Suomalainen avantgarde kielen kuvastimessa

Avantgarde on keskeinen käsite modernin taiteen historiassa. FT Benjamin Schweitzer tekee tutkimuksessaan kielitieteellisen analyysin avantgarden konstruktioista Suomessa.

Eri taiteenlajien radikaali ja yleisön tottumuksia rikkova taide kuvailtiin Suomessa monenlaisesti jo kauan ennen avantgardeteorian muotoutumista ja sen jälkeenkin: Tyko Sallinen oli erään arvostelijan mielessä ”mitä radikaalisin hurmahenki” (1912). Elmer Diktoniuksen vetoomusta ”Ikkunat auki Eurooppaan päin!” (1922) voidaan pitää ensimmäisen suomalaisen avantgarde-aikakauden tiivistettynä ohjelmana. Niels Ringbomin tuomiosta ”barnkammeroväsen” Musiikkinuoriso-yhtyeen ensimmäisestä happening-konsertista (1962) tuli – muotona ”lastenkamarikonsertti” – suomalaisen musiikillisen avantgarden lyhyen mutta intensiivisen vaiheen iskulause.

Nämä tyypilliset esimerkit kolmesta taiteenlajista ja kolmesta suomalaisen avantgarden aikakaudesta antavat aavistuksen aineiston kielellisestä rikkaudesta, mutta samalla ne kuitenkin viittaavat perustavanlaatuiseen ongelmaan: Mitä pidettiin ”avantgardena”, arvioitiin ja kuvattiin hyvin eri tavoin ajasta ja toimijoiden näkökulmasta riippuen. Avantgarden nimenomaisesti käsitehistoriallinen selventyminen pidetään sekä puutoksena että toivomuksena.

Tämä tutkimusvaje johtaa hankkeen keskeiseen lähestymistapaan, nimittäin kielitieteelliseen analyysiin avantgarden konstruktioista Suomessa. Kielellisen maailmankuvan idean mukaisesti (joka palautuu klassisiin käsityksiin maailman rakentumisesta kielen avulla) avantgarde-käsitteen laajuutta ja sisältöä analysoidaan taiteellisiin ilmauksiin ja käytäntöihin kohdistuvien kielellisten reaktioiden perusteella.

Kokonaisanalyysi toteutetaan yhdistämällä useita diskurssianalyyttisiä lähestymistapoja. Lisäksi käytetään laajempien semanttisten kenttien analyysin metodologiaa.

Kaavamainen kuvaus laajentuneesta semanttisesta kentästä, esimerkkeinä avantgardeen liittyvät lekseemit (oma graafinen esitys).

Yleistävänä on kulttuurilingvistinen lähestymistapa, joka tarkastelee kielimaailmoja ja kielitapoja kuvatakseen kulttuurisia tulkintoja itsestä ja maailmasta sekä viestintäyhteisön normeja, arvoja, asenteita ja tunteita. Näin ollen on syytä odottaa, että Suomeen keskittyvä tapaustutkimus tuottaa tuloksia ja havaintoja, jotka voisivat soveltua avantgarden perinteisten käsitteellisten määritelmien laajentamiseen, jossain tapauksissa jopa kyseenalaistamiseen.

Sivun yläreunan kuva: Sähkö-shokki ilta. Helsinki, 9. helmikuuta 1968. Valokuvaaja tuntematon, Amos Anderssonin taidemuseon arkisto, public domain.