Residenssitaiteilijat ja -tutkijat Kuvanveisto, installaatiotaide Nestori Syrjälä Kuvanveistäjä Kiihtyvät ympäristökriisit pakottavat miettimään uudelleen myös taiteen olemusta ja muotoja. Miten laajennetun kuvanveiston tekniikoita voi edelleen kehittää vastaamaan näihin haasteisiin? Voivatko veistoksen materiaalit, käytetyt työkalut ja energia toimia teoksen merkitysten synnyssä yhdenvertaisesti taiteilijan ideoiden kanssa? Entä miten taiteen kautta voi käsitellä psykologisia reaktioita, esimerkiksi ahdistusta ja surua, joita kasvava tieto ilmastonmuutoksesta ja massasukupuutoista meissä synnyttää? Vallitsevassa humanistisessa maailmankuvassa ihmiselämä nähdään pyhänä. Keskeiset esimerkiksi luonnonjärjestelmiin tai alkuperäiskansoihin kohdistetut, usein hyvin tuhoisat toimet oikeutetaan sillä, että ne tähtäävät (valkoisten/kristittyjen/korkeateknologisten) ihmisten vallan ja hyvinvoinnin kasvattamiseen. Humanismin ajan kuvanveiston metodina puolestaan on ollut malli, jossa ihminen pakottaa ideansa neutraaliksi ajateltuun luonnonmateriaaliin (esim. marmoriin tai teräkseen). Tämän ihmiskeskeisen veistotavan rinnalla kulkee kuitenkin myös jo esihistorialliselta ajalta tuttu asennoituminen, jossa kivi, puu tai esimerkiksi readymade-objektit ajatellaan aktiivisiksi toimijoiksi, joiden syyt, juonteet ja sisäiset merkitykset ohjaavat teosta omiin suuntiinsa. Taiteilijan intentio on vain yksi osa tätä tekijöiden moninaisuutta. Tahdon kehittää teoksia ja metodeita, jotka osallistuvat samalla uudenlaisen ei-ihmiskeskeisen posthumanistisen maailmankuvan hahmottelemiseen.