Residenssitaiteilijat ja -tutkijat Kaunokirjallisuus Alexandra Salmela Kirjailija, teatteridramaturgi, kääntäjä Antisankari kertoo pelkureista, välinpitämättömistä ailahtelijoista sekä turhautuneista pikku nilkeistä, jotka loisteliaan Koro Novon huumaavassa yössä törmäävät toisiinsa sekä 20-vuoden takaisen ympäristökatastrofin likaisiin jälkiin. Tuolloin Koron luontososialistisen naapurimaa Utopian syntykivuissa moni katosi. Pääkertojan identiteetin, historian sekä motivaatioiden hidas paljastuminen on kirjan kantava juoni. Ilmastonmuutos, sivilisaation mureneminen, sodat eivät uhkaa meitä – me elämme jo nyt dystopiaa. Mitä mahtaa pieni joukko (toisin) ajattelevia yksilöitä miljardeja sokeita vastaan? Voidaanko niitä, rotkon reunalle tyytyväisinä marssivia sopuleita, pakottaa selviytymistaisteluun vai onko ihmisen itsemääräämisoikeus sittenkin koskematon? Meteoraa huolestuttaa, miten käy puille, kuollut ja ylösnoussut Suunnanantaja pohtii, onko millään mitään merkitystä, ollaanhan vain pieni piste avaruudessa. Romaanin tekniikka vaihtelee lineaarisesta kerrontatavasta ja päiväkirjamerkinnöistä aina runomuotoon ja tekstikollaasiin asti. Teos on hyvin graafinen, se leikittelee erilaisilla kirjoitusasuilla, joiden muoto on tiiviisti sidoksissa sisältöön. Haluan tutkia, kuinka kirjoitusmuoto pystyy korvaamaan/vahvistamaan tilanteen tai mielentilan suoraa kuvausta (esim. ”hän luki hajamielisesti” -> hänen lukemansa tekstin koko häilyy, teksti katoaa, tietty rivi toistuu jne. niin kuin katse harhailee).