Pyhä paikka? Suomalaisen luontosuhteen diskurssit ja paikkaan sidottu merkitys

Hankkeessa kerättiin laadullista ja määrällistä tutkimusaineistoa suomalaisesta luontosuhteesta. Vuonna 2021 analysoitiin pääosa tutkimusaineistoista, kirjoitettiin kahta tutkimusartikkelia ja viimeisteltiin sekä julkaistiin vaellusteoksen dokumentaatio. Analyysit ja kirjoitustyö viimeisteltiin keväällä 2022.

Taidelähtöistä tutkimusotetta ja luontosuhteen diskursseja käsittelevät tutkimusartikkelit lähetettiin vertaisarviointiin kesällä 2022. Tutkimusartikkelit avaavat täysin uusia näkökulmia sekä taidelähtöiseen poikkitieteelliseen tutkimukseen että luontosuhteen moniulotteisuuteen.

Poikkitieteellisen työskentelyn avulla haluttiin hahmottaa luontosuhteen moninaisuutta. Taustoiltaan moninainen työryhmä toimi hyvin yhtenäisenä tiiminä ja keskustelu oli vilkasta. Hankkeen työryhmä sovitti yhteen ekologian, yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen, taiteen tutkimuksen sekä draaman ja teatterin asiantuntijoiden erikoisosaamista ja kehitti uudenlaista taidelähtöistä tapaa tutkia luontosuhdetta.

Hanke panosti taiteellisesti laadukkaan ja tutkimustyöhön limittyvän paikkakohtaisen teoksen toteuttamiseen. Pyhä paikka? -vaellusteos sai kiittävää palautetta yleisöltä ja huomiota mediassa. Teoksen esitysten yhteydessä haastateltiin yleisöä ja kerätty laaja aineisto kuvaa luontosuhdetta kokemuksellisesta näkökulmasta. Haastatteluaineiston rinnalla kerättiin yleistettävää, luontosuhteeseen liittyviin käsityksiin ja käytänteisiin pureutuvaa aineistoa Oma luontosuhteeni -internet-kyselyn avulla.

Hankkeen toteuttajina olemme aidosti ylpeitä aikaansaannoksistamme: ainutlaatuisesta luontoon sijoittuvasta paikkakohtaisesta vaellusteoksesta ja hankkeen puitteissa tehdystä poikkitieteellisestä tutkimuksesta. Pyhä paikka? -hanke ylitti tieteenalojen sekä taiteen ja tieteen rajoja kokeilemalla rohkeasti ja etsimällä uudenlaisia tiedontuottamisen ja taiteen tekemisen tapoja myös erilaisissa rooleissa. Hankkeessa on kehitetty ja kokeiltu luovalla otteella, etsitty uutta ja mietitty miten taiteella voi saada tuloksia, joita ei aiemmilla tieteen menetelmillä ole päästy.

Hankkeessa tutkija on saanut olla myös taiteilija ja taiteilija olla tutkija; humanisti on perehtynyt luonnon- ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja taiteellinen työskentely on ollut yhdenveroinen menetelmä empiirisen tutkimuksen rinnalla. Työskentely hankkeessa perustui tieteen ja taiteen väliseen keskusteluun, suunnitelmalliseen työskentelyyn ja harkittuihin päätöksiin. Kuten kaikessa luovassa toiminnassa, myös Pyhä paikka? -hankkeen ytimessä on ollut ahkera tekeminen ja haasteista oppiminen.