Riittääkö pelkkä raha? Nyt tiedämme, mitä apurahansaajat odottavat säätiöltä

Rahoituksen lisäksi pyrimme Koneen Säätiössä tarjoamaan apurahansaajille täsmätukea heidän onnistumisensa takaamiseksi. Eniten säätiöltä toivotaan maksuttomia kokoustiloja, näkyvyyttä, terveydenhuoltoa ja verkostoja. Säätiön viestintäpäällikkö Heljä Franssila kertoo palveluiden kehittämisestä kuluneen koronavuoden aikana.

Hyvä lukija, oletko Koneen Säätiön apurahansaaja? Mietin, mahdatko olla uraasi aloitteleva Silmu, joka soittelit meille verotusasioissa pari viikkoa sitten? Vai oletko Leimu – tavattiin ennen koronaa siellä yhdessä keskustelussa! 

Kun koronaviruspandemia lakaisi viime keväänä pois suurimman osan suunnittelemistamme tapahtumista, hoksasimme työkavereideni kanssa, että vapautuva aika olisi järkevää käyttää sellaisten projektien edistämiseen, joihin meillä jää tavallisesti hyvin vähän aikaa. 

Yksi tällainen projekti on apurahansaajien palveluiden kehittäminen. Apurahat+ (”Apurahat plus”) on kokonaisuus, jolla pyrimme tukemaan apurahansaajiemme osaamista, voimavaroja ja työskentelyä hankkeissa. Tämän osaamisen kehittämisen ovat tuoneet säätiöön kollegani Anna Talasniemi ja Kalle Korhonen reissuiltaan eurooppalaisen säätiöverkoston tapaamisissa.  

Monet eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset säätiöt ovat tehneet osaamisen kehittämistä jo pitkään, ja sen kasvua osana säätiöiden kokonaisrahoitusta on myös selvitetty Yhdysvalloissa. Osaamisen kehittäminen voi olla hyvin monimuotoista: esimerkiksi toimijoiden vertaisoppimista, johtamis- tai rahoitusosaamisen vahvistamista, verkostoitumista tai kokonaisvaltaista kestävyyden kehittämistä. 

Koneen Säätiössä on tehty Apurahat+ -toimintaa jo useita vuosia. Työtä on luonnehtinut kokeilevuus ja pienimuotoisuus. Palveluiden suunnittelu on pohjautunut arjen kohtaamisissa kertyneeseen ymmärrykseen apurahansaajien tarpeista. Ehdottomasti suosituin palvelumme on mahdollisuus varata Tehtaankadulla Helsingissä sijaitsevaa tilaa, Kamaria, työpajoja ja muita pieniä tilaisuuksia varten. Lisäksi olemme järjestäneet muun muassa viestintäkoulutusta yhteistyössä Nesslingin säätiön kanssa, vertaismentorointia, luovan työn hautomoita ja tuottaneet Lauttasaaren kartanossa Rohkeat tekijät -tilaisuuksia yhdessä apurahansaajien kanssa.

Kasarilla syntyneitä helsinkiläisiä

Oltiinko Apurahat+ -palveluihin tyytyväisiä? Pääsääntöisesti kyllä, ainakin jos tarkasteli saamaamme palautetta, jota olimme keränneet kurinalaisesti kaikista tilaisuuksistamme. Oli kuitenkin sanottava, ettemme olleet juuri ottaneet apurahansaajiamme mukaan palveluiden kehittämiseen emmekä itse asiassa tienneet, millaisia palveluita he säätiöltä toivoivat. Oikeastaan täytyi tunnustaa, että emme osanneet kovin perusteellisesti vastata, keitä apurahansaajamme ovat. Tutkijoita ja taiteilijoita kyllä, ja joissakin tapauksissa toimittajia ja aktivisteja, mutta mitä muuta tiesimme heistä? 

Oli siis otollinen hetki ryhtyä kehittämään palvelua entistä järjestelmällisemmin. Ennen pandemian alkua olimme hiljattain järjestäneet yhteistyössä etnografiseen asiakasymmärrykseen erikoistuneen Kenno Consultingin kanssa kaksi työpajaa. Niistä ensimmäisessä apurahansaajamme kertoivat tarpeistaan ja ideoivat mahdollisia palveluita. Toisessa sessiossa kokoonnuimme itse määrittelemään, millaisia konkreettisia tavoitteita säätiöllä tulisi olla palveluiden toteuttamisessa.

Tätä yhteistyötä jatkoimme nyt Kennon kanssa tavoitteenamme selvittää, keitä apurahansaajamme ovat ja mitä he säätiöltä tarvitsevat ja odottavat. Palvelumuotoilussa tällainen työ usein kiteytetään rakentamalla käyttäjistä tai asiakkaista persoonat eli erilaisia asiakasryhmiä tyypittelevät profiilit, jotka kuvaavat asiakkaiden taustaa ja elämäntilannetta, käyttäytymistä ja tarpeita. Jotta tällaiset persoonat voidaan luoda, tarvitaan tietoa asiakkaista eli tässä tapauksessa säätiön apurahansaajista.   

Kokosimme yhteen apurahajärjestelmästämme löytyvää tietoa rahoittamistamme henkilöistä. Koneen Säätiössä ei ole apurahojen myöntöihin liittyvän tilastoinnin lisäksi samanlaista perusteellista tilastoinnin perinnettä kuten esimerkiksi Suomen kulttuurirahastossa on, ja itse asiassa emme olleet aikaisemmin katsoneet, miltä apurahansaajamme näyttävät, kun tarkastelemme heitä – tai teitä! – esimerkiksi iän, asuinpaikan, asiointikielen, koulutustason tai kokeneisuuden mukaan.   

Nyt tiedämme esimerkiksi seuraavia asioita: suuri osa vuosina 2018–19 hankkeissa toimineista henkilöistä on 1980-luvulla syntyneitä (46 %) ja 57 % heistä haki matalimman tason apurahaa. 27 % apurahansaajista asuu Helsingissä ja suurimmaksi osaksi itäisessä kantakaupungissa. Ulkomailla asuu vain noin 5 % apurahansaajista. 89 % apurahansaajista asioi suomeksi. Tutkijoista noin 40 prosenttia on humanisteja, 30 % yhteiskuntatieteilijöitä, 25 % ympäristötieteilijöitä ja 5 % taiteellisia tutkijoita. Taiteen aloilla valtaosa apurahansaajista on esittävän taiteen ammattilaisia.

Jotkut tarvitsevat vain rahaa

Tämän datan perusteella valitsimme haastatteluihin edustavan otoksen apurahansaajia, joilta halusimme kuulla lisää heidän odotuksistaan ja tarpeistaan apurahansaajana. Ennen pandemiaa kohtasimme enimmäkseen pääkaupunkiseudulla asuvia apurahansaajia, jotka osallistuivat tilaisuuksiimme. Näissä haastatteluissa pääsimme jututtamaan ensimmäistä kertaa sellaisiakin apurahansaajia, jotka eivät tunne Koneen Säätiötä erityisen hyvin eivätkä käytä säätiön palveluita. Heillä ei välttämättä ole mitään tarvetta niille. Tämän todellisuuden ymmärtäminen oli meille jo silmät avaavaa!  

Haastatteluiden ja tilastodatan lisäksi apurahansaajia palveleville työkavereilleni on kertynyt paljon ymmärrystä siitä, millaisissa asioissa apurahansaajat tarvitsevat säätiöltä apua. Tästä kaikesta syntyi kokonaisvaltainen paketti aineksia työstää esiin apurahansaajien persoonat. Yhteensä viidestä persoonasta kaksi on uraansa aloittelevia apurahansaajia, joista toisen nimesimme Silmuksi ja toisen Pyryksi. Kolme muuta persoonaa ovat empaattinen verkostoituja Leimu, itsenäinen ja näkemyksellinen Paju sekä pitkän linjan tekijä Varma.  

Näitä persoonia käytimme ensimmäistä kertaa hyödyksi, kun suunnittelimme Apurahat+ -palveluita tälle vuodelle. Persoonilla on elämäntilanteesta ja uran vaiheesta riippuen hyvin erilaisia tarpeita. Yksi ottaa säätiöön helposti yhteyttä käytännön kysymyksissä ja toinen etsii tiedot itsenäisesti verkkosivuiltamme. Joku hakee aktiivisesti alaansa liittyvää keskustelua; toisella on jo verkostot valmiina. Sitten on sekin tapaus, joka ei tarvitse keneltäkään mitään. Jollekin apuraha ei ole mikään meriitti, toiselle se on tärkeä tunnustus. Kaikille apuraha merkitsee tärkeää toimeentuloa, ja myös näkyvyyteen ja verkostojen rakentamiseen liittyvät pyrkimykset yhdistävät monia persoonia.

 

Suositaanpa suosiolla uraansa aloittelevia

Kaikkien persoonien tarpeiden palveleminen olisi meille mahdoton tavoite, joten totesimme, että meidän täytyy tehdä valintoja, keitä haluamme ja voimme palvella parhaiten. Päätimme, että tulevina vuosina keskitymme erityisesti uraansa aloittelevien apurahansaajien tukemiseen, ja painotamme yhteisöllisyyteen ja näkyvyyteen liittyvien tarpeiden toteutumista. 

Jos muuten olet apurahansaajamme, saatat jo tämän vähäisen tiedon perusteella tunnistaa kuuluvasi johonkin näistä persoonista tai sitten koet, että et kuulu mihinkään niistä. On selvää, että nämä persoonat eivät pysty kattamaan aivan kaikkia apurahansaajiamme. Niiden käyttäminen sisäisessä suunnittelussamme auttaa meitä kuitenkin hahmottamaan entistä paremmin isoa kuvaa.

 

Palveluita ei tarvita ylen määrin – pääasia, että kaikilla on pääsy 

Loppuvuodesta epäilys heräsi: saimmeko kehitystyössämme todella kattavasti selville sen, mitä apurahansaajamme säätiöltä tarvitsevat? Uskonvahvistukseksi toteutimme marras-joulukuussa kaikille apurahansaajillemme avoimen kyselyn, johon saimme 213 vastausta. Oli huojentavaa huomata, että palvelumuotoilun metodit toimivat, sillä kyselyn tulokset tukivat vahvasti niitä havaintoja, joita olimme tehneet persoonia luodessamme. 

Mitä saimme kyselystä selville?  

• 45 % vastaajista ei ollut mielestään käyttänyt Apurahat+ -palvelua lainkaan.  
• Silti 79 % prosenttia vastaajista piti palveluita joko hyödyllisinä tai erittäin hyödyllisinä.  
• Kolmasosa vastaajista ajattelee, että säätiön tuleekin tukea apurahansaajia rahoituksen lisäksi paljon tai erittäin paljon – enemmistön (62 %) mielestä palveluita tulee olla jonkin verran.  
• Tahtotila käyttää palveluita on siis korkea, samoin mielikuva niistä: 92 % vastaajista antoi palveluille arvosanaksi ”hyvä” tai ”erinomainen”. 
• Aikaa palveluiden käyttämiseen on kuitenkin vain vähän: vain 9 % vastaajista kertoo haluavansa käyttää palveluita useita kertoja vuodessa, muille riittää kerran tai joitakin kertoja vuodessa.  
• 54 % vastaajista pitää tärkeänä, että palvelut ovat saavutettavissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella.  

Kyselyn mukaan apurahansaajillemme tärkeimpiä asioita ovat:  

• Mahdollisuus käyttää maksuttomia kokous- ja työtiloja  
• Näkyvyyden saaminen omalle hankkeelle  
• Työterveyshuolto  
• Mahdollisuus verkostoitua päättäjien, vaikuttajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa

Pidämme tätä toivelistaa mielessä. Osa listalla olevista asioista on ratkaistavissa helpommin kuin toiset. Hankenäkyvyyttä on mielestämme parasta ajatella osaamisen kehittämisen kautta: tarjoamalla viestintäkoulutusta annamme apurahansaajillemme pysyviä työkaluja puhua työstään ja tehdä sitä näkyväksi. Tämä siksikin, että säätiön omat viestintäkanavat ja viestijäresurssit eivät riitä satojen hankkeiden näkyväksi tekemiseen. Verkostoitumismahdollisuuksia voimme varmastikin tarjota vaikuttavasti ja suunnitelmallisesti osalle apurahansaajista. Kulunut vuosi on osoittanut, että voimme toteuttaa tekemistämme suurimmaksi osaksi verkossa ja näin tehdä palveluistamme entistä saavutettavampia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Kokoustiloja Kamarin lisäksi voisimme mahdollisesti tarjota vuokraamalla niitä joltakin yhteistyökumppanilta ja antamalla niitä sitten eteenpäin apurahansaajiemme käyttöön. Työterveyshuolto onkin sitten monimutkaisempi kysymys, joka liittyy erityisesti apurahatutkijoiden asemaan yliopistoilla. On merkkejä siitä, että säätiörahoitteisten tutkijoiden asema yliopistoilla on toivottavasti hitaasti paranemaan päin, ja työterveyshuoltokin saattaa järjestyä sen myötä tulevaisuudessa. Toisaalta taiteilijoita yliopistojen uudistukset eivät auta. SKR ja eräät muut säätiöt tarjoavat apurahansaajilleen työterveyshuollon mahdollistavan terveysvakuutuksen eli toimiva malli palveluun olisi jo olemassa. Tällaista palvelua emme kuitenkaan voi tässä vaiheessa luvata.

Julkistamme Koneen Säätiön uuden strategian huhtikuussa. Nyt voi jo hyvin kertoa, että uusi strategia takaa, että apurahansaajien työn tukeminen ja palvelun kehittäminen jatkuvat. Säätiössä välitetään apurahansaajista kokonaisvaltaisesti tulevaisuudessakin.