Katriina Kettunen

Olen Katriina, helsinkiläistynyt esitystaiteilija ja toimittaja. Keskityn residenssin aikana uuden esitystaideteoksen ja taiteellisen tutkimusprojektin suunnitteluun.

Teoksen työnimi on Kuinka tulla läpinäkyväksi (englanniksi Exercises in Gaining Transparency) ja se on saanut innoituksensa filosofi Byung-Chul Hanin teoksesta The Transparency Society. Hanin mukaan elämme läpinäkyvyyden yhteiskunnassa, jossa jatkuvasta vuorovaikutuksesta ja avoimuudesta on tullut kyseenalaistamaton ihanne. Digiaika mahdollistaa sen, että kaikesta jää jälki, dokumentti, todistusaineistoa. Han kytkee läpinäkyvyyden myös ihmissuhteisiin, rinnastaa sen vertauskuvallisesti pornografiaan, ja nostaa esiin kysymykset vallasta, kontrollista ja luottamuksen puutteesta: ”(A) transparent relationship is a dead one, altogether lacking attraction and vitality.”

Tartun näihin ajatuksiin ja tutkailen läpinäkyvyyttä niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisesti: tiloja ja materiaaleja, ihmisruumista, psyykettä sekä sosiaalista todellisuutta koskevana ilmiönä. Residenssijakson aikana hahmottelen myös ”hanlaista” antiteesiä läpinäkyvyydelle. Vetäydyn hiljaisuuteen joksikin aikaa. Suljen puhelimen, tietokoneen, kattolampun ja studioni oven.

Taiteellinen praktiikkani on vielä nuori ja vasta hahmottumassa. Itse asiassa ”praktiikka” on minulle taiteen akateemisuuteen ja instituutioihin liittyvä uudissana, jonka omaksuin vuoden 2017 tienoilla, kun aloitin opinnot Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmassa.

Yhtä kaikki, tekijänä pidän ”miksi?” ja ”entä jos?” -kysymyksistä. Pidän myös kysymyksestä: ”mitä jo on?” Tämä ehkä liittyy arkielämän ja taiteen rajapintoihin, joilla mieluusti liikun. Esityksissäni en juuri esitä valmiiksi pureskeltuja väittämiä, vaan haluan kutsua yleisön mukaan pohtimaan kulloistakin aihetta kanssani. Taustani journalistina ja journalismin eettisiin ohjeisiin sitoutuminen vaikuttaa myös taiteessani.

Kuulun Todellisuuden tutkimuskeskus (TTK) -nimiseen, Helsingistä käsin toimivaan esitystaiteilijoiden kollektiiviin. Kehitteillä oleva teos tulee TTK:n ohjelmistoon ensi vuoden syksyllä. Olen kutsunut projektiin mukaan ääni- ja tilasuunnittelijan, ja he vierailevat luonani Saaressa residenssin aikana.

Lopuksi: hakiessani tähän residenssiin kerroin tutkivani kriittisesti myös rakenteita, joissa työ syntyy. Nähdäkseni tämä esittelyteksti on osa ”läpinäkyvyyden performanssia”, joka läpäisee myös taiteen tekemisen. Tämä teksti on minulle tilaisuus kertoa itsestäni taiteilijana ja ehkä ansaita lisää jalansijaa alalla. Samalla tietysti osallistun residenssitoiminnan markkinointiin. (Kuten Han huomauttaa, avoimuuden taustalla on usein taloudellinen intressi.)

Pyysin kuitenkin kuvaajaa ottamaan minusta henkilökuvan ilman kasvoja. Kasvoihin liittyvä linjanvetoni ei ole selkeä tai lopullinen, mutta halusin kokeilla. Miltä se sinusta tuntuu?

WWW.TODELLISUUS.FI
INSTAGRAM