Irina Javne

Runoilija

Surun synnyttäjän runot kertoo puolalainen matka-arkku. Se on tehty puusta, joka kaadettiin 1.8.1914. Arkuntekijän laulut jäävät arkun mieleen kehtolauluina, mutta pian arkku matkustaa yli keinuvan meren. Se opettelee uutta kieltä, ihastuu sen itäiseen soinnukkuuteen, ja kummastelee kirjeiden tulvaa, joka täyttää arkun. Ensin arkun päällä on kuivumassa uimapukuja, hiekkaa rapisee sen pohjalle ja kalevalaiset runot täyttävät arkun. Pian arkku työnnetään pimeään kellariin häpeämään, se saa seurakseen verisen asepuvun ja kevyen kuluneen matkalaukun.

Pitkä suru saa arkun miettimään kauniin kielen vääryyttä, sen käyttämistä kielensynnyttäjän sortamiseen. Jo väsähtänyt arkku pestään ja viedään lastenhuoneeseen. Se alkaa opetella kirjakieltä, läntistä suomen kieltä ja kokee löytävänsä oikeudenmukaisuuden ja keinon kertoa, mitä on nähnyt ja kuullut.

Lue lisää Irinan työskentelystä residenssistä täältä.