Mauricio Montiel Figueiras

Mauricio Montiel Figueiras (Meksiko, 1968) on proosakirjallisuuden ja esseiden kirjoittaja sekä runoilija, kääntäjä, toimittaja ja elokuva- ja kirjallisuuskriitikko. Hän on kirjoittanut viisitoista eri lajityypin kirjaa, joista viimeisin on laajan suosion Espanjassa ja Meksikossa saavuttanut masennusta ja mielenterveyttä käsittelevä muistelmateos. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu aikakauslehdissä ja sanomalehdissä Argentiinassa, Brasiliassa, Kanadassa, Chilessä, Kolumbiassa, Italiassa, Perussa, Espanjassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa. Hän on toiminut residenssikirjailijana Cheltenhamin kirjallisuusfestivaaleilla Englannissa (2003) ja Rockefeller-säätiön Bellagio-keskuksessa Italiassa (2008). Vuonna 2012 hänet nimitettiin arvostetun skotlantilaisen Hawthornden-kirjailijaretriitin residenssikirjailijaksi. Vuosina 2011–2020 hän työsti Twitter-romaania nimeltä The Man in Tweed. Edesmennyt chileläinen kirjailija Roberto Bolaño kirjoitti hänen työstään näin: ”Uusien sukupolvien latinalaisamerikkalaisten kirjailijoiden joukossa Mauricio Montiel Figueiras on yksi niistä harvoista yhden käden sormilla laskettavista kirjailijoista, joka valitsee vaikeimman polun – kirjallisuuden puhtaimmassa muodossaan ilman kompromisseja. Hänen kaunokirjallisuutensa on kuin palava silta, jonka vain rohkeimmat lukijat ylittävät.”

Saaren kartanossa ollessaan Mauricio tekee tutkimusta historiallista romaaniaan varten, jonka työnimi on No Woman Is an Island, ja työstää sen ensimmäisiä vaiheita. Romaani antaa äänen Rachel Chiesleylle eli Lady Grangelle (1679–1745), joka oli James Erskinen eli Lordi Grangen vaimo. Lordi Grange oli skotlantilainen asianajaja, jolla oli sympatioita Stuart-sukua kohtaan. Hän kidnappasi vaimonsa ja lähetti tämän seitsemän vuoden maanpakoon Skotlannin Ulko-Hebridien syrjäisimpään St Kildan saaristoon 1700-luvulla. Siellä Lady Grange eli äärimmäisessä yksinäisyydessä ja täydellisesti hylättynä samaan aikaan, kun Skotlannissa Stuart-suvun kannattajat nousivat jakobiittikapinaan. Tapaus on melkoinen mysteeri vielä tänäkin päivänä. Rekonstruoidakseen Lady Grangen karkotuksen tämän niin sanotun pakkoavioliiton jälkeen Mauricio käyttää kahta kerronnan keinoa: naisen omia yksinpuheluja ja kirjeitä, jotka hän laittoi pulloihin ja heitti mereen siinä turhassa toivossa, että ne löydettäisiin ja hän saisi apua. Eräs Mauricion päätarkoituksista on korostaa Lady Grangen mahdollista kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka todennäköisesti oli syy hänen väkivaltaisille purkauksilleen, joiden seurauksena hän lopulta menetti lastensa huoltajuuden. Mauricio jakaa työpäivänsä yleensä kahteen osaan: hän kirjoittaa aamulla ja viettää iltapäivän tutkimuksen parissa kirjoja ja Internet-artikkeleita lukien ja muistiinpanoja tehden.

Kirjallisuuden luomisesta ja edistämisestä on tullut Mauricion työelämän ydin – hän nauttii kirjallisten ohjelmien ja työpajojen suunnittelusta ja niihin osallistumisesta. Kirjallisuuden lisäksi hän on erityisen kiinnostunut elokuva- ja kuvataiteesta, onhan hän kirjoittanut molemmista aiheista jo usean vuoden ajan. Eräs hänen päätavoitteistaan on auttaa luomaan voimakkaampi kirjallinen yhteisö.