Videopelikulttuurin muutos ja vastaanpelaamisen praktiikka Artaud’laisen esitystutkimuksen lähtökohdista

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöskirjatutkimukseni analysoi ohjaaja ja teatteriteoreetikko Antonin Artaud’n ajatusten pohjalta an-arkkista esitystä ja esitystilaa videopelikontekstissa. Artaud´lle esitys on luonteeltaan anarkistista: esitys ei suostu neuvottelemaan vallan kanssa, vaan sen toimintatavat ovat lähtökohtaisesti esityksellisiä demonstraatioita normin ulkopuolelta. Kuvattua esityksellisyyttä on videopeleissä mahdollista luoda vastaanpelaamisen strategioiden avulla. Vastaanpelaamisella on aiemmassa tutkimuksessa tarkoitettu pelaamista, jossa pelaaja etsii peliympäristössä toiminnan tapoja, joita pelien suunnittelijat eivät ole tarkoittaneet. Tutkimuksessani vastaanpelaaminen ulottuu pelaajien ruumiiden ja pelikoneiden materiaalisuuden kautta myös pelin ulkopuolelle. Ei-inhimillisen toimijuuden ottaminen osaksi vastaanpelaamisen prosesseja liiittää tutkimukseni osaksi uusmaterialismin kenttää. Tutkimuksessani esitän uuden määritelmän vastaanpelaamiselle seuraavien kysymysten kautta: 1) millaisia performatiivisia subjektiviteetteja mimesiksen, virtuaalisuuden ja joksikin-tulemisen potentiaalit luovat esityksellisissä pelitilanteissa; 2) miksi Artaud’lainen, anarkistisen vastaanpelaamisen praktiikan soveltaminen videopeleihin avaa nomadisen olemisen mahdollisuuksia; ja 3) millaista uutta tietoa videopelien vastikkeellisesta luonteesta esityksellinen vastaanpelaaminen tuottaa? Tutkimuksen aineistona ovat omat pelikokemukseni sekä järjestämieni työpajojen aikana tuotetut esitykset.