Viivi Nieminen

Työskentelyni perustuu analogiseen värivalokuvaukseen: kuvaan filmille ja vedostan pimiössä. Vedoksen värimaailmaa hakiessani sekä tarvittavia lisävalotuksia ja varjostuksia kokeillessani teen kuvasta useita koepaloja ja testivedoksia. Joskus valokuvakehityskone likaa tai naarmuttaa muuten hyvän vedoksen. Toisinaan aloitan vedostuksen alusta, kun pari päivää myöhemmin muutan mieleni ”oikeasta”, sopivasta värisävystä. Kaikissa näissä tapauksissa tulen tuottaneeksi suuren määrän valokuvapaperiroskaa.

Hyvin kehitetty, kiinnitetty ja pesty valokuvavedos kestää oikeaoppisesti säilytettynä jopa satoja vuosia. Samalla se on altis sormenjäljille, lialle ja valolle sekä naarmuuntuu ja taittuu helposti. Analogiselle valokuvalle on ominaista sen taipumattomuus korjailuun: vain pölyhippuja ja muita pieniä roskia on mahdollista korjata käsin retusoimalla.

Olen alkanut säästää kaikki vedokset, jotka portfoliokuvan tai näyttelyteoksen valmistamiseen tarvitsen. Aluksi tarkoitukseni oli tarkkailla paperinkulutustani sekä kehityskoneen jälkeä: likaa, mustumaa ja paperin pohjaväriä. Myöhemmin aloin pohtia, voiko jätevalokuvaa käyttää uuden teoksen materiaalina ja onko siinä nähtävissä mahdollisuus uudenlaiseen työskentelytapaan.

Saaren kartanon residenssissä aloitan jätevalokuvaa hyödyntävän sarjan valmistamisen. Aion, kirjaimellisesti, käydä käsiksi valokuvavedoksiin ja kokeilla epätäydellisen, kierrätykseen päätyvän materiaalin hyödyntämistä. Tarkoitukseni on valmistaa ylimääräisistä vedoksista mm. leikkaamalla, taittelemalla, hiomalla ja yhteen liittämällä toteutettuja uniikkeja teoksia.