Koneen Säätiön tuki tieteelle ja taiteelle nousee 40 miljoonaan euroon

Koneen Säätiö on myöntänyt syksyn 2020 apurahahaussa tutkijoille ja taiteilijoille 37,8 miljoonaa euroa tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn. Rahoitusta saa 300 henkilöä, organisaatiota tai työryhmää. Koko vuoden myöntöjen ja palkintojen summa nousee 40 miljoonaan euroon. Rahoitetuissa hankkeissa kuunnellaan laaja-alaisesti, mitä meitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu nyt, mitkä ovat menneisyyden vaikutukset nykypäivään sekä millaisia myönteisiä tulevaisuuksia meillä on edessämme. Erityisen vahva pulssi kuuluu tänä vuonna lapsiin, teknologiaan ja kaupunkeihin liittyvien teemojen kohdalla.
Taiteilija-kuraattorit Elham Rahmati ja Vidha Saumya perustavat englanninkielisen NO NIIN -verkkolehden. Kuva: Mitro Härkönen | Artist-curators Elham Rahmati and Vidha Saumya will launch an online contemporary art publication NO NIIN in English. Rahmati and Saumya portrayed by Mitro Härkönen

Syyskuussa järjestettyihin hakuihin lähetettiin yhteensä 6563 hakemusta. Yleisen haun lisäksi järjestettiin Suomen muuttuvat naapuruudet -rahoitusohjelman viimeinen teemahaku “Kestävä kehitys, Venäjä ja Suomi”, ja säätiön jo rahoittamat hankkeet saattoivat hakea lisärahoitusta koronapandemian vuoksi estyneiden tai hidastuneiden hankkeiden jatkamiseen. Haussa olivat myös kansainväliseen yhteistyöhön tarkoitetut Lauttasaaren kartanon residenssipaikat.

“Koneen Säätiö tukee mielellään pitkäjänteistä, syventyvää työtä. Hakemuksista välittyy koko elämän kirjo niin ajankohtaisine kuin iättömine aiheineen. Mukana on aina ituja tulevasta, toistaiseksi ei-olevasta. Korona on vaikuttanut suuresti etenkin taiteen ja kulttuurin kentän toimeentuloon, mikä näkyi taiteen hakemusmäärässä. Sen sijaan pandemia ei näkynyt kovin vahvasti hakemusten teemoissa tai hakemusten ehdottamissa työskentelytavoissa”, sanoo säätiön johtaja Anna Talasniemi.

“Koneen Säätiön rahoittama tutkimus on vahvasti ajassa kiinni, mutta tarjoaa vaihtelua pandemioihin ja suurvallan presidentinvaaleihin väsyneille. Tieteilijät katsovat päivänpolitiikan yli”, toteaa säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen.

“Tieteidenvälisyys ja varsinkin tieteen ja taiteen yhteistyö nousivat tänä vuonna aiempaa paremmin esiin, ehkä siksi että yhteistyön muodot ovat kehittyneet. Monessa hankkeessa näkyy säätiön aiemmin rahoittama työ, toisaalta säätiö myönsi rahoituksen myös useille muista maista Suomeen tulleille väitelleille tutkijoille ja väitöskirjantekijöille. Ihailen satoja tutkijoita ja taiteilijoita, jotka joka vuosi kirjoittavat asiantuntevia suosituksia hakijoille. Niillä on merkitystä varsinkin nuorten tekijöiden arvioinnissa.”

Koneen Säätiö tukee humanistista, taiteellista, yhteiskuntatieteellistä ja ympäristötieteellistä tutkimusta sekä taiteellista työskentelyä kaikilla taiteen aloilla. Säätiö ylläpitää Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssiä Mietoisissa Varsinais-Suomessa ja Lauttasaaren kartanon residenssiä Helsingissä. Koneen Säätiön vuoden 2021 apurahahaku järjestetään 1.–15.9.2021.

 

Lapset esiin vallankäytön ja valtarakenteiden takaa

Miten yhteiskunnan instituutiot voisivat tukea lapsia nykyistä paremmin? Mitä menneisyyden virheistä voisi oppia, jotta lapsen oikeudet toteutuisivat ja lapsia kohdeltaisiin perheen ja yhteiskunnan täysiarvoisina jäseninä? Nämä kysymykset ovat tänä vuonna useita hankkeita yhdistäviä lähtökohtia.

Jotta Suomessa ei syrjäytyisi enää yksikään nuori, ryhtyy Aseman Lapset ry tutkimaan palvelujen niin sanottua pirunpolskaa hallintotieteen alaan kuuluvassa hankkeessaan (324 800 €). Tavoitteena on selvittää, miten palvelurakenteita tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat paremmin rikoksilla oireilevien nuorten tarpeisiin. Pirunpolskalla hankkeen tutkijat tarkoittavat nykyisten palvelujen tilaa, jossa rakenteet vaikeuttavat nuorten tarpeisiin tarttumista sellaisina kokonaisuuksina, joita kompleksisten ongelmien kohtaaminen edellyttää.

KM Marjo Laitalan johtamassa hankkeessa tutkitaan eri ikäisten suomalaisten kuurojen lapsuus- ja koulukokemuksia ja niistä tuotetaan musiikin ja median avulla uudenlaista dialogia kuurojen ja kuulevien välille (386 000 €). Viittomakielistä muistitietoa kerätään yhteistyössä kuurojen yhteisöjen kanssa ja tutkimus popularisoidaan pod- ja vodcasteiksi, lauluksi ja musiikkivideoksi.

Taiteen maisteri Juliana Hyrri käsikirjoittaa ja piirtää Pöydän alla piilo -sarjakuvaromaanin, jossa Hyrri tarkastelee lasta toisena, vieraana ja eläimeen rinnastettavana hahmona (30 000 €). Osin elämäkerrallinen, osin fiktiivinen teos käsittelee lapsen näkökulmasta muun muassa lapsen seksuaalisuutta ja sosiaalista epätasa-arvoa, ja se pohjautuu osin Hyrrin omaan historiaan sekä hänen lähipiirinsä tarinoihin vaietuista lapsuudenaikaisista kokemuksista. Ohjaaja Visa Koiso-Kanttilan elokuva Tyttö ja korppi kertoo lastensuojelulaitokseen suljetusta teini-ikäisestä tytöstä, joka ryhtyy kapinoimaan väkivaltaista henkilökuntaa ja näiden mielivaltaisia sääntöjä vastaan (43 200 €). Elokuva perustuu lastensuojelulaitoksissa asuneiden nuorten haastatteluihin ja omiin tarinoihin.

VTT, akatemiatutkija Katja Uusihakala työryhmineen tarkastelee antropologian alaan kuuluvassa tutkimuksessa kolonialistisen historian jälkiä länsimaisissa hyvinvointivaltioissa vertailemalla lastenhoitojärjestelmien uhreja koskevia anteeksipyyntöjä (433 000 €). Tapaustutkimukset keskittyvät koloniaalisiin lastenhoitojärjestelmiin ja pakkosiirtoihin, joita on toteutettu lasten pelastuksen, sivistyksen ja paremman tulevaisuuden nimissä esimerkiksi Britanniassa, Australiassa ja Kanadassa.

FT, professori Kirsi Vainio-Korhonen työryhmineen tutkii lasten ja nuorten kokemuksia köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään (436 300 €). Monitieteinen historian ja sosiaalityön tutkimusta yhdistävä hanke tuottaa tietoa siitä, miten arjen köyhyyskokemukset eroavat aikakaudesta ja kriisistä toiseen ja toisaalta siitä, mikä lapsena ja nuorena koetussa köyhyydessä on samaa riippumatta aikakaudesta ja yhteiskunnallisista olosuhteista.

Ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed ja kirjailija Elina Hirvonen kirjoittavat esseekirjan, joka kertoo Somaliasta Suomeen muuttaneet tytön kokemuksista (55 000 €). Se on tarkoitettu naisille ja tytöille, jotka haluavat itse määritellä oman elämänpolkunsa, mutta elävät yhteisöissä ja perheissä, joissa tytön liikkumatilaa ja itsemääräämisoikeutta kontrolloidaan vetoamalla kulttuurin tai uskonnon määrittelemiin normeihin.

Mitä nousee esiin, kun tanssipedagogi-tanssija-tutkija Tuire Colliander viettää useita kuukausia kunnallisessa päiväkodissa? Colliander tarkastelee taiteellisen tutkimuksen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan eettiseen ja kunnioittavaan kohtaamiseen perustuvaa varhaisiän tanssipedagogiikkaa (133 400 €). Pyrkimyksenä on purkaa perinteisiä dikotomisia aikuinen-lapsi-, opettaja-oppilas- sekä esiintyjä-katsoja-asetelmia.

Luonnonkirjo vähenee ennennäkemätöntä tahtia ja etenkin kaupungeissa lasten yhteys luontoon on rajoittunutta. Erikoistutkija Jenni Lehtimäen työryhmä (174 000 €) selvittää kotiympäristöjen laadun, eli luonnollisuuden ja luonnon kirjon, vaikutusta lasten riskiin sairastua elintasosairauksiin. Hankkeessa hyödynnetään reilun miljoonan lapsen tietoja Suomesta, mikä tuottaa tähän asti kansainvälisesti suurimman analyysin aiheesta.

Professori Kristiina Kumpulaisen ja työryhmän monitieteinen hanke tutkii lasten ekologista mielikuvittelua ja sen edistämistä kulttuuriperinnöstä nousevia tarinoita ja lisätyn todellisuuden teknologiaa hyödyntäen (196 500 €). Tutkimushankkeessa selvitetään, kuinka työryhmän aikaisemmin kehittämä pedagogiikka ja siihen liittyvät materiaalit herättävät ja laajentavat lasten ekologista mielikuvittelua. Se valottaa, kuinka lapset muodostavat oman suhteensa luontoon muuttuvassa yhteiskunnassa ja ekologiassa ja millaisena lapset näkevät maailman tulevaisuuden.

Animaationtekijä, sarjakuvapiirtäjä Maria Björklund käsikirjoittaa 6–9-vuotiaille lapsille suunnatun Planeetta Z -animaatiosarjan, joka esittelee erikoisen planeetan outoa ekosysteemiä ja sen asukkaita (72 000 €). Planeetan erilaisten otusten haasteena on tulla toimeen keskenään, mikä usein edellyttää yhteistyötä.

Uudet sukupolvet rakentavat tulevaisuutta, ja nykyisessä nuoressa sukupolvessa elää vahva muutoshalu. Tähän tarttuu väitöskirjassaan Goeun Park, joka tutkii nuorten yhteisöllisiä ilmastotoimia. Park selvittää, miten nuoret ryhtyvät yhteisiin ilmastotekoihin ja miten tee se itse -lähestymistapa auttaa kollektiivisessa asennemuutoksessa (33 000 €).

Kuvassa osa FLOWISION-hankkeen työryhmästä: vasemmalta oikealle Sakari Höysniemi, Teemu Oivo, Olga Dovbysh, Elena Gorbacheva ja Veli-Pekka Tynkkynen.

Kiertotaloutta, metsiä ja kansalaistoimintaa

Suomen muuttuvat naapuruudet -rahoitusohjelman päättävässä viimeisessä teemahaussa “Venäjä, Suomi ja kestävä kehitys” rahoitettiin kymmentä tieteellistä tai tieteellis-taiteellista hanketta yhteensä runsaalla kolmella miljoonalla eurolla. Dosentti Jekaterina Šorohovan tutkimushanke, johon osallistuu Luonnonvarakeskuksen ja Venäjän tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskuksen tutkijoita, liittyy Suomessa hyvin ajankohtaiseen keskusteluun metsien hakkuista (257 250 €). Nelivuotinen tutkimushanke käsittelee poimintahakkuita eli valikoivaa puuston karsimista metsien kestävyyden tukena. Neuvostoliitossa ja Venäjällä on toteutettu erilaisia poimintahakkuita eli avohakkuita välttävää metsänhoitoa jo sadan vuoden ajan. Erilaisten metsänhoitotapojen vaikutuksia voidaan siis nyt seurata suhteellisen pitkillä aikasarjoilla.

Postdoc-tutkija Angelina Korsunova-Tsarukin johdolla suomalaiset ja venäläiset tutkijat eri yliopistoista tutkivat kiertotalouden erilaisia mekanismeja Suomessa ja Venäjällä (361 800 €). Suomen institutionalisoidun kiertotalouden vastineena Venäjällä on kansalaistoiminta, joka kehittää kierrätystä tilanteessa, jossa institutionaalinen kehikko on heikko.

Kansalaistoimintaan liittyy myös professori Eeva Luhtakallion johtama tutkimushanke, jossa tutkitaan venäläisten ja suomalaisten tapoja politisoida ympäristökriisejä paikallisilla, kansallisilla ja valtiorajat ylittävillä tasoilla (430 500 €). Tutkijat selvittävät, millaisia visuaalisia työkaluja mainituissa maissa käytetään ja millaisia tunteita ja argumentteja ympäristökeskusteluun tuodaan.

Suurin teemahaussa rahoitetuista hankkeista on apulaisprofessori Veli-Pekka Tynkkysen tieteellis-taiteellinen projekti, jossa syvennytään energiamurrokseen Suomessa ja Venäjällä (637 700 €). Tutkijat tarkastelevat koko fossiilisen ja uusiutuvan energian kiertoa kolmella alueella: energiasektorilla, kansalaisaktivismin tasolla ja mediassa. Hankkeessa syntyy myös dokumentaarista elokuvaa ja valokuvataidetta.

Taidekenttään vielä läheisemmin liittyy taiteen maisteri, KuM Miina Hujalan hanke, jossa selvitetään taiteilijaresidenssien toiminnan ekologisuutta Suomessa ja Venäjällä (358 000 €). Kuraattorit ja journalisti selvittävät yhteistyössä, miten residenssit voivat synnyttää käytännön ratkaisuja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

 

Oikeutta ihmisille kaupungeissa!

Säätiö rahoittaa useita hankkeita, joissa syvennytään kaupunkitilan oikeudenmukaisuuteen ja demokraattisuuteen. OTT Ari Hirvosen tutkimusta ja taidetta yhdistävä hanke Kaupunki sääntöjen ja uneksunnan tilana pyrkii demokratisoimaan kaupunkitilaa (379 600 €). Taiteellista tutkimusta, empiiristä kaupunkitutkimusta, poliittista teoriaa ja oikeustiedettä käytetään hankkeessa oikeudenmukaisen kaupunkitilan kehittämiseen. Hankkeessa tuodaan uusia ja entistä osallistavampia ”pehmeän lain” keinoja kaupunkioikeudelliseen päätöksentekoon.

Samaan aihepiiriin liittyy FT Tiina Männistö-Funkin Keiden kaupunki, jossa tarkastellaan tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden pyrkimyksiä kaupunkiympäristöissä 1960- ja 70-luvuilta nykypäivään sekä tehdään tiedettä ja taidetta (322 600 €). Hanke pureutuu perinteisten toimintatapojen juuriin ja tarkastelee niitä kriittisesti feministisestä näkökulmasta. Männistö-Funk näkee, että nykyinen kaupunkisuunnittelu hyödyttää joitakin, mutta vahingoittaa toisia ihmisryhmiä esimerkiksi iän, etnisyyden, sosioekonomisen aseman, sukupuolen ja toimintakyvyn perusteella. Hän vertaa suunnittelua 60- ja 70-lukuihin, jolloin yhdyskunta- ja liikennesuunnittelussa tehtiin linjauksia ja toteutettiin järjestelmiä, joiden pohjalta nykyiset kaupunkimme pitkälti yhä toimivat.

Samaan aikakauteen sijoittuu myös TaM Miina Pohjolaisen ja kuvataiteilija Salla Vallen Ostaritutkimuksia-hanke, joka tarkastelee taiteen ja kuratoinnin keinoin Helsingin 60- ja 70-luvuilla rakennettuja ostoskeskuksia. Tutkimuksen pohjana on ajatus siitä, että tilan fyysisiä puitteita ei tarvitse välttämättä muuttaa muuttaakseen sen tarkoitusta. Entä olisiko mahdollista kuvitella ostareita tiloina, joiden käyttöä ja suunnittelua ei ohjaisi jatkuvan kasvun paradigma vaan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys?

Taiteilijapari Simo ja Tuike Alitalon hankkeessa aletaan etsiä menetelmiä ja käytäntöjä, joilla ihmiset pystyisivät suojelemaan ja puolustamaan jokapäiväisiä ääniympäristöjään, kuulumia, niin että ne säilyisivät kuunneltavina (180 800 €). Alitalot haluavat, että opimme vaatimaan ääniympäristöt omaan hallintaamme sen sijaan, että esimerkiksi opettelemme sulkemaan korvat melulta. Taiteilija ja toimittaja Sara Kärpänen jatkaa käsikirjan kirjoittamista julkisen tilan haltuunottoon (7500 €). Kirja muistuttaa, että jokaisella on mahdollisuus osallistua oman urbaanin arkiympäristön muovaamiseen.

 

Tutkimusta aktivistien teknologiasta, digitaalisista huumeista ja huumeista pimeässä verkossa

Koneen Säätiö on jo vuosien ajan rahoittanut tutkimusta, joka käsittelee teknologian vaikutuksia yhteiskuntaan analyyttiseen ja usein kriittiseen sävyyn. VTM Sonja Savolainen tutkii väitöskirjassaan, miten poliittiset liikkeet, kuten ympäristöliike, Black Lives Matter ja Hong Kongin protestoijat, käyttävät viestintäteknologiaa toiminnassaan ja operoivat toiset suuren näkyvyyden, toiset näkymättömyyden pohjalta (135 000 €). Savolainen tutkii asiaa käyttäen sosiaalisen median aineistoa. FT Matti Nelimarkan johtamassa tutkimushankkeessa taas perehdytään siihen, miten tietojärjestelmien valta toimii (318 000 €). Algoritmien ja verkkoalustojen poliittista merkitystä on tutkittu, mutta emme vielä tiedä, miten näiden tietojärjestelmien suunnittelu ja rakentaminen vaikuttavat rooliin, joka niillä esimerkiksi politiikassa on.

Viime vuosina teknologiaa, erityisesti psykedeelistä virtuaalitodellisuutta ja äänimaisemia, on alettu käyttää myös apuvälineenä tietoisuuden tilojen laajentamisessa. Professori Juho Hamarin johtaman hankkeen tutkijat analysoivat näitä ”digitaalisia huumeita”, jotka havainnollistavat myös teknologian tunkeutumista yhä uusille ihmiselämän alueille (256 000 €). Tutkimusala on uusi, eikä sillä ole vielä juuri tehty perustutkimusta, mutta sen merkitys tulee kasvamaan lähivuosina. Oikeisiin, mutta laittomiin huumeisiin ja niiden välittämiseen verkossa liittyy YTT Johanna Rannan väitöksen jälkeinen tutkimus (124 000 €). Hän tutkii etnografisia metodeja käyttäen pimeään verkkoon ja kaduille jalkautuvaa huumeiden vastaista työtä ja selvittää, millaisia mahdollisuuksia, heikkouksia ja riskejä pimeä verkko ja kadut kohtaamispaikkoina tarjoavat jalkautuvalle huumetyölle.

 

Kulttuuriperintö vaikuttaa meissä

Kulttuuriperintö ja historia vaikuttavat nykypäivän ihmiseen monin tavoin. Erilaiset historian narratiivit ja menneisyydestä säilyneet perinteet ovat läsnä tässä päivässä, mutta jotta niiden läsnäoloa voi ymmärtää, ne täytyy tehdä näkyviksi.

FT, dosentti Elina Hytönen-Ngin ja työryhmän Kyynelkanavat-hankkeessa keskitytään itkuvirsiperinteen nykypäivän harjoittajiin ja heidän itkuille antamiinsa merkityksiin (399 100 €). Ryhmä pohtii tieteen ja taiteen avulla itkuvirren roolia nykyihmisen elämässä: mitä kaikkea itkuvirret ja itkuvirsiperinne nykyaikana ovat? Kolme tutkija-taiteilijaparia aikoo ottaa tarkasteluun myös yhteiskunnan rapautuvan yhteisöllisyyden, jonka koronakriisi on tuonut kirkkaasti esiin.

TaM Jenni Haili toteuttaa sukuhistoriaan ja paikan muistiin pohjautuvan teoksen, jossa hän vierailee ja valokuvaa Haili-sukunsa maisemia sekä Viipurin maalaiskunnassa että New Yorkissa (30 000 €). KuM Maria Ylikoski puolestaan koostaa tädistään, Sylvi Kekkosen sisäkkönä yli 30 vuotta työskennelleestä Ester Markkolasta henkilökuvan (20 000 €). Markkola asui Tamminiemen ullakolla, matkusti presidentti Urho Kekkosen mukana Hawaijille ja Buckinghamin palatsiin, silitti paitoja, osti kravatteja, vei iltateetä ja oli aina tavoitettavissa. Hän muutti pois Tamminiemestä vasta presidentin kuoltua.

Dosentti Jukka Kortin ja työryhmän Suomen tarinat -hankkeen tekijöitä kiinnostaa, millaisten prosessien kautta Suomen historian narratiivit ovat syntyneet, miten niiden sisällöstä on neuvoteltu sekä millainen narratiivi suomalaisuudesta yleisölle välittyy (243 000 €). Tutkimuskohteena on Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlintaa varten tehty Kansallismuseon näyttely sekä valtioneuvoston Suomi100-projektista rahoitetut fiktio- ja dokumenttielokuvat.

Suomalaisen fasismin kulttuurista vaikutusta ei ole juuri tutkittu. FT, dosentti Kimi Kärjen ja työryhmän hanke keskittyy suomalaisen fasismin kulttuuriseen perintöön ja erityisesti sen tunnepohjaiseen vaikuttamiseen (351 300 €). Nykyisessä kulttuuri-ilmastossa isänmaallisuus, patriotismi, fasismi ja kansallisuusaate ovat kietoutuneet ja sekoittuneet toisiinsa. Hankkeessa on myös taiteellinen osuus: teatteriohjaaja, TeM Fiikka Forsman ja äänitaiteilija, FT Petri Kuljuntausta toteuttavat hankkeessa esityssarjan He sanoivat: Rajat kiinni, uunit auki. Hankkeen pyrkimyksenä on analysoida ja dramatisoida suomalaisuuden pimeää kulttuuriperintöä.

Väitöskirjatutkija Marika Kivinen tutkii työparinsa Maren Jonassonin kanssa yhdysvaltalaisen orjuuden kuvauksia suomalaisessa lehdistössä vuosina 1860–1930 ja eksoottisuutta suomalaisessa musiikissa 1910-30-luvuilla jäljittääkseen siirtomaa-ajattelua, stereotypioita ja toistuvia kaavoja suomalaisessa kulttuurissa (114 000 €). Kivinen ja Jonasson kutsuvat tätä kolonialistiseksi taustameluksi ja tinnitukseksi, joka täytti yhteiskunnan tuolloin.

FT Tiina Äikäs työryhmineen tarkastelee tiede-taidehankkeessaan tehtaiden piippujen elinkaarta osana nykypäivän kulttuuriperintöä (343 600 €). Moni vanha piippu on purettu turvallisuusriskinä, mutta tehdasyhteisöjen kukoistaessa piiput olivat yhteisön maamerkkejä ja elinvoiman symboleja. Hanke sisältää tutkimusta ja kenttätöitä neljällä vanhalla tehdaspaikkakunnalla, interaktiivisen karttasovelluksen kehittämisen sekä taideprojektin, jossa haastattelumateriaalista työstetään ääniteoksia ja teksti-installaatio.

 

Miten museot ja kirjastot edistävät yhdenvertaisuutta?

Moni tuore apurahansaaja on kiinnostunut kulttuuri-instuutioista, joilla on halutessaan voimaa edistää yhdenvertaisuutta ja purkaa valtarakenteita. Professori Lea Kantosen johtaman Otetaan museo takaisin! -tutkimushankkeen tavoitteena on dekolonisoida taide- ja museomaailmaa nostamalla esiin alkuperäiskansojen piilevää tietoa, joka elää yhteisöissä kerrottavissa tarinoissa ja arkipäiväisissä käytännöissä (359 000 €). Hankkeessa pyritään tukemaan alkuperäiskansojen taidetta ja museoita siellä, missä alkuperäiskansat asuvat ja siten vahvistamaan alkuperäiskansojen tietoa, autonomiaa ja omaehtoista ilmaisua. Hanke pyrkii kääntämään ympäri kolonialistisen mallin, jossa alkuperäiskansojen taidetta esitellään länsimaisissa museoissa ja palauttamaan alkuperäiskansojen taiteeseen liittyvää tietoa takaisin yhteisöille.

Väitöskirjatutkija Shikoh Shiraiwa lähtee työssään liikkeelle huomiosta, että koronapandemia ja Black Lives Matter -liike ovat jälleen tehneet erityisen näkyviksi kolonialistisia valtarakenteita ja sitä, miten museot heijastavat ja ylläpitävät globaalia epätasa-arvoa (80 000 €). Väitöstutkimuksessaan Shikoh selvittää, miten museot voivat saavuttavaa kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden ja edistää kulttuureiden, etnisten ryhmien ja muiden vähemmistöryhmien yhdenvertaisuutta.

VTT Riie Heikkilä tutkimusryhmineen tutkii tekoälyn käyttöä kirjastoissa (198 800 €). Heikkilä kysyy, miten algoritmin käyttö kirjastojen kokoelmienhallinnan välineenä vaikuttaa kirjastojen käyttöön ja millä tavoin kirjastojen perustehtävä toteutuu algoritmien aikakaudella. Se tarjoaa työkaluja hahmottaa algoritmien roolia julkisessa kulttuurissa ja ymmärrystä vaalia suomalaisen kirjaston roolia kulttuurisen yhdenvertaisuuden linnakkeena.

 

Ympäristö- ja taidejournalismi saa vahvoja uusia aloitteita

Long Play Media perustaa ympäristönmuutoksen erikoistoimituksen, jossa toimittajat ja ympäristötieteilijät yhdessä tuottavat tiedepohjaista journalismia. MSc Hanna Nikkasen johtama hanke tuo yhteen ajankohtaisen ja kertovan ympäristöjournalismin parhaita käytäntöjä. Yhdistämällä narratiivista ja tutkivaa journalismia monitieteisen tutkimuksen tuloksiin ympäristötoimitus tuottaa aivan uutta tietoa ympäristöaiheista. Hanke mahdollistuu Maj ja Tor Nesslingin säätiön ja Koneen Säätiön yhteisrahoituspäätöksillä, joiden suuruus on yhteensä 160 000 euroa. Päätökset havainnollistavat hyvää säätiöyhteistyötä, joka perustuu yhteiseen ymmärrykseen siitä, mikä on ajankohtaista ja tärkeää.

TaM Vidha Saumya työryhmineen alkaa julkaista kuukausittain ilmestyvää, englanninkielistä NO NIIN -verkkolehteä, joka keskittyy laaja-alaisesti suomalaiseen nykytaiteen kenttään ja sen ilmiöihin (214 000 €). Lehti pyrkii kuromaan umpeen aukkoa, joka aktiivisen kulttuurielämän ja tällä hetkellä vajavaisen kulttuurimedian välillä on. Taiteen havainnointi ja haastaminen kirjoittamalla ja muilla muodoilla tekee näkyväksi sitä, mitä kulttuurissa tapahtuu juuri nyt.

Kirjailija Antti Nylén kehittää hankkeessaan taideomakustantamisen rakennetta monitaiteisten pienjulkaisujen ammattimaiseen tuottamiseen ja levittämiseen (90 000 €). Nylén tahtoo luoda tilan, jossa itsenäiset, marginaaliset, syventymistä vaativat kirjalliset sisällöt, kuten taide-esseet ja pienet klassikkosuomennokset, kohtaavat uuden kuvataiteellisen käsityksen instituutioiden ulkopuolisesta julkaisutoiminnasta.

 

Apurahansaajat 2020 – listaus kaikista myönnöistä

Tilastot ja listaukset myönnetyistä apurahoista, palkinnoista ja lahjoituksista 2020

Pysähdy kuuntelemaan Koneen Säätiön uusia apurahansaajia

Aiheeseen liittyvää