infrastructures for sensing atmospheric phenomena in the Fennoscandian Arctic, the project inquires into their role in constructing new imaginaries that allow for apprehending and sensing the environment in new ways. Our intention is to produce an audiovisual essay, based on materials collected in the context of our Ars Bioarctica art-science residency at Kilpisjärvi Biological Station 2018-19.  Exploring different technoscientific modes of visualising the environment, and in particular the atmosphere, we will use the essayistic format to, combining text and audio-visual materials, engage with the poetics and politics of ‘visibility’ and ‘perceptibility’. ‘Essay’ derives from the French word ‘essayer’, to try or attempt, and is here understood as the vehicle for an open-ended, evaluative search and testing of ideas and formats.

The Saari Residence will also provide a preparatory phase for our long-term collaborative work and nourish the elaboration of new outcomes developed over a longer timespan (2020-2022) with the support of the KONE Foundation.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Friends in Combat / Isobel Dryburgh & Biljana Radinoska

During Saari Residence we propose to work towards articulating and creating a series of shocks in the public landscape. The series will take different durational and artistic form; a hybrid of performance, visual arts and social choreography. How does one begin to explain an idea or more so an urge that is fueled by a personal experience, an event lived, when one doesn’t want to profile herself as victim and at the same time, has over the course of 18 years. An abuse took place in one our youths, the experience of which has produced the monitoring and experiencing of a certain landscape, an internal dramaturgy strongly connected to the perception of the self as victim. How does one express a sensation of accumulated revolt, a strong political disagreement and at the same time an artistic appetite to define, articulate in a precise form? The intention being to develop a precise art form, one that would communicate the experience, while being absolutely and unapologetically precise in this manoeuvre. One has to gather friends and plan an attack, this is how we see our collaboration, we are planning an attack. Our tools and background come from theatre and the visual arts. We think in time and space using fiction as a tool for coagulation of the two. We are considering the strategy, audience and will enter this project with inputs from painting, military and theatre. Creating expanded images using broadcasting forms already in place as platforms to re-instrumentalise. Our initiative is bold in the content it addresses but furthermore in the unique fusion of approaches we will pull from. However, we don’t perceive ourselves as bold and this question has brought us troubling thoughts. There is a contradiction: how do we, those who don’t perceive ourselves as bold, plot an attack? We want to come to terms with our own contradictions, not to solve them, but to get to know these contradictions and embrace them in an artistic language.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti


Nonknowledge Zones: The Tunnel by Rabota

Media Studies in collaboration with SAARI Residence

The Nonknowledge Zones project belongs to the genre of media studies, which, in the conditions of the lockdown that lasts more or less everywhere, Rabota is going to conduct in the badlands of the uninhabited peninsula Meganom the extreme northern frontiers of the ancient Greek world. Finding themselves in relevant circumstances, artists interpret the Internet as labyrinth in the realm of the dead, in which they are going to lay the tunnel communication.

„Nonknowledge is an option. Choosing Nonknowledge means going on a journey, an adventure from which there is no return. Nonknowledge is an escape or exodus. Our escape intends speedy migration along labyrinth, which during the overall disease is thought by us as an underground tunnel filled with moon gardens and a river through which we navigate in fast canoes. Nonknowledge is a flickering speech in which words are made up of forms of silence. Nonknowledge is a homecoming.“

Rabota was established in 2014 by artists Marika Krasina and Anton Kryvulia to combine their work into common artistic practice. From the very beginning of the joint work, artists focus on the topics of autonomy, global mobility, media phenomenology and media ecology using their own personal things as artistic means. Like the Labridae fish, which can change sex in extreme circumstances, Rabota had set up the curators from themselves, providing a full-fledged workflow, theorizing and curating their events, publications and objects. For six years of continuous wandering around the world, Marika Krasina and Anton Kryvulia have created a practice that includes isolation, insecurity and constant risk; Rabota turns circumstances into an instrument.


On photo: Marika Krasina and Anton Kryvulia, founders of Rabota.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Anne Naukkarinen & Maarit Mustonen

Olemme työskennelleet taiteilija-työparina vuodesta 2014 lähtien. Meitä yhdistää
kiinnostus ruumiin ja kielen kysymyksiä, muistamisen ja kuvittelun suhteita sekä
poikkitaiteellista työskentelyä kohtaan. Naukkarisen tausta on tanssi-, esitys- ja
kuvataiteessa, ja Mustosen kuvataiteessa ja runoudessa. Teoksemme ovat olleet
muodoltaan esityksiä, installaatioita ja julkaisuja.

Saaren kartanossa jatkamme keväällä 2020 aloittamaamme työskentelyprosessia,
jossa käytämme menetelmänä erilaisia muistiinpanon ja tallentamisen keinoja: mm. kehollista, kielellistä ja kuvallista tallentamista. Työskentelyprosessimme kestää vuoden, jona aikana merkitsemme muistiin havaintoja ja kokemuksia ajasta, jota elämme. Työskentelyn pohjalta teemme esityksen ja julkaisun, jotka jaamme vuonna 2021.

Työskentelemme prosessissa ajan ja elämän materiaalisuuden kanssa – miten eri
tavoin voimme tallentaa niitä? Millaisia maailmoja kahden eri ihmisen muistiinpanot luovat yhdessä? Millainen on yksityisten muistiinpanojen suhde julkiseen tilaan?

Koemme, että muistiinpanojen menetelmään liittyy horisontaalisuutta ja ajattelemme että sillä on mahdollisuus purkaa hierarkioita: samalle muistivihon aukeamalle, yhteen kehoon tai kuvaan saattaa päätyä ruokakauppalista, jonkun teoreetikon ajatuksia, suttuja sekä tunteiden purkauksia. Muistiinpanot on myös menetelmä, jota käytetään monilla eri aloilla – työskentelytapa on jaettu. Silti jokaisen muistiinpanot ovat yksilöllisiä.

”…and I suppose that keeping in touch is what notebooks are all about.” – Joan

Menetelmämme kytkeytyy muistamisen prosessiin, joka on koko ajan muotoutuva – se voi asettaa kyseenalaiseksi vakiintuneet, valtaapitävät tarinat, kuvat ja

Saaren kartanossa työstämme materiaalia kohti Notes 1.4.–9.8.2020 -esitysluonnosta ja julkaisukokeilua, jotka jaamme work in process -versioina ryhmänäyttelyssä Surrender? Surrender Exhibition Laboratoryssa Helsingissä 3.7.–9.8.2020. Residenssiajan työskentelymme keskittyy myös kesänäyttelyn
jälkeiseen aikaan: miten jatkamme työskentelyämme kohti viimeisiä versioita
esityksestä ja julkaisusta?

Toivomme ajasta Saaren kartanossa intensiivistä ja inspiroivaa! Residenssin ainoina taiteilijoina kokemuksesta tulee varmasti poikkeava ja erityinen. Saaressa vietetyn ajan jälkeen jatkamme residenssiämme vielä hetken aikaa kotiresidenssinä, jona aikana mm. ripustamme näyttelyn.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Zden Brungot Svíteková

Zden Brungot Svíteková (SK/N/CZ)
tanssitaiteilija, esiintyjä, tanssintekijä ja tutkija.

Saaressa ollessani aion sukeltaa syvemmälle aisteihin ja erityisesti kosketukseen somaattisissa käytännöissä ja tavoissa, joilla eri menetelmät tiivistetään luoviksi prosesseiksi. Kosketus on pitkään ollut olennainen osa praktiikkaani ja sen syvällisemmästä ymmärtämisestä tuli välttämättömyys viimeaikaisen tutkimusluomukseni kautta, jonka ajurina oli geologia ja joka keskittyi tektoniikkaan ja aineksen muodostumiseen ja epämuodostumiseen. Osana tutkimusta päätin käsitellä sitä, miten taiteilijakollegani harjoittavat erilaisia somaattisia lähestymistapoja. Niinpä aion Saaressa jatkaa haastatteluja ja niiden prosessoimista ja tutkia teorioita sekä lääketieteellisestä että filosofian ja yhteiskuntatieteen näkökulmasta. Aion dokumentoida omaa somaattisten ja käytännön harjoitusten menetelmien ja tekniikoiden käyttöäni sekä viettää aikaa studiossa, jossa testaan ja harjoitan tutkimusta aikeenani kerätä materiaalia uutta, kosketusta ja sen merkitysvivahteita tutkivaa työtä varten. Lopulta pääsen Saaren kartanossa aloittamaan foorumin, jossa keskitytään kriittiseen pohdintaan ja joka muodostaa kosketuksen symposiumin.

Saaressa viettämäni ajan avainsanat ovat: somaattinen, kosketus, ruumiillisuus, viestintä, väkivalta, turvallisuus, läheisyys, vastavuoroisuus, valtasuhteet.

Odotan innolla, että saan tilaa ja aikaa lukea, prosessoida ja kirjoittaa. Että minulla on keskeytyksetöntä aikaa studiossa luoda ja tehdä työtä jatkuvasti ja päivittäin.  Olen utelias tapaamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden residenssivieraiden kanssa sekä tutustumaan heidän teemoihinsa, visioihinsa ja lähestymistapoihinsa. Olen myös kiitollinen siitä, että saan jälleen viettää aikaa maaseudulla, missä voin jatkaa kesken olevaa, geologiaan ja maan liikkeiden syvään aikaan keskittyvää työtäni.

Zden Brungot Svíteková valmistui tanssin maisteriksi Bratislavan musiikki- ja draama-akatemiasta Slovakiassa. Hänen taiteellinen työnsä pohjautuu liikkeen tutkimukseen, jota lietsoo hänen syvä kiinnostuksensa ihmiskehoa kohtaan. Kehossa somaattiset käytännöt ja filosofia luovat kielen, jota hän puhuu keskustellessaan mikro- ja makrotasolla tapahtuvista kosketeltavista tapahtumista. Yhteistyöhön perustuvan työtapansa myötä Zden tekee kokeiluja mustan laatikon puitteissa kyseenalaistamalla suoraan Teatterin. Hänen koreografinen työnsä tuottaa esityksiä, jotka sijoittuvat erilaisiin tiloihin, kuten teattereihin, gallerioihin tai julkisiin tiloihin. Sitä sitoo pitkäaikainen kiinnostus monialaiseen vuoropuheluun eri taidemuotojen ja tieteenalojen, kosketuksen, muistin, viestinnän, prosessien ja yhteistyön luonteen välillä.

Eräs hänen taiteellisen lähestymistapansa johtavista kiinnostuksen kohteista on luoda ja kehittää tila kunkin yksilön henkilökohtaiselle, ruumiilliselle ilmaisulle. Vuodesta 2010 lähtien Zden on ollut tiiviissä taiteellisessa vuoropuhelussa Barbora Látalován kanssa ja on OSTRUŽINA -yhdistyksen perustajajäsen.

Hän tekee yhteistyötä myös nuorten yleisöjen, yhteisötaiteen ja välitys-/siirtämislähtöisen toiminnan parissa, joka esitetään performansseina, luovina projekteina kouluissa ja osallistavina tapahtumina tai työpajoina.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jennifer Katanyoutanant

Jennifer Katanyoutanant
taiteilija ja tuottaja

Ruoka vaeltaa paikasta toiseen aivan samoin kuin sitä syövät ihmisetkin. ”Perinteinen” ruokakulttuuri ei aina koostu alueella kasvavista ja kasvatetuista paikallisista raaka-aineista. Moderni pizza on italialaista alkuperää, mutta tomaatit ovat tulleet asteekeilta. Amerikkalainen nakkisämpylä eli hot dog on saanut alkunsa saksalaistyylisestä nakista, mutta kuoren täyttäminen jauhetulla lihalla on alun perin muinaisten sumerilaisten ja kiinalaisten keksintöä. Ristiriita ulkomaalaisista aineksista perinteisessä paikallisessa ruokakulttuurissa kyseenalaistaa tarinat “aidon”, paikallisen ruoan syntyperästä ja siitä, miten aitous määritellään.

Syötävä lautapelimme ”Home” Cooked esittää fyysisellä tavalla, miten erilaiset kulttuuriset perinteet perustuvat maailmanlaajuisen vaihtokaupan ja muuttoliikkeen pitkään historiaan. Siinä tarkastellaan, miten vieras ainesosa matkaa uuteen maahan ja sopeutuu alueen olemassa olevaan ruokasanastoon.

Minusta on jännittävää tavata muut asukkaat, oppia asioita suomalaisesta ruokakulttuurista ja alkaa sisällyttää sen historiaa peliin. Haluan myös oppia muuttohistoriasta Suomessa ja nähdä, miten se on vaikuttanut ruokakulttuuriin.

Olen innokas tutkija ja vietän paljon aikaa lukien ja ihmisten kanssa jutellen. Kaikkein mieluisin tutkimusmuotoni on juoda kuppi teetä ympäröivän yhteisön asukkaiden kanssa. Sen jälkeen käytän tämän tutkimusmuodon kautta oppimiani asioita ja teen nopean prototyypin, testaan sitä heti ihmisten kanssa ja toistan prosessin. Joskus prosessi vie minut sivuteille, joita vaalin loppuikäni.

Jennifer Katanyoutanant on taiteilija, tuottaja ja yhteisöllinen rakentaja, joka hyödyntää mukaansatempaavia kokemuksia luovien yhteisöjen rakentamisessa. Hän luo installaatioita, pelejä sekä lisättyä ja virtuaalista todellisuutta hyödyntäviä kokemuksia ja kuvittelee mielellään kaikkia niitä outoja asioita, joita teemme netissä 10 vuoden kuluttua. Töidensä kautta hän tutkii monimutkaisten tietorakenteiden konkreettisia ilmenemismuotoja, henkilökohtaisten ja maailmanlaajuisten järjestelmien välisiä vastavuoroisia suhteita sekä niiden vaikutusta kulttuuriin, identiteettiin ja mediaan.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Jazra Khaleed

Jazra Khaleed (s. 1979) asuu Ateenassa, kirjoittaa yksinomaan kreikaksi ja tunnetaan runoilijana, kääntäjänä ja elokuvantekijänä. Hänen teoksensa ovat vastalauseita nykyajan Kreikan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, erityisesti lisääntyvää kansalliskiihkoa, rasismia ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Saaren kartanossa hän aikoo työstää runosikermää, jonka työnimi on Haya said. Teoksen kautta hän pyrkii tutkimaan siirtolaisuutta, traumaa ja muukalaisvihaa ja samalla puhumaan elämän köyhtymisestä Kreikassa, työttömyydestä, leipäjonoista ja väkivallasta Ateenan kaduilla. Hän haluaa osoittaa, että runoilijat voivat esittää taiteensa kautta uuden näkemyksen siirtolaisten todellisuudesta niin, että se painottaa demokratiaa, monimuotoisuutta ja osallisuutta, ja että he voivat kyseenalaistaa siirtolaisvastaisen kerronnan ja luoda perustan vastakkaisille tulkinnoille muukalaisvihasta kuin se, mitä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa yleisesti nähdään.

Kääntäjänä ja ateenalaisen TEFLON-runolehden perustajana ja toimittajana hän aikoo kääntää Saaren kartanossa runoja kreikaksi Zaina Alsousin kirjasta A Theory of Birds ja toimittaa TEFLON-lehden 23. numeron, joka sisältää mm. Chairil Anwarin (Indonesia), Marie Silkebergin (Ruotsi) ja Nathalie Quintanen (Ranska) runoja.

Jazra Khaleed yhdistää työssään tietoa ja menetelmiä eri tieteenaloilta ja etsii aina uusia ilmaisumuotoja. Hän pyrkii yhdistämään erilaisia luovuuden muotoja uusilla ja epätavallisilla tavoilla, työskentelemään eri alojen taiteilijoiden kanssa (kuten elokuvaajien, kuvataiteilijoiden, muusikoiden ja näyttelijöiden), tekemään elokuvia ja videoita, luomaan installaatioita, järjestämään esityksiä sekä julkaisemaan lehtiä ja kirjoja. Hänen runojaan on käännetty laajalti eri julkaisuja varten Euroopassa, Yhdysvalloissa, Intiassa ja Australiassa. Hänen uusin lyhytelokuvansa Kordelio Concentration Camp sai ensi-iltansa Kasseler Dokfest dokumenttielokuva- ja videofestivaaleilla.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Ginta Tinte Vasermane

Ginta Tinte Vasermane

Ginta on syntynyt Riiassa (Latvia) ja valmistui audiovisuaalisen taiteen kandidaatiksi Gerrit Rietveld -akatemiasta ja taiteen maisteriksi Alankomaiden elokuva-akatemiasta Amsterdamissa.  Hän tekee elokuvia, monikanavaisia videoinstallaatioita, veistoksia, performansseja ja sosiaalisia kannanottoja. Hänen nykyiset teoksensa tutkivat ihmisen käyttäytymisen ja eleiden koreografioita julkisilla paikoilla, sääntöjä ja rooleja, kehojen suhdetta tilaan ja erilaisiin rakenteisiin.

Vuonna 2015 hän loi taide-aloitteen VIDEO DRAMA eli kiertelevän taiteilijan formaatin, joka tuottaa kiertäviä näyttelyjä ja edustaa elokuvan alalla työskenteleviä taiteilijoita.

Saaren kartanossa Ginta aikoo työskennellä Saaren ja Mynämäen ympäristössä tarkkaillen aikaa, maisemaa, ihmisten jokapäiväisiä tapoja, rituaaleja ja liikkeitä kameran linssin läpi. Havainnoista sekä Saaressa kuvatuista lavastetuista teatterivideoista hän tekee videoinstallaation.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Salome Tuomaala-Özdemir

Salome Tuomaala-Özdemir, tutkijatohtori, aktivisti

Kirjoitan residenssissä naapuruussuhteista. Olen tutkinut niitä kohta kolme vuotta Koneen Säätiön rahoittamassa Naapurijurtta-hankkeessa Tampereen Hervannassa. Keräsimme tutkimukseen kertomuksia ja havaintoja muun muassa jurtassa, jota muutimme vuoden aikana kahdeksaan eri paikkaan lähiössä. Hervanta ei ole minulle pelkkä tutkimuskohde; olen asunut siellä nelisen vuotta, ja työskennellyt sosiaalisissa hankkeissa vuodesta 2012. Konkreettisen etäisyyden ottaminen omilta huudeilta on välttämätöntä näkökulmien tarkentamiseksi. Residenssityöskentely tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden. Keskityn työstämään tekstiä etnografian tekemisestä kotona.

Samalla kun haen etäisyyttä tutkimuskohteestani ja kodistani, toivon pääseväni lähemmäksi vanhaa kunnon tutkimuksentekoa: rauhassa lukemista ja mietiskelevää kirjoittamista. Tekstini eivät synny tyhjiössä, vaan toisten kanssa keskustellen. Siksi on ihanaa, että residenssi tarjoaa myös ajattelevien ja luovien ihmisten seuraa. Hankkeessa olemme yhdistäneet tutkimusta ja taidetta toisiinsa, ja jatkan residenssissä ajatusten hahmottelua kirjoittamisen lisäksi piirtämällä ja maalaamalla.

Toimin tutkijana Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Olen aiemmin tutkinut eettistä toimijuutta ja toimijuuden muutosta, sekä tehnyt työtä useissa yhteisöhankkeissa. Hervannan Uusi Paikallisuus -hankkeessa kehitin monikielistä yhteisöä taiteilijoiden ja osallisuuden tutkijoiden kanssa. Naapurijurtta-tutkimuksessa olen havainnoinut yhteisön rakentumista, naapuriapua arkisena dialogina ja hyvien käytäntöjen leviämistä naapureiden kesken. Naapuriavusta olen kerännyt kokemuksia ja ajatuksia myös eläessäni kroonisen kivun kanssa. Kipu on pätkinyt tutkimuksentekoa, muuttanut toimijuuttani ja aktivismiani, sekä tiivistänyt suhteitani lähellä oleviin ihmisiin ja paikkoihin.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Grace Wong

Grace Wong on taiteilija, arkkitehti, rakentaja ja nykyisin Nebraskan maaseudulla Yhdysvalloissa sijaitsevan taiteilija- ja kirjoittajaresidenssi Art Farmin vetäjä.

Yhteistyössä yhteistyökumppaninsa taiteilija Jennifer Katanyoutanantin kanssa Grace tutkii ruokahistorian, peliteorian ja suomalaisen ruokakulttuurin teemoja.

Saaren kartanossa Grace toivoo voivansa tutkia ja kokea Suomen ruokahistoriaa samalla, kun suunnittelee ja luo prototyypin syötävästä lautapelistä Jenniferin kanssa. Hän odottaa innolla ruokapelin kokeilemista, ruoanlaittoa ja tarinoiden jakamista ruokakulttuurista muiden residenssivieraiden kanssa sekä näiden makujen ja keskustelujen dokumentointia.

Koska Grace on koulutukseltaan sekä arkkitehti että taiteilija, hänen töissään punoutuvat yhteen tutkimuslähtöinen konseptin kehittäminen, tarkka prototyyppien luonti iteroivan suunnitteluprosessin pohjalta ja tutkiva toiminta, joka voi käsittää fyysisiä toimia, ajatusharjoituksia ja improvisoitua performanssia. Hänen ruoanlaittotekniikkansa heijastavat hänen ongelmanratkaisukykyään, sillä hän käyttää (joskus epäsovinnaisia) aineksia niiden saatavuuden mukaan halutun tuloksen saavuttamiseksi.

Grace Wong käyttää paikkasidonnaisia arkkitehtonisia installaatioita, osallistavaa performanssia ja uusmediaa keinona luoda leikkimielistä, mutta oivaltavaa vuoropuhelua paikallisesta kulttuurista ja muistikuvista. Hän aloitti uransa arkkitehtinä vuonna 2013 ja on laajentanut toimintaansa yhteisöllisiin rakennushankkeisiin vuodesta 2014 lähtien. Hän on ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa kokeilevaa, positiivisen nettovaikutuksen omaavaa prototyyppiä ”Techstyle Haus” (esitelty New York Times, Archdaily, Inhabitat ja Metropolis -aikakauslehdissä) ja johtaa tällä hetkellä useita hankkeita, joissa annetaan hylätyille vanhoille maatilarakennuksille uusi elämä studioina ja asuin- ja käyttötiloina Art Farm -taiteilijaresidenssissä Nebraskan maaseudulla. Vuosi 2017 oli ratkaiseva hänen urallaan, sillä hän jätti arkkitehtitoimiston kehittääkseen taiteellisia hankkeita syrjäisillä seuduilla kuten Death Valley (Kalifornia), Koh Lon (Thaimaa), Marquette (Nebraska) ja Sôca (Slovenia). Grace on nyt Art Farmin erikoistoiminnan ja logistiikan strategi. Hän valmistui monitieteellisen taiteen kandidaatiksi Kalifornian yliopistosta Irvinessa ja arkkitehtuurin maisteriksi Rhode Islandin taidekorkeakoulusta. 


Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti



Saaren kartanossa aion työstää väitöskirjaani, erityisesti lukuja 2 (muinaiset kansainväliset valtiojärjestelmät) ja 3 (järjestelmä vs. yhteiskunnalliset ongelmakohdat) ja se pitää minut varmasti kiireisenä.

Olen varautunut tekemään kovasti töitä, tapaamaan mielenkiintoisia kollegoja ja pitämään huolta fyysisestä kunnostani. Olisi myös mukavaa tutustua paikalliseen yhteisöön.

Yritän ylläpitää säännöllistä aikataulua ja tehdä töitä 9–17 välillä joka päivä. Viikonloppuisin olisi hauskaa tehdä inspiroivia asioita muiden residenssiläisten kanssa.

Alex Ilari Aissaoui on tohtorin tutkintoa suorittava opiskelija Helsingin yliopistosta, joka tutkii poliittista, yhteiskunnallista ja alueellista muutosta. Hän on Helsingin yliopiston Muinaisen Lähi-idän imperiumin huippuyksikön jäsen. Hänen akateemisia kiinnostuksen kohteitaan ovat kansainvälinen historia, kansainvälisten suhteiden teoria, vallan tasapainon teoria ja englanti. Hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa muinaisen Lähi-idän diplomatiasta.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti



Residenssikauteni aikana Saaren kartanossa aion työskennellä hankkeen parissa, joka käsittelee uskon ja tieteen välistä suhdetta muinaisen taikavarpukäytännön harjoittamisessa. Taikavarpu, yleensä puun oksa, on ikivanha kaivonkatsomisen tekniikka, jonka avulla etsitään energiakenttiä maanpinnan alapuolella pohjaveden, haudattujen metallien, malmin, öljyn ja muita materiaalien löytämiseksi. Monet näkevät sen suosittuna uskomuksena ilman ratkaisevaa tieteellistä selitystä; uskomuksena, joka keskittyy näennäisesti hyödyttömään ja epävakaaseen esineeseen, jota käyttävät ja jonka tehoon uskovat tavalliset ihmiset eri kulttuureista ja eri puolilta maailmaa.

Taikavarvun käyttö sinänsä muistuttaa performatiivista toimintaa rituaalien, ennalta määriteltyjen komentojen ja menetelmien keskellä tavoitteena menestys niille, jotka sitä käyttävät.

Muutamia kysymyksiä, joita pohdin: miten uskon avulla voidaan ennakoida hukattuja esineitä tai piilotettuja materiaaleja? Onko mahdollista määritellä uudella tavalla geologisia näkökulmia mielentämällä esineitä tai tilanteita? Onko mahdollista luoda sarja sääntöjä, jotta taikavarpua voitaisiin käyttää missä tahansa?

Menetelmäni perustuu uudelleen tärkeäksi merkittyjen laitteiden ja fiktiivisten kertomusten kehittämiselle, jotta voimme esitellä leikkisiä tapoja tuottaa tietoa, joka haastaa yhteisen ymmärryksemme.

Toivon löytäväni paikan, jossa saan läheisen yhteyden luontoon ja luoviin työkaluihin, joiden avulla voin kehittää näitä taiteellisia strategioita. Minua miellyttää ajatus, että Saari on ollut oikea meren ympäröimä saari 1000-luvun alkuun saakka. “Maan kohoamisen seurauksena se kuitenkin vähitellen sulautui mantereeseen. Pellot, jotka näet tässä tänään, olivat siis ennen merenpohjaa.” Luultavasti paikka, missä olemme nyt, oli pitkään veden alla piilossa kaikilta. Jotenkin tämä sopii hyvin hankkeeni runollisuuteen.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti


Taiteilija ja toimittaja Achim Lengerer työstää kysymyksiä poliittisesta puheesta ja kielestä, joita hän käsittelee live-esityksissä ja elokuvaääniraidoissa tai joille hän luo paikan installaatioissa ja painetussa aineistossa. Lengerer on opiskellut Prahan elokuva- ja TV-akatemia FAMUssa, Städelschulessa Frankfurtissa ja taideoppilaitoksessa SLADE School of Fine Arts Lontoossa ja suoritti jatko-opintonsa Jan-van-Eyck-Academiessa Maastrichtissa, Alankomaissa.

Tällä hetkellä Lengerer työstää filosofian tohtorin tutkintoaan Goldsmiths-yliopistossa Lontoossa. Se käsittelee kollektiivista harjoittelua taiteellisena ja poliittisena mallina tiloissa, joissa käydään sosiaalisia neuvotteluja. Lengerer on perustanut erilaisia yhteistyöhankkeita, kuten freitagsküche Frankfurt am Mainissa ja voiceoverhead yhdessä taiteilijakollega Dani Galin (Israel) kanssa. Vuonna 2017 hänet kutsuttiin documenta 14 -projektiin tekemään 21 tunnin pituista radiolähetystä, jonka tuotti SavvyFunk/Deutschlandradio.

Vuodesta 2009 lähtien Lengerer on johtanut näyttelytila, tuotanto- ja kustannusosakeyhtiötä Scriptings, jonka toimitilat ovat tällä hetkellä Weddingin kaupunginosassa Berliinissä. Scriptings toimii diskursiivisena alustana Achim Lengererin soolohankkeiden ohella. Taiteilijat, elokuvan tekijät, kirjailijat, graafiset suunnittelijat, esiintyjät sekä poliittiset aktivistit ovat tervetulleita Scriptingsiin – sillä he kaikki työskentelevät ‘käsikirjoituksen’ ja ‘tekstin’ parissa tuotantoprosessissa. ‘Käsikirjoituksen’ tai ‘tekstin’ käyttö ei välttämättä johda painettujen tuotteiden tuotantoon, mutta se voi johtaa elokuvan, esityksen tai esineen tuotantoon, joka on syntynyt lukemisen, kirjoittamisen tai sanallisen ja poliittisen lausahduksen kautta. Tuotosten esillepanot koostuvat live-tapahtumista (luennoista, keskusteluista, lukemisesta, näytteille asettamisesta, esityksistä) sekä Scriptings-aikakauslehden julkaisemisesta. Residenssikaudellaan Lengerer aikoo jatkaa yhteistyöhanketta suomalaisen taiteilijan Niina Lehtonen Braunin kanssa sekä yhteisö- ja kirjastohanketta Scriptings#50:  Learning “by heart” – A Multilingual Library eli monikielinen kirjasto Nelly Sachsille (1891–1970) vastauksena tämän juutalais-saksalais-ruotsalaisen kirjailijan runoon ‘In deep flight’.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Pekka Niskanen

Teen elokuvakäsikirjoitusta elokuvaan, joka kertoo Algerian Hamadan autiomaassa asuvista saharaweista, heidän suullisesta kerrontaperinteestään sekä Itämeren heikentyneestä ekologisesta tilasta. Saharaweja ja Itämerta yhdistää fosfaatti, joka on Itämerta rehevöittävien lannoitteiden raaka-aine, mutta myös syy saharawien pakolaisuuteen. Teos nostaa esiin saharawien pakolaisuuden taustan ja nykyisen kontekstin, joka liittyy Länsi-Saharan fosfaattikaivoksiin Marokon valtaamassa Länsi-Saharassa. Pohdin teoksessa yhdessä saharawitaiteilija Mohamed Sleiman Labatin kanssa fosfaatin ja kaivosteollisuuden vaikutuksia elinympäristöön ja yhteisöihin, mutta myös suullista ja hiljaista tietoa, joka kertoo omalta osaltaan mahdollisuuksista selvitä yhteisöjä kohtaavissa muutoksissa.

Kirjoitan residenssijaksolla myös tutkimusartikkelia saharawien uudesta identiteetistä. Vanha Espanjan siirtomaakauden nomadielämä on korvautumassa uusien saharawi-sukupolvien pakolaisleireillä kehittämällä passiiviseen vastarintaan, institutionaaliseen tietoon ja taiteeseen perustuvalla toimintatavalla. Uusi narratiivi pitää sisällään sekä perinteistä että uutta tietoa ja niihin liittyviä käytäntöjä.

Odotan mielenkiintoisia ja innostavia keskusteluja ja tapaamisia Saaren kartanossa työskentelevien tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa.

Työskentelen residenssissä tutkimalla erilaisia aineistoja ja lähdemateriaaleja, joiden pohjalta muokkaan sekä elokuvakäsikirjoitusta että tutkimusartikkelia. Työskentelyni edellytys on muistaminen, niiden keskustelujen, tapaamisten ja työskentelyhetkien esiin nouseminen jotka jaoin Mohamed Sleiman Labatin kanssa hänen olleessan Koneen Säätiön Lauttasaaren kartanon residenssissä heinä-lokakuussa 2019.  Jatkan keskusteluja ja järjestän virtuaalitapaamisia Hamadan autiomaassa asuvan Sleiman Labatin kanssa residenssijaksoni aikana.

Pekka Niskanen on kuvataiteilija ja tutkija, kuvataiteen tohtori, joka on esittänyt teoksiaan vuodesta 1990 alkaen museoissa, gallerioissa ja elokuvafestivaaleilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Hän on kuratoinut näyttelyjä Helsingin kaupungin taidemuseoon, Ateneumin taidemuseoon, Ruhrin alueen kulttuuripääkaupunkinäyttelyyn Dortmundiin, Pohjoimaiselle Taidekeskukselle ja Työväenmuseo Werstaalle Tampereella. Hänen teoksiaan on Kiasman, HAM:n, Vilnan Nykytaiteen Keskuksen, Alankomaiden Taideakatemian, Espoon kaupungin ja yksityisten keräilijöiden kokoelmissa. Vuonna 2012 Yle TV1 esitti Niskasen ohjaaman dokumenttielokuvanVirtuaalinen sota. Elokuva kertoo Venäjältä Eurooppaan paenneista tšetšeenipakolaisista. Niskanen on kirjoittanut Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskuista kaksi vertaisarviotua tutkimusertikkelia sekä toteuttanut videoteoksen, Yhteisöterrorit (2017). Hän asui ja työskenteli Isis’n tekemien iskujen aikana vastapäätä Bataclan-teatteria. Etelämannerta ja Burmaa kuvaava videoinstallaatio Can You Hear Me? oli vuosina 2016-2017 esillä Kiasmassa, jonka kokoelmiin se kuuluu. Niskasen viimeisin teos, elokuva Iranian Metal Coffee, oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä elokuussa 2019. Se kertoo teheranilaisesta Dark Matter Band -metalliyhtyeestä.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti


Taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori, FT-kandidaatti

Residenssijaksollani aion työskennellä tutkimuspohjaisen runoushankkeen parissa. Tutkin Hannah Arendtin amor mundi -teoriaa (rakkaus maailmaa kohtaan) saadakseni selville, voiko se vaikuttaa ekologisen runouden luonteeseen (runous, joka kohdistuu kehittyvään sosioekonomiseen kriisiin). Pystynkö teoreettisesti ja runollisesti kehittämään ‘rakkauden runousopin’, joka perustuu Arendtin amor mundiin? Mynämäen sijainti – ja sen lämpenevä ilmasto ja vähentynyt lumimäärä – on tärkeä paikka pohtia teoreettisia ja luovia lähestymistapoja antroposeeniin.

Uskon, että pystyn Saaressa kehittämään vivahteikkaan ymmärryksen Arendtin amor mundista, lukemaan tarkkaan ekorunoilijoiden kuten CAConradin töitä, virittäytyä ja vastata Mynämäen ainutlaatuiseen ekologiaan ja kirjoittaa valikoiman runoja näiden teemojen pohjalta.

Työskentelen tutkimuksen, lukemisen, ajattelun ja kirjoittamisen kautta sekä viettämällä aikaa ulkona maailmassa, joka koostuu paljon muustakin kuin inhimillisistä elementeistä.

Robyn Maree Pickens on taidekirjoittaja, runoilija, kuraattori ja tekstipohjaisten töiden tekijä. Robynin taidekirjoituksia on julkaistu julkaisuissa ArtAsiaPacific online, ANZJA, Art + Australia online, The Pantograph Punch, Art New Zealand ja näyttelyluetteloissa. Hänen tuorein kuraattorihankkeensa (‘Bright Cave’, 2018) esitettiin Blue Oysterissa, Dunedinissa Uudessa Seelannissa. Robynin runoutta on voinut lukea julkaisuissa Into the Void, Peach Mag, SAND Berlin, Cordite, Plumwood Mountain, Matador Review, Jacket 2 ja ARTSPACE-galleriassa Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Hän oli finalisti vuoden 2018 Sarah Broom Poetry -kilpailussa, jossa arvioijana toimi Eileen Myles, hän voitti takahē Monica Taylor Poetry -kilpailun vuonna 2018 ja oli finalisti ensimmäisessä Leeds Brotherton Poetry -kilpailussa vuonna 2019. Hänen runokritiikkiään on voinut lukea julkaisuissa Rain Taxi ja Jacket2. Hänen viimeisin tekstipohjainen työnsä on ollut näytteillä Te Tuhi -galleriassa Aucklandissa (joulukuu 2018–maaliskuu 2019). Tällä hetkellä Robyn opiskelee filosofian tohtoriksi keskittyen ekologiseen estetiikkaan Otagon yliopistossa ja toimii Otago Daily Times ja Art News -lehtien taidekriitikkona (Uusi-Seelanti). Tämä brittiläinen palkittu runoilija tuo markkinoille Leeds Brotherton Poetry Anthology -teoksen (julkaisijana Carcanet Press) maaliskuussa 2020.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Benjamin Schweitzer

Benjamin Schweitzer, säveltäjä (myös kääntäjä, kielitieteilijä, kulttuurivälittäjä)

Sävellän residenssijaksollani kamarikonserton harmonikalle ja kamariyhtyeelle. Residenssijaksoltani odotan työrauhaa, kunnon talvisäätä, kiinnostavia keskusteluja muiden taiteilijoiden kanssa – ja tietenkin hyviä löylyjä!

Työskentelen kirjoittamalla perinteisellä tavalla lyijykynällä nuottipaperille. Vasta, kun teos on kokonaan valmis, kirjoitan partituurin puhtaaksi tietokoneella. Mutta ennen varsinaista sävellystyötä on pitkä suunnitteluvaihe. Siinä hahmottuu kappaleen idea graafisina luonnoksina ja pieninä tekstipätkinä.

Olen syntynyt 1973 Marburgissa. Opiskelin sävellystä, musiikinteoriaa ja orkesterinjohtoa Lyypekissä, Dresdenissä ja Helsingissä (Paavo Heinisen johdolla). Diplomitutkinnon jälkeen olen työskentelyt ennen kaikkea vapaana säveltäjänä, mutta myös musiikinteorian ja -analyysin opettajana, konsertti- ja festivaalijärjestäjänä, luennoitsijana, konserttijuontajana, tiedekirjailijana, konserttiarvostelijana ja kääntäjänä (suomi-saksa). Hahmotan itseni edelleen kamarimusiikkisäveltäjäksi, vaikka olen myös kirjoittanut oopperoita ja orkesterimusiikkia. Olen asunut lähes joka Saksan osavaltiossa, Suomessa ja taiteilijaresidenssikiertueella mm. Pariisissä, Venetsiassa, Visbyssä, mutta vakituinen asuinpaikkani on nyt jo yli 15 vuotta ollut Berliini.

Kääntämisestä, joka oli aluksi ”sivuduuni”, tuli erittäin kiinnostava työala ja kiinnostus suomen kieleen kasvoi jatkuvasti, joten päätin pari vuotta sitten ottaa kolme lepovuotta säveltämisestä ja opiskella fennistiikkaa Greifswaldissa ja Tartossa. Marraskuussa 2018 valmistuin maisteriksi ja olen sen jälkeen hitaasti mutta alituisesti palannut sävellystyöhön.

Minulla ei ole naamakirjasivua eikä Twitteriä, Instagramia jne., mutta yritän parhaani päivittää vanhanaikaiset kotisivuni säännöllisesti.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

S-projekti | Heli Keskikallio ja Linda Martikainen

S-projekti on pitkäjänteinen taiteellinen kahden soolon yhteistyöprojekti, jossa koreografi-tanssitaiteilijat Linda Martikainen ja Heli Keskikallio tarkastelevat rinnakkain sooloesityspraktiikoita.

Residenssissä jatkamme työskentelyä soolotöidemme Meeting ______ ja Phhhhh parissa sekä vakiinnutamme henkilökohtaisia soolotyöskentelyn tapojamme. Lisäksi aloitamme residenssin aikana projektin seuraavien soolotöiden suunnittelun.

Työskentelemme Saaren kartanossa sekä itsenäisesti että yhdessä pohtien soolotyöskentelyyn liittyviä kysymyksiä kuten: mistä sooloesitys rakentuu? Mihin olla suhteessa yksin työskennellessä? Kuinka hallittu / hallitsematon prosessi voi olla? Miten olla ja työskennellä samanaikaisesti eri rooleissa, kuten koreografi / esiintyjä?

Työstämissämme sooloissa ajattelemme jatkuvasti muodostuvia suhteisuuksia ympäröivän kanssa sen sijaan, että keskittyisimme solisti-esiintyjän solipsistiseen läsnäoloon. Olemme kiinnostuneita erilaisten materiaalien toimijuudesta ja tekijyydestä sekä näiden vaikutuksista toisiinsa.

Odotamme, että pääsemme residenssijakson aikana viettämään aikaa jo löytyneiden esitysmateriaalien kanssa sekä herkistymään mahdollisille uusille tulokulmille. Olemme kiitollisia ajasta ja paikasta työskennellä rauhassa projektin parissa.

Olemme tutustuneet maisteriopinnoissamme ja pian valmistumisen jälkeen aloimme kumpikin pohtia soolotyön tekemistä.  Jaetun kiinnostuksen myötä päädyimme luomaan yhteisen työalustan S-projektin, jossa työskentelemme rinnakkain soolotöiden parissa. S-projekti sai alkunsa syksyllä 2016. Olemme työskennelleet projektin parissa residensseissä Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Soolojen Meeting _____ ja Phhhhh work-in-process-versioita on esitetty noin puolen vuoden välein muun muassa Taidetila Virgiiniassa, Taidekeskus Haiharassa, Vapaan Taiteen Tilassa sekä Eskuksella. Säännöllisten work-in-process-esitysten kautta tutkimme esitystapahtuman rajoja sekä etsimme sooloesitykselle uusia mahdollisia olomuotoja. Tarkastelemme esityksen ja katsoja-kokijan välisyyttä sekä pohdimme yleisön asettumista osaksi esitysprosessia. Soolojen seuraava esitys järjestetään K&C-tilassa Helsingissä loppuvuodesta 2020. 

Yhteisessä työskentelyssämme tärkeinä teemoina ovat jatkuvuus sekä pitkän prosessin ylläpitäminen ja ruokkiminen. Tavoitteenamme on tuoda arvostusta keskeneräisyydelle, oppimiselle ja oivaltamiselle valmiuden sijaan. Vaalimme taiteellista työskentelyä antamalla ajattelulle, materiaaleille ja yhteistyölle aikaa kypsyä.

Jaa tämä : Twitter | Facebook | Sähköposti

Selaa arkistoa