Kohti tunneilmaston muutosta: vertaileva tutkimus emootioista etä- ja lähiyhteistyössä toteutetussa tutkivassa journalismissa globaalin etelän ja pohjoisen rajaseuduilla

Tutkimuksen tausta

Tutkivan journalismin tuottaminen on poikkeuksellisen vaativaa, hidasta ja kallista. Tutkiva journalismi on myös poikkeuksellisen tärkeää, sillä sen tehtävä on toimia vallan vahtikoirana. Yhteistyö tiedotusvälineiden, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen välillä mahdollistaa kulujen jakamisen sekä laajemman yleisön tavoittamisen. Yhteistyö edesauttaa myös tutkivan journalismin yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa journalistinen yhteistyö on kuitenkin ollut rajallista toimitusten keskinäisen kilpailukulttuurin vuoksi. Informaation digitalisoitumisen ja virtuaalisen yhteistyön mahdollistavan uuden teknologian myötä tiedotusvälineet ovat vihdoin enenevässä määrin tarttuneet tilaisuuteen tehdä tutkivaa yhteistyötä toisten organisaatioiden kanssa.

Tätä tärkeää siirtymää tutkivien journalistien keskinäisestä kilpailusta yhteistyön toimintamalliin on tutkittu varsin vähän. Vähälle huomiolle on jäänyt myös kysymys siitä, kuinka toimittajat voivat oppia luottamaan toisiinsa virtuaalisissa ympäristöissä, kun he eivät työskentele samassa fyysisessä tilassa. Tämä Koneen Säätiön projekti vertailee virtuaalisten ja lähiyhteistyöympäristöjen rajoituksia ja mahdollisuuksia globaalin pohjoisen ja etelän rajaseuduilla.

Lisäksi projekti kehittää uuden ja ainutlaatuisen lähestymistavan tutkivaan journalismiin vertailemalla tunneilmastoja (de Rivera 1992) virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä. Tunneilmastolla tarkoitetaan sitä, millaisia tunteita työympäristössä tyypillisesti koetaan ja ilmaistaan, millaiset yhteisölliset tunnesäännöt (Hochschild 1979) ja affektiiviset käytännöt (Wetherell, 2012) liittyvät tunteiden kokemiseen ja ilmaisemiseen ja miten tunteita säädellään (ks. myös Ylijoki et al. 2024). Hankkeessa tutkitaan myös, millaisia tunteita – kuten kenties häpeää, katkeruutta tai kateutta – mahdollisesti koetaan mutta jätetään ilmaisematta virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä.

Geopoliittinen fokus

Hanke keskittyy Yhdysvaltain ja Meksikon sekä Haitin ja Dominikaanisen tasavallan rajat ylittävään tutkivaan journalistiseen yhteistyöhön. Molemmissa konteksteissa ylirajainen tutkiva journalismi selvittää turvapaikanhakijoihin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia. Nämä geopoliittiset kontekstit liittyvät toisiinsa tavalla, joka mahdollistaa mielekkään vertailun: vuonna 2022 Dominikaaninen tasavalta alkoi rakentaa muuria Haitin rajalle presidentti Trumpin Meksikon rajamuurin ”innoittamana”.

Dominikaaninen tasavalta on ollut Espanjan valloituksesta ja siirtomaa-ajoista lähtien erittäin epätasa-arvoinen maa, johon Yhdysvallat on tehnyt interventioita ja ulottanut poliittisen ja taloudellisen vaikutusvaltansa. Samaan aikaan Dominikaaninen tasavalta on joutunut kantamaan huolta vielä paljon epätasa-arvoisemmasta ja poliittiseen kaaokseen ajautuneesta naapuristaan eli Haitista. Niin ikään Yhdysvallat on jatkuvasti aiheuttanut kitkaa Meksikon ja sen eteläisten naapurien välille painostamalla Meksikoa kantamaan vastuun ja karkottamaan alati suuremman osan Yhdysvaltoihin suuntaavista turvapaikanhakijoista.

Yhdysvaltain poliittiset ja taloudelliset interventiot Keski-Amerikkaan etenkin Kylmän sodan aikana käynnistivät väkivallan kierteen alueella. Näitä toimia pidetään Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin suuntautuvan pakkomuuton ensisijaisena juurisyynä (esim. Andersen 2020; Chomsky 2021). Lyhyesti sanottuna hankkeessa tarkasteltava ylirajainen yhteistyö heijastaa jännitteitä latinalaisamerikkalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkivien toimittajien ja heidän kotiseutujensa välillä. Pohjimmiltaan nämä jännitteet kuvastavat globaalia eriarvoisuutta ja Yhdysvaltain hegemoniaa.

Monialainen yhteistyö

Molemmissa rajakonteksteissa hanke keskittyy yhteistyöhön tutkivien toimittajien, aktivistien, akateemisten tutkijoiden ja taiteilijoiden välillä.

Meksiko ja Keski-Amerikka ovat maailman vaarallisimpia alueita tutkiville toimittajille. Aktivistit ja kriittiset tutkijat ja taiteilijat kärsivät myös merkittävästi sananvapauden rajoittamisesta ja heihin kohdistuvista uhkista. Meksikolaiset ja keskiamerikkalaiset tutkivat toimittajat, aktivistit, taiteilijat ja akateemiset tutkijat ovatkin tottuneet takaamaan toistensa turvallisuutta työskentelemällä yhdessä.

Rasistiset ja populistiset poliitikot ja instituutiot pyrkivät rajoittamaan sananvapautta myös muualla maailmassa – mukaan lukien meillä Suomessa. Siksi meidän on tärkeää oppia käytännöistä globaalissa etelässä – kuten Latinalaisessa Amerikassa –, missä yhteistyökäytännöt ovat kehittyneet kauan sitten tutkivan journalismin mahdollistamiseksi vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Tässä Koneen Säätiön hankkeessa pyrin havainnollistamaan latinalaisamerikkalaisten arvokasta osaamista sekä sitä, millaiset toimintaympäristöt parhaiten mahdollistavat heiltä oppimisen.

Menetelmät

Metodologisesti hanke perustuu syvälliseen etnografiaan, osallistuvaan havainnointiin ja haastatteluihin. Näiden avulla verrataan globaalia etelää ja pohjoista edustavien toimittajien, aktivistien, taiteilijoiden ja akateemisten tutkijoiden virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä kokemia tunteita sekä heidän näkemyksiään siitä, miten ylirajaisen yhteistyön tunneilmastoja tulisi tulevaisuudessa parantaa.