Nienke Scholts

…Jatka tutkimista, esitä kysymyksiä. Pidä kiinni käytäntöjemme hitaudesta. Määritä oma rytmisi ja syvyytesi… Tee työsi kaikessa rauhassa ja ota vapaus haltuusi. – Marianne van Kerkhoven

Dramaturgia politisoituna käytäntönä, perustana, johon taiteellinen tuotanto keskitetään työskentelemällä rakenteiden puitteissa ja kuvittelemalla samalla uudelleen suhteemme niihin, jotta voimme tuottaa jotain, joka ylittää ne. – K. Georgelou et al.

Hollantilainen freelance-dramaturgi ja kuraattori Nienke Scholts näkee työnteon Saaren kartanossa, ”syrjäisessä taiteilijaresidenssissä Suomen maaseudulla”, tapaustutkimuksena dramaturgian tekemisestä taiteellisena käytäntönä sekä kentästä (ala/menetelmä/sisältö jne.), jonka kautta hän tekee tutkimusta.

”Dramaturgian harjoittajana olen osallistunut pääasiassa uusiin käytäntöihin, jotka rikkovat tuntemiamme taiteen alojen rajoja. Tämä haastaa minua ajattelemaan ja työskentelemään dramaturgian parissa suhteessa paljon muuhunkin kuin esitykseen. Näen dramaturgian dialogisena yhteistyönä, joka on läsnä ei vain taiteellisissa, vaan myös esimerkiksi sosiaalisissa, poliittisissa, ekologisissa tilanteissa. Tämä on saanut minut vähitellen muuttumaan toisten dramaturgista taiteellisten projektien tekijäksi, joissa teen aloitteita käsittelemällä pakottavia kysymyksiä ja puuttumalla huutaviin huolenaiheisiin”, Nienke kertoo.

Saaressa hän haluaa tutkia tätä puolta työnsä kehityksestä syvemmin. ”Kuten Lucy Cotter niin hienosti muotoili asian, työssäni on kyse: ’… ajan viettämisestä haastavassa, mutta tuotteliaassa tilassa, jota ei pysty täysin määrittelemään. Siihen kuuluu tien tunnusteleminen hitaasti eteenpäin, vaistonvarainen liikkuminen ja työskenteleminen tietoisesti pimeässä (Saaressa sekä vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti!) hyvistä syistä, jotka liittyvät vahvasti prosessien seuraamiseen niiden ollessa käynnissä.’”

Scholts harjoittaa dramaturgiaa taiteellisena käytäntönä, ja residenssijaksolla hän saa tilaisuuden tutkia, mitkä tiedot ”muodostavat kokonaisuuden”, kun tutkimusmateriaalia käsitellään, työstetään, ajatellaan, järjestellään ja muotoillaan studion kontekstissa, taiteilijaresidenssissä, Suomessa, luonnossa, talvella.

”Työni on vahvasti kiinnittynyt esittävien taiteiden kenttään Amsterdamissa, ja olen erityisesti viime vuosina keskittynyt kysymykseen siitä, mitä tapoja järjestää esittäviä taiteita nykyään kaivataan? Työni kautta olen luonut yhteistyössä muiden kanssa ja havainnoinut alan sisältä käsin uusia taiteilijoita ja institutionaalisia käytäntöjä, jotka etsivät tapoja organisoida itsensä uudelleen tavoilla, jotka eivät perustu uusliberalistisiin arvojärjestelmiin, vaan ovat esimerkiksi kestäviä, oikeudenmukaisia ja ihmiset huomioon ottavia käytäntöjä. Tähän mennessä kerättyyn aineistoon aiheesta kuuluvat kokemukset ’institutionaalisten toimien’ parissa työskentelystä dramaturgina Veem House of Performancessa (2013–2019), joka on esitystaiteen keskus Amsterdamissa, toimii reilun käytännön kehityksen eturintamassa ja teki radikaalin siirtymän 100 päivän taloksi vuonna 2017. Tämän päätöksen tuloksena syntynyt uraauurtava – ja sitä kautta yhtä kiehtova kuin haavoittuvainenkin – organisatorinen käytäntö muodostaa pääsääntöisen tutkimusmateriaalini, jonka tuon Saaren kartanon kontekstiin kahden kuukauden tapaustutkimuksena siitä, mitä dramaturgia taiteellisena käytäntönä on/voi olla”, hän jatkaa.

Scholtsin nykyinen keskeneräinen tuotanto rajaa dramaturgialle tilaa, missä se voi yhdistää tietoa eri aloilta ja monenlaisista paikoista. Suurempi kysymys siitä, miten tämä yhdistyminen tapahtuu, on edelleen avoin ja vastaus siihen löytyy vain tekemällä uusia välineitä ja menetelmiä.
– Lucy Cotter

Nienke Scholts (s. 1984) on freelance-dramaturgi ja diskursiivisten ohjelmien ja projektien kuraattori. Valmistuttuaan teatteritaiteen maisteriksi (Utrecht/Berliini) vuonna 2009 hän on työskennellyt valtakunnallisesti ja kansainvälisesti useiden performanssitaiteilijoiden kanssa ja toiminut talon sisäisenä dramaturgina Veem House for Performance -teatterissa (2013–2019) Amsterdamissa, jonka kanssa hän kehitti moniäänisen julkaisusarjan Words for the Future (2017–2018). Tällä hetkellä (2018-2020) hänellä on DAS Research -akatemian (Amsterdamin taideyliopisto) THIRD-stipendi, ja hän toimii osa-aikaisena ohjelmakoordinaattorina Amsterdamin ARIAS-tutkimusfoorumissa, jossa sovelletaan tieteenalojen rajoja rikkovia tutkimuskäytäntöjä. Hänen viimeaikaisiin kirjoituksiinsa kuuluvat dramaturgian harjoittamista käsittelevä ”Dramaturges That Do Not Work For a Work”” (Valiz, 2016) ja nY-aikakauslehdessä numero 37 (2018) julkaistu ”Zorg, ergens aan gaan staan”. Hän on myös ollut mukana perustamassa Platform-Scenographya (P-S) ja toimii sen toimittajana sekä harjoittelee innokkaasti mehiläishoitajan taitoja.