Res Artis -symposium: Pohdintoja empatiasta ja postfossiilisesta tulevaisuudesta

Saaren kartanolla ja HIAP:ssa kokoonnuttiin 16.–17.6. Res Artis -symposiumiin keskustelemaan residenssien tulevaisuudesta.

Kesäkuussa kokoonnuttiin kansainvälisen residenssiväen voimin, kun maailmanlaajuinen taiteilijaresidenssien verkosto Res Artis piti vuosittaisen tapaamisensa Rovaniemellä. Saaren kartano ja HIAP järjestivät varsinaista tapaamista edeltävänä viikonloppuna symposiumin, johon kutsutut osallistujat saattoivat tutustua toisiinsa ja keskustella residenssitoimintaan ja sen kestävyyteen liittyvistä teemoista etukäteen.

Lauantaina 16.6. symposiumin osallistujat kokoontuivat Suomenlinnassa HIAP:ssa. Residenssien edustajia oli Suomen lisäksi Venäjältä, Japanista, Virosta, Saksasta, Etelä-Koreasta ja USA:sta. Esittelykierroksen jälkeen japanilainen Paradise Air -residenssi sekä suomalainen Ars Bioarctica kertoivat toiminnastaan. Matsudon kaupungissa sijaitseva Paradise Air toimii entisen love hotelin tiloissa ja sitä rahoittaa paikallinen uhkapeliyritys. Taiteilijat valmistavat residenssinsä aikana taideteoksen tai -esityksen paikalliselle yhteisölle. Ars Bioarctica on Kilpisjärvellä toimiva, taidetta ja luonnontieteitä yhdistelevä, subarktiseen ympäristöön keskittyvä residenssiohjelma, jota organisoi Bioart Society yhdessä Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman kanssa.

Iltapäivällä HIAP:n residenssitaiteilijat Raimo Saarinen ja Nestori Syrjälä kertoivat työstään ja esittelivät työtilojaan, jonka jälkeen HIAP:n kuraattori Jenni Nurmenniemi puhui taiteilijaresidensseistä postfossiilisella aikakaudella. Postfossiilisella aikakaudella ympäristöön ja luontoon liittyvät kysymykset kytkeytyvät yhteiskunnan toimintaan kokonaisvaltaisesti, eikä niitä siten tulisi nähdä erillisinä myöskään kulttuurista. Nurmenniemen mukaan  postfossiilinen aikakausi huomioidaan HIAP:ssa mm. ruoassa, kierrätyksessä sekä energiankulutuksen ja matkustamisen vähentämisessä.

Seuraavana päivänä 17.6. tutustuttiin Saaren kartanon residenssiin ja pohdittiin hidasta aikaa ja tulevaisuutta residenssien kontekstissa. Tohtoriopiskelija Jessyca Hutchens (Ruskin School of Art, The University of Oxford) piti esitelmän ”Gift of Time: The Residency as Retreat”, jossa hän toi esiin residenssien merkitystä retriitteinä.

Esitelmän jälkeen jatkettiin keskustelua pienryhmissä, joissa pohdittiin residenssien tarjoamaa aikaa, ajankohtaisia teemoja residenssitoiminnassa sekä taiteilijoiden matkustamista. Hitaan ajan todettiin olevan  leimallista erityisesti Saaren kartanon residenssissä. Hitaus on tärkeää, sillä arjen kiireen keskellä se mahdollistaa taiteellisen työn ja jopa taiteilijuuden ylipäätään. Myös empatian, vuorovaikutuksen ja yhteisöjen merkitystä korostettiin. Toisaalta pohdittiin residensseihin olennaisesti liittyvää matkustamista. Matkustaminen terävöittää taiteilijan aisteja, mutta mikä on sen asema postfossiilisessa yhteiskunnassa? Ryhmissä mietittiin, voiko näkökulmaa vaihtaa tai laajentaa esimerkiksi kotimaan rajojen sisäpuolella matkustamalla, lentomatkailua välttäen. Myös kotikansainvälistymisen merkitys nousi keskusteluissa esiin.

Pohdintoja jatkettiin Nick Balcom Raleighin (Turun yliopisto) ohjaamassa New Senses for the Future -työpajassa, jossa kehiteltiin tulevaisuudessa tarvittavia keinotekoisia aisteja. Erilaisten tulevaisuusskenaarioiden (kyborgit, 3. maailmansota, kasvissyönti, eliölajien sukupuuttoon kuoleminen…) kautta päädyttiin kuvittelemaan ja suunnittelemaan muun muassa empatiakykyä lisääviä ja sääteleviä laitteita. Miten ihmiset voisivat tulevaisuudessa suhtautua paitsi toisiinsa myös muihin lajeihin suuremmalla ymmärryksellä? Näiden ajatusten saattelemina lähdettiin kohti Rovaniemen Res Artis -tapaamista.