Tuomas Laitinen

Valmistan parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoa, jonka aiheena on ilmiö, jota kutsutaan yleisöksi. Mikä on yleisö? Voiko yleisö olla taidetta? Mikä on yleisön merkitys pandemian jälkeen?

Tutkimukseni on käytännössä koostunut reilusta kahdestakymmenestä “luennasta”, jotka ovat lukutapahtumia tai kirjallisia esityksiä. Niissä yleisö lukee tekstiä, joka kutsuu heidät tunnustelemaan ja pohdiskelemaan omaa tilannettaan eli yleisönä olemista.

Tässä residenssissä käytän näitä tekemiäni kokeiluja materiaalina, jota pyrin koostamaan ja päällekirjoittamaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Kirjoitan, luen, kirjoitan uudelleen, asettelen tilaan, revin, kirjoitan, teippaan kasaan, sitten poltan.

Päämääränäni on ”Yleisöruumis”, tutkimukseni toinen tarkastettava taiteellinen osa, joka esitetään marraskuussa osana Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmaa. Samalla siitä toivoakseni rakentuu väitöstutkimukseni kommentaarin selkäranka.

Tuomas Laitinen (s.1974) on työskennellyt noin vuodesta 2005 lähtien esitystaiteen, performanssin, nykyteatterin ja nykytanssin välimaastoissa ohjaten, esiintyen, kirjoittaen, kuratoiden ja opettaen. Laitisen esitystaiteellinen praktiikka on keskittynyt erityisesti yleisön roolin kyseenalaistamiseen, sillä kokeiluun ja sen myötä uusien esitysmuotojen kehittämiseen. Parhaillaan hän valmistaa taiteellista väitöstutkimusta Esittävien taiteiden tutkimuskeskus Tutkessa, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, ja toimii osana Helsingin kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön kuraattoriryhmää.