Värin uudelleenajattelu moniaistisena kokemuksena taidepedagogiikassa

Värin uudelleenajattelulla on vaikutuksia laajasti taiteen opetukseen tulevaisuudessa ja värinopetuksen kehittämiseen eri koulutusasteilla. Väriopetus on perusopetuksessa ja taiteenopetuksessa pysynyt pitkään samanlaisena ja opetus perustuu edelleen valmiisiin, olemassa oleviin teorioihin. Tavoitteena tällaisessa oppimisessa on, että opiskelija oppii tunnistamaan värejä, niiden sävyjä ja valöörejä ja täyttää näin nykyisen koulutuksen värinopetukselle asetetut perustavoitteet. Tämä tieto ei kuitenkaan enää ole riittävää, vaan kommunikaatio ympäröivän maailman, luonnon, ympäristöhaasteiden ja käytössä olevan teknologian kanssa, vaatii uudenlaisten kielten opettelua. Kysyn tutkimuksessani, miten värikokemuksen moniaistinen ymmärtäminen voi laajentaa käsityskykyämme maailmasta ekologisena haasteena ja itsestämme ihmisinä muiden lajien joukossa? Mitä väri voi opettaa näkemään? Tutkimukseni keskittyy tulevaisuuden värinopetuksen laajempaan ymmärtämiseen ja sen mahdollisuuksiin kehittyä monialaiseksi ja monikulttuuriseksi oppisisällöksi, joka luo uusia yhteyksiä muiden oppiaineiden ja erilaisten toimijoiden kesken. Väri ymmärretään silloin aktiivisena toimijana ja prosessina. Tarkastelu ei keskity ainoastaan ihmisten kokemuksiin toisistaan vaan myös kommunikaatioon mm. kasvien, eläinten, bakteerien, tuulen, veden ja teknologian kanssa. Myös oppijalla on aktiivinen rooli tiedon hankinnassa, tuottamisessa ja käsittelemisessä.

Väitöskirjahanke ELÄVÄ SUHDE VÄRIIN, Värin uudelleenajattelua posthumanismin viitekehyksessä ja taidepedagogiikassa, käsittelee värin ontologisia kysymyksiä avoimen rohkeasti liittäen värin moniin erilaisiin suhteisiin. Tutkimus ravistelee ajatuksia siitä, minkälaista tietoa väristä tarvitaan tulevaisuuden ekologisten haasteiden ja luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi ja vaalimiseksi. Tutkimus kysyy, mitä asioita väri voi opettaa meille luonnosta ja elämisestä luonnon ehdoilla.

Värin uudelleenajattelu avaa samalla keskustelua väriopetuksen kehittymisestä tulevaisuudessa entistä monialaisemmaksi ja uusia mahdollisuuksia tarjoavaksi tutkimusaiheeksi taiteenopetuksessa. Väriä lähestytään tutkimuksessa aktiivisena toimijana, joka osallistuu arkisten ja jokapäiväisten asioiden lisäksi myös luonnon ja taiteen kohtaamiseen ja kokemiseen. Aktiivisena toimijana väri koskettaa monia kerroksia ihmisenä olemisessa, johon liittyvät muistot, aikaisemmat värikokemukset sekä väristä opetetut asiat. Elävä suhde väriin syntyy moniaistisista kokemuksista, väripuheesta ja yrityksistä laajentaa ihmisen kokemusta ymmärtämään myös muita lajeja maailmassa, joita kaikkia väri yhdistää tavalla tai toisella. Väitöskirjahanke on rahoituksen päätyttyä Aalto-yliopiston tohtorikoulutusohjelman esitarkastusprosessissa.