Aurora Ala-Hakula

Kirjoitan residenssissä esseeromaania, jossa dokumentoidaan erityisesti Suomen länsirannikon monimuotoista keikkakulttuuria. Se on transnationaalista, sillä muusikot ja keikkojen yleisö ovat erityisesti kokeellisessa musiikissa ja indie-musiikissa lähtöisin hyvin erilaisista taustoista. Keikkoja on kesällä paljon pienillä paikkakunnilla mieleenpainuvissa ympäristöissä, jolloin ne tekevät näkyväksi merkityksellisiä paikalliskulttuureja.

Esseeromaanissa on paljon mahdollisuuksia, joita voi ottaa käyttöön. Kutsuin kirjan vieraileviksi ääniksi muusikkoja ja keikkajärjestäjiä, jolloin teoksen työtavat perustuvat keikkakulttuurien toimijoiden kuunteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Lydia Lehtola vierailee romaanissa esseistinä. Hän kirjoittaa artistin näkökulmasta samasta keikasta, josta minä kirjoitan yleisön edustajana.

Esseeromaanini kertojan ääni perustuu minun esteettisen havaintoni ja kollektiivisen havainnon väliseen suhteeseen. Muusikoiden ja keikkajärjestäjien kuuntelun lisäksi se mahdollistaa myös oman havaintoni suhteuttamisen tietoon länsirannikon paikallisista elinympäristöistä, joihin antroposeeni aiheuttaa tällä hetkellä muutoksia.

Kirjaesineestä tehdään merkityksellinen graafikko Pauliina Nykäsen ja kuvittaja-animaattori Heta Bilaletdinin kanssa. Kirjaesineen tekeminen työryhmässä, jonka kaikki osallistujat nostetaan näkyviksi kirjan tekijöiksi, on tietoinen työskentelyn praktiikka. Se mahdollistaa kirjaesineen mielikuvituksellisen mutta käyttäjäystävällisen suunnittelun.

Ajattelen, että kirjaesineen voi kunkin teoksen kohdalla ikään kuin keksiä uudelleen työryhmän kanssa. Kirjassa on valtavasti sen historian osoittamaa potentiaalia, jota voi ottaa käyttöön. Graafikon ja kuvittajan kanssa yhteistyön tekeminen työskentelyn alusta asti mahdollistaa sen, että teoksesta voi yhdessä suunnitella käytännöllisen ja mielikuvituksellisen.

Käsittelen teksteissäni antroposeenia, yksilötekijyyden vaihtoehtoja, konkreettisia utopioita ja muutosta. Eri kirjallisuuden lajien yhdistäminen samassa teoksessa on minulle merkityksellinen tapa lähestyä esseeromaania.

Tänä syksynä olen tehnyt Jenny Hvalin musiikkia käsittelevää videoesseetä. Työryhmään kuuluu lisäkseni kuvaaja Minna-Kaisa Kallinen sekä äänisuunnittelijat Kaino ja Heidi Wennerstrand.

Kaikki neljä kirjaa, joiden tekemisessä olen ollut mukana, on tehty työryhmässä. Olen ollut toimittajana ja kirjoittajana teoksessa Säihkyvät utopiat (2022), kääntäjänä teoksessa Glitchfeminismi: Manifesti (2022), esseistinä Karri Kokon runokirjassa Käsialoja (2020) ja kirjailijana teoksessa Kaupunkikaleidoskooppi (2018).