Runo piirtyy lammen pintaan

Keväällä 2014 Saaren kartanon puiston lammen pintaan piirtyi uusi taideteos. Saaren kartanon kutsutaiteilija, kuvataiteilija Jaakko Niemelä suunnitteli residenssiaikanaan lammen pintaan heijastettavan valotaideteoksen.
Kajo. Photo: Jaakko Niemelä

Teos syntyi Saaren kartanon Kaivolla, sillä lampeen heijastuu runoilija Henriikka Tavin runo. Jaakko Niemelä ja Henriikka Tavi olivat samaan aikaan Saaren kartanon residenssissä marras–joulukuussa 2009 ja he tutustuivat silloin toistensa töihin. ”Kuulin ensimmäistä kertaa visuaalisesta runoudesta Henriikan esitellessä työskentelyään meille muille residenssiläisille ja se jäi mieleeni”, Niemelä kertoo.

Varsinainen yhteistyö Kaivon hengessä alkoi syksyllä 2013, kun Niemelä aloitti suunnittelemaan lammen pintaan heijastettavaa teosta. Tavin runot ja runon visuaalisuuteen liittyvät keskustelut tulivat heti Niemelän mieleen, ja hän otti yhteyttä Taviin, joka kiinnostui ajatuksesta.

Saaren kartano on sekä Niemelälle että Taville läheinen ja tärkeä paikka, ja teoksen tekeminen yhteistyössä on ollut molemmille mieluinen prosessi. Tavi työskenteli kartanolla talven aikana muutamaan otteeseen, ja työskentely oli intensiivistä. Teosta hahmoteltiin tekstin kannalta monien keskusteluiden kautta, joiden myötä heijastettavaan tekstiin tuli selkeä idea.

Yhteistyö on avannut uusia näkökulmia molemmille taiteilijoille ja työskentely runon parissa on uutta Niemelälle. ”Työskentelen töissäni valon kanssa, tarkastelen teoksissani miten eri materiaalit heijastavat valoa ja miten taiteellinen valaistus voidaan yhdistää toiminnallisiin tarpeisiin. Olen aikaisemminkin työskennellyt tekstin – numeroiden, merkkien ja kirjaimien – kanssa, mutta tämä teos on uusi aluevaltaus.”

Jaakko Niemelä ja Henriikka Tavi lammen rannalla. Kuva: Helena Hietanen

Jaakko Niemelä ja Henriikka Tavi lammen rannalla. Kuva: Helena Hietanen

Teos antoi myös Taville uusia näkökulmia ja haasteita työskentelyyn. ”Teoksen asettamat tekniset reunaehdot ovat minulle uusi asia, ja en ole ennen työskennellyt valotaiteen parissa. Pidemmät runot ovat helpompia kirjoittaa kuin maksimissaan kymmenen sanan runo”, hän kertoo. Hän on aiemmin työskennellyt IC-98:n kanssa, jolloin yhteistyön tuloksena Mikael Bryggerin ja IC-98:n kanssa syntyi Tekstinauhoja – In large, well-organized termite colonies.