Pedro Hurpia

Residenssikauteni aikana Saaren kartanossa aion työskennellä hankkeen parissa, joka käsittelee uskon ja tieteen välistä suhdetta muinaisen taikavarpukäytännön harjoittamisessa. Taikavarpu, yleensä puun oksa, on ikivanha kaivonkatsomisen tekniikka, jonka avulla etsitään energiakenttiä maanpinnan alapuolella pohjaveden, haudattujen metallien, malmin, öljyn ja muita materiaalien löytämiseksi. Monet näkevät sen suosittuna uskomuksena ilman ratkaisevaa tieteellistä selitystä; uskomuksena, joka keskittyy näennäisesti hyödyttömään ja epävakaaseen esineeseen, jota käyttävät ja jonka tehoon uskovat tavalliset ihmiset eri kulttuureista ja eri puolilta maailmaa.

Taikavarvun käyttö sinänsä muistuttaa performatiivista toimintaa rituaalien, ennalta määriteltyjen komentojen ja menetelmien keskellä tavoitteena menestys niille, jotka sitä käyttävät.

Muutamia kysymyksiä, joita pohdin: miten uskon avulla voidaan ennakoida hukattuja esineitä tai piilotettuja materiaaleja? Onko mahdollista määritellä uudella tavalla geologisia näkökulmia mielentämällä esineitä tai tilanteita? Onko mahdollista luoda sarja sääntöjä, jotta taikavarpua voitaisiin käyttää missä tahansa?

Menetelmäni perustuu uudelleen tärkeäksi merkittyjen laitteiden ja fiktiivisten kertomusten kehittämiselle, jotta voimme esitellä leikkisiä tapoja tuottaa tietoa, joka haastaa yhteisen ymmärryksemme.

Toivon löytäväni paikan, jossa saan läheisen yhteyden luontoon ja luoviin työkaluihin, joiden avulla voin kehittää näitä taiteellisia strategioita. Minua miellyttää ajatus, että Saari on ollut oikea meren ympäröimä saari 1000-luvun alkuun saakka. “Maan kohoamisen seurauksena se kuitenkin vähitellen sulautui mantereeseen. Pellot, jotka näet tässä tänään, olivat siis ennen merenpohjaa.” Luultavasti paikka, missä olemme nyt, oli pitkään veden alla piilossa kaikilta. Jotenkin tämä sopii hyvin hankkeeni runollisuuteen.

HTTP://WWW.PHURPIA.COM/