Ingvill Fossheim

Saaren kartanossa keskityn kirjoittamaan aiempaan artikkeliini perustuvaa tohtorin väitöskirjaani ”BioCostume: Experimental Costume Design with Biobased Co-Actants” (Biopuku: Kokeileva pukusuunnittelu ja biopohjaiset yhteistoimijat, 2020–), jota teen Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Vaikka kankaiden ja materiaalien tuntemus on olennainen osa pukusuunnittelijan työtä, pukusuunnittelijoiden taiteelliseen toimintaan harvoin sisältyy järjestelmien tuntemusta tai biopohjaisten materiaalien kehittämistutkimusta osana performanssin luomisprosessia. Väitöstutkimukseni käsittelee tätä taiteellisen praktiikan ja akateemisen tutkimuksen välistä aukkoa. Tutkielmani keskeisenä kiinnostuksen kohteena on selvittää, miten ekologisesti tietoiset materiaalivalinnat pukusuunnittelussa voivat edistää uusien oivallusten syntyä ja ymmärrystä materiaalin toimijuudesta tilanteessa, jossa ekologisesti kestävä ja vastuullinen käytäntö nähdään arvokkaana performanssitapahtuman rajojen ulkopuolellakin vaikuttavana asiana. Näin ollen materiaalivalinnat sijaitsevat estetiikan ja etiikan leikkauspisteessä. Tutkimukseni pääkysymys on: Minkälaista toimijuutta voi pukusuunnittelijan biopohjaisten materiaalien kehittämisellä ja soveltamisella olla ja miten tämä kehittämis- ja soveltamistyö voi edistää uusien taiteellisten ilmaisumuotojen syntymistä? Multimodaalisen tutkimukseni päämenetelmänä on taiteellinen praktiikkani pukusuunnittelijana ja -valmistajana. Kehitän praktiikkaani teoreettiseen viitekehykseen perustuen, jossa pukuajattelu (Pantouvaki 2020), intra-action eli yhteismuotoutuminen (Barad 2007; Sari Irnin, Mianna Meskuksen ja Venla Oikkosen toimittamassa teoksessa ”Muokattu elämä – teknotiede, sukupuolisuus ja materiaalisuus” on intra-action -termi käännetty sanalla yhteismuotoutuminen) ja ekstramateriaali (extramaterial; Grosz 2017) ovat keskeisiä käsitteitä. Puvun toimijuus tarkoittaa, että se voi tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia ja lähtökohtia. Niistä käsin voimme käydä vuoropuhelua, keskustelua ja pohdintaa asioista ja aiheista, jotka ovat merkityksellisiä performanssi- ja taidekontekstissa sekä sen ulkopuolella. Tutkimushankkeen tavoitteena on kehittää näkemyksiä, jotka ovat tärkeitä pukututkimuksen akateemiselle kentälle ja ymmärryksellemme siitä, miltä pukumateriaalin toimijuus ja pukusuunnittelijan työtavat voivat näyttää 2000-luvulla.

Vapaana taiteilijana ja tutkijana on suuri kunnia ja etuoikeus viettää kaksi kuukautta Saaren kartanossa ja hyötyä sen vakiintuneista ja toimivista resursseista ja infrastruktuurista. Residenssin aikana aion työstää yhtä opinnäytetyöhöni kuuluvista artikkeleista eli selonteoista. Työn tapausesimerkkinä on tutkimuksellinen pukuvärjäyskäytäntöni Beta vulgarista eli punajuurta käyttämällä sekä sen väri-ilmaisun pysymättömät ja vaihtelevat ominaisuudet.

Ingvill Fossheim on pukusuunnittelija ja lavastustaiteilija sekä väitöskirjatutkija Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Hän suunnittelee pukuja ja lavastuksia sekä tarkoitusta varten rakennetuissa että mukautetuissa ja/tai uusiokäyttöön otetuissa esitystiloissa järjestettyihin live-esityksiin ja teknologian avulla välitettyihin teoksiin (mukaan lukien nykytanssi, ooppera, live- ja performanssitaide, teatteri- ja ääninäytelmät). Kokeilemalla erilaisia tapoja tutkia biopohjaisia materiaaleja ja sisällyttää järjestelmäosaamista osaksi nykyaikaisia performanssin luomisprosesseja hän kehittää uuden pohjan taiteellisille työtavoilleen ja osallistuu laajemmin alan kriittiseen materiaalikeskusteluun. Hän pyrkii kehittämään muotoilutoiminnassaan vastuullisempaa, kestävämpää ja uusiutuvampaa lähestymistapaa materiaaleihin. Hän on norjalaista, ruotsalaista ja saamelaista syntyperää ja on opetellut äitinä olemista vuodesta 2011 lähtien. Hän asuu ja työskentelee Tromssan (Saamenmaa/Norja) ja Helsingin välillä.