Kotiresidenssissä: Noah Kin

Koneen Säätiö myönsi huhtikuussa 185 taiteen alan ammattilaiselle kolmen kuukauden työskentelyapurahan residenssiin, joka tapahtuu apurahansaajan omassa kodissa. Kotiresidenssiapurahalla säätiö pyrkii tukemaan taiteilijoita, joiden työtilaisuudet katosivat koronapandemian myötä. Taiteilija ja säveltäjä Noah Kin työstää kotiresidenssin aikana When My Darkness Came To Light-levyä, joka ammentaa Kinin kokemuksista rodullistettuna taiteilijana alalla, jolla oman näköiset ihmiset ovat harvassa.
Kuva: Silja Pasila

”Olen Noah Kin, 25-vuotias monialainen taiteilija ja säveltäjä. Teen kokeellista elektronista musiikkia Exploited Body -nimimerkillä. Lisäksi pyöritän Changeless -levy-yhtiötä, joka pyrkii nostamaan kotimaisia kokeellisen musiikin tekijöitä.

Kotiresidenssin aikana olen työstänyt Exploited Bodyn ensimmäistä kokopitkää albumia, joka kantaa nimeä ‘When My Darkness Came To Light’. Albumi käsittelee kokemuksiani mustana taiteilijana alalla ja ympäristössä, jossa en juurikaan näe näköisiäni ihmisiä, ja näiden kokemusten vaikutuksia mielenterveyteeni. Levyn tekeminen on tuntunut aina tärkeältä, mutta tämän hetkisessä ilmapiirissä sen elintärkeys korostuu sanoinkuvaamattomalla tavalla.

Kotiresidenssissä työskennellessäni olen pyrkinyt heräämään mahdollisimman aikaisin ja valvomaan mahdollisimman myöhään. Koen olevani luovimmillani öisin, joten valvon usein pitkälle aamuyöhön asti sävellyksiä pyöritellen. Aamuisin taas pystyn tekemään paremmin päätöksiä sävellysten sovituksista ja soundivalinnoista. Vietän päiväni pitkälti tietokoneen äärellä. Poistun kotoa yleensä hakemaan lounasta, jonka tuon kotiin, ja annan aivojen tuulettua ruokailun yhteydessä.

”Kotiresidenssissä on syntynyt rauhallisempi tahti ja herääminen siihen, ettei aina ole hirveä kiire saattaa asioita loppuun”, toteaa Noah Kin. Kuva: Noah Kin

Työskentelen yleensäkin paljon kotona ja viimeistelen teokset studiolla. Nyt, kun studiolle meneminen ei ole tuntunut vastuulliselta pandemian aikana, minulla on ollut hyvin aikaa hioa ideat loppuun, ennen kuin lopulta pääsen taas studiolle viimeistelemään albumia.

Sosiaalisen elämän ylläpito on siirtynyt miltei täysin sosiaalisen median puolelle. Minulla on vain kourallinen läheisiä ihmisiä, joiden kanssa juttelen päivittäin. Tilanne ei siis ole siltä osin juurikaan muuttunut. Toisaalta on tarjoutunut mahdollisuus ottaa yhteyttä itselleen tärkeisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ole ollut yhteydessä pitkään aikaan. En poistu kotoa, paitsi ruokakauppaan ja ihmisoikeuksien puolesta, #blacklivesmatter.

Kotiresidenssissä on syntynyt rauhallisempi tahti ja herääminen siihen, ettei aina ole hirveä kiire saattaa asioita loppuun. Taide saa syntyä, kun on syntyäkseen. Samanaikaisesti se aiheuttaa myös paikoitellen hankaluuksia, kun voi “luvalla” lykätä asioita myöhemmäksi ja sitten pyörittelen muita projekteja sen sijaan. Pyrinkin siksi aina joko luomaan jotain uutta, tutkimaan omaa praktiikkaani tai viemään eri projekteja mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin.

Kotiresidenssi sai alkunsa pandemian takia, mutta samanaikaisesti maailmassa polttavaksi puheenaiheeksi on noussut rasismi, joka on rodullistetuille ja erityisesti mustille ihmisille pahimmassa tapauksessa huomattavasti tappavampi tauti kuin Covid-19. Minulle kotiresidenssin paras anti on ollut sen tosiasian korostuminen, että identiteetilläni on merkitystä enkä aio vaieta siitä enää, en arjessani enkä taiteessani.”

Aiheeseen liittyvää