Median rooli liikuntakulttuurin tasa-arvon edistämisessä ja seksuaalisen häirinnän vastaisessa työssä

Hankkeessa tarkastelen suomalaisen uutismedian ja yksittäisten urheilutoimittajien roolia liikuntakulttuurin tasa-arvon edistämisessä ja seksuaalisen häirinnän vastaisessa työssä. Tutkimuksen lähtökohtana ovat Suomen urheilun eettisen keskuksen vuosina 2018–2022 julkaisemat liikuntakulttuurin seksuaalista häirintää koskettavat julkaisut ja niitä edeltävät tapahtumat, joista raportoimalla media on herättänyt laajalti keskustelua ja vaatimuksia urheilupoliittisista toimenpiteistä.

Hanke asemoituu journalismin ja sukupuolen tutkimuksen kentille. Hankkeessa lähestyn tasa-arvoa ja häirintää urheilujournalismin kautta ja tavanomaisesta poiketen ei uutisoinnin vaan uutisten tuottajien perspektiivistä. Tutkimusta ohjaa kysymys: Miten suomalaiset urheilutoimittajat ymmärtävät oman ja edustamansa median roolin liikuntakulttuurin tasa-arvon edistämisessä ja seksuaalisen häirinnän vastaisessa työssä suhteessa yleisöihin, urheiluvaikuttajiin ja poliittisiin toimijoihin?

Tiedonhankintamenetelmänä hankkeessa olen käyttänyt asiantuntijahaastatteluja. Kevään 2023 aikana olen haastatellut 16 urheilutoimittajaa, jotka ovat vuosien 2018–2022 aikana raportoineet liikuntapoliittisista sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaaliseen häirintään liittyvistä aiheista.

Tutkimuksen tavoite on tunnistaa liikuntakulttuurin rakenteellisia muutoskohtia, joihin tarttumalla häirintätapauksiin ja -kulttuuriin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon voidaan puuttua terävämmin. Liikuntakulttuurin tasa-arvoa pyritään tavanomaisesti edistämään lainsäädännön ja rahoituksen kautta. Median roolia tasa-arvon edistämisessä ei kuitenkaan ole tutkimuksessa tai liikuntapoliittisessa keskustelussa juurikaan huomioitu. Hanke tekee paitsi näkyväksi urheilutoimittajien työtä ja siihen liittyviä kulttuurisia ja rakenteellisia reunaehtoja myös laajentaa näkemyksiä keinoista, joilla liikuntakulttuuria voidaan muuttaa tasa-arvoisempaan suuntaan.