Väitöskirjatutkija von Pfaler Lauri

Yhteiskunnalliset suhteet ja geopolitiikka pohjoismaiden valtioiden välisen järjestelmän rakentamisessa

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Kolmivuotinen

Tutkin väitöskirjassani pohjoismaiden poliittisen maantieteen, alueellisen suvereniteetin ja valtioiden välisen järjestyksen kehitystä 900–1721 välillä. Suvereenien valtioiden järjestelmä on keskeinen osa Euroopan historiaa. Kolonialismi ulotti sen ympäri maailmaa ja se on vakiintunut poliittisen toiminnan ja ajattelun perustaksi. Sen historian analyysi on keskeistä maailman ymmärtämiseksi, sillä historialliset narratiivit valtioista, niiden suhteista ja esimerkiksi sodan syistä muovaavat poliittista toimintaa. Tutkimukseni analysoi pohjoismaiden osaa tämän järjestyksen kehityksessä ja edistää tutkimuskeskustelua kansainvälisen järjestelmän historiasta. Kansainvälisen järjestelmän historian teoriat usein luonnollistavat sodan. Näiden rajallisten selvitysten sijaan kehitän edelleen geopolitiikan yhteiskuntateoriaa, joka integroi luokkasuhteet ja ylirajaiset ilmiöt kuten sodan teoreettisesti. Tutkin regiimien yhteiskunnallisia perustoja – maaseudun luokkasuhteita, maataloutta ja eri oikeudellisten keskusten rooleja - niiden vaikutusta geopolitiikalle ja sen vaikutusta niihin tulkitsemalla olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta uudelleen. Radikaalin historismin mukaisesti kiinnitän erityistä huomiota toimijuuteen. Luon näin historiallista teoriaa valtionmuodostuksesta ja poliittisesta maantieteestä. Työn uutuusarvo on sen monitieteisyys: yhdistän valtioiden sisäiset kehitykset, niiden väliset geopoliittiset suhteet sekä laajemmat Itämeren alueen geopoliittiset ja taloudelliset kehityskulut teoreettisesti. Aiemmissa luvuissa olen tutkinut pohjoismaisen feodalismin, kuninkuuden ja yhdistetyn Itämeren järjestelmän syntyä, koska valtioiden välinen järjestys syntyi niiden ehdoilla. Tutkimukseni viimeiset kolme lukua tutkivat alueellisten absolutististen valtioiden syntyä 1500–1721 välillä. Kalmarin unionin ja Ruotsin Itämeren imperiumin lopullisten kriisien välinen aikakausi vakiinnutti alueellisen, joskin yhä esimodernin ja henkilöidyn suvereniteetin myös pohjoismaissa.