Juha Mäki-Jussila

Juha Mäki-Jussilan (s.1967) lyhytelokuvat sijoittuvat dokumentin ja kuvataiteen välimaastoon. Hänen teoksiaan on esitetty yli 200 filmi- ja videofestivaalilla. Vuonna 2013 hän sai juryn erikoismaininnan kahdesti elokuvallaan Äkkiä viime kesänä (BerwickFilmFestival UK ja Helsingin lyhytelokuvafestivaali). Festivaalilevitys AV-arkin kautta.

Mäki-Jussilan teoksia on esitetty myös taidegalleria ja -museokontekstissa.

Juha Mäki-Jussila asuu ja työskentelee Karkkilassa. Töissään hän käyttää liikkuvaa kuvaa, joiden esitysmuoto vaihtelee nauhateoksista installaatioihin. Teoksia luonnehtii omituinen kiinnostus ihmisyyteen. Hänen tutkielmistaan voi myös löytää viittauksia liikkuvan kuvan historiaan. Viimeaikaisissa töissään Mäki-Jussila on soveltanut stop motion-animaatiotekniikkaa luodakseen ”illuusion-liikettä” liikkeen illuusion sijaan. Mäki-Jussila valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1997 ja on siitä lähtien osallistunut näyttelyihin ja videofestivaaleihin Suomessa ja ulkomailla.

Saaren kartanon residenssissä on tarkoitus työstää kahta liikkuvan kuvan projektia.

Vaivaisukko

Valmistelen videoteosta, jonka tapahtumat sijoittuvat synnyinseudulleni Etelä-Pohjanmaaalle. Teoksen resepti koostuu tarinasta tuhlaajapojan paluu ja Etelä-Pohjanmaan vaivaisukkoperinteestä. Teoksen päähenkilö, jonka rakennan Koneen Säätiön residenissiä tapaa myös esi-isiään (kohtaamisiin kuvataan aitoja vaivaisukkoja). (Osa kuvauksista toteutetaan blue screen -tekniikalla studiossa Koneen Säätiön residenssissä, jolloin kohteen tausta voidaan korvata esim. arkistomateriaalilla).

Valimo

Sain käyttöluvan entisen Högforsin valimon (Karkkila) valokuva-arkistoon, joka käsittää n. 3 000 skannattua kuvaa tehtaan toiminnasta vuosilta 1910–1940. Tein alustavan videokokeilun kuvista, joissa perspektiivin pakopiste sijoittuu kuvan keskelle. Kuvat esittävät valimon työntekijöitä tuotantolinjan eri vaiheissa. Editoin kuvia peräkkäin siten että yksi sekunti liikkuvaa kuvaa muodostuu 12:sta eri valokuvasta (stop motion -animaatiotekniikkaa soveltaen). Kuvien sommittelu on samantyyppinen, sisältö vaihtelee.

Tuloksena tästä syntyi mielenkiintoinen liikkuvan kuvan sekvenssi, joka antoi kuvan teollisen vallankumouksen luonteesta, liukuhihnatyöstä ja toistuvista toiminnoista.

Projektini liitty läheisesti elokuvatekniikan esihistoriaan. Herrojen Muybridge-Marey-Demeny (1890–) valo- ja elokuvatutkielmat ihmisen liikeradoista palvelivat taylorismin eli mahdollisimman tehokkaan liukuhihnatuotannon tarpeita.

Sovitan näin syntyneet ”visuaalit” työläisten aikalaiskertomuksiin; he (elossa olevat) kokoontuvat edelleen joka kesä Karkkilaan muistelemaan menneitä.

Tavoitteenani on videoteos, joka on kunnianosoitus työläisille nostaen esiin 1920-luvun realismin ja päivittää tapahtuneen nykyaikaan.