Filippo Andreatta

Vuonna 2022 aloin tutkia pilviä ja niiden lyhytikäistä ilmiötä. Tutkimus on osa kymmenvuotista matkaa, jossa ulkoiset maisemat muunnetaan näyttämöllä sisäisiksi. Se sai ensimmäisen muotonsa syyskuussa 2024 installaationa ja toisen seuraavassa kuussa musiikkiteatteriesityksen ensi-illassa, jossa Steve Reichin Music for 18 Musicians -teoksen henkäykset kristallisoitiin pilviksi. Tutkimus on häilyvä kuin pilvi ja muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta sen nimi pysyy samana: nuvolario [suom. Pilvikartasto].

Pilvet ovat voimakas elementti, joka kiehtoo minua yhä. Saaren kartanossa aion kehittää edelleen sekä nuvolariota että taivaan maiseman aiheuttamaa saavuttamatonta huimauksen tunnetta ja pilvien satamista nykyhetkeen.

Pilvet ovat paljon muutakin kuin vain idyllinen kuva. Ne voi nähdä vain kaukaa katsottuna – jos menee liian lähelle, ne ja ilmakehä kätkeytyvät muuttumalla käsin kosketeltaviksi. Vaikka pilvet haihtuvat, ne nähdään usein negatiivisina ympäristöasioihin sekä yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin ongelmiin liittyvinä ilmiöinä kuten sadepilvien kylväminen, pilvipalvelut, sotatieteelliset tutkimukset ja hallusinaatiot.
Saaressa aion elää hitaampaa elämää, tarkkailla rauhassa Suomen taivasta ja kirjoittaa hajanaisia muistiinpanoja, joista myöhemmin muodostuu kirja tai näytelmä. Tulen Saaren kartanoon ilman selkää ajatusta siitä, mitä haluan tehdä – sen sijaan pääni leijuu pilvissä. Aion piipahtaa eri paikoissa tapaamassa paikallisia siinä toivossa, että se ruokkii tutkimustani ja sen tuloksia.

Filippo Andreatta (Rovereto, 1981) on taiteilija ja kuraattori. Hän luo esityksiä, performansseja ja installaatioita kaupunki- ja maalaisympäristöissä. Hän on käynyt 79:llä pohjoisella leveyspiirillä
Huippuvuorien saaristossa ja lukenut siellä Frankensteinia nuotiolla, tehnyt pitkin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa matkanneen Little Fun Palace -nimisen matkailuvaunun, kuratoinut Centrale Fiesin Feminist Futures -festivaalia ja perustanut Nomadic Schoolin, joka matkaa vuorten, suon ja muiden haja-asutusalueiden välillä ja saastuttaa taidetta luonnon- ja yhteiskuntatieteillä.

Hän tekee tuotannollista ja organisatorista yhteistyötä vuonna 2008 perustamansa tutkimusstudion Office for a Human Theatren [OHT] kanssa ja kehittää samalla taiteellista tutkimustyötään. Yhdessä he tutkivat yksityisiä ja julkisia tiloja, ravistelevat teatterin ydintä ja rajoja sekä määrittelevät uudelleen paikkamme yhteisissä tiloissa.