Vanha puu ei ole aina iso, eikä iso puu vanha: puiden iän ja koon merkitys metsien suojeluarvoille

Hakemuksen tiivistelmä

Vanhat puut eivät välttämättä ole isoja, eivätkä isot puut välttämättä ole vanhoja. Hankkeessamme perehdymme, miten puiden ikä ja koko vaikuttavat puiden kykyyn ylläpitää niihin sidoksissa olevaa lajistoa ja turvata metsien monimuotoisuutta. Keskitymme puilla kasvaviin epifyyttiyhteisöihin. Tutkimme 50–300-vuotiaita kuusia Värriön luonnonpuistossa Itä-Lapissa sekä 20–200-vuotiaita haapoja useissa eri kohteissa Lieksassa ja Kuhmossa. Kysymme dendrokronologisia menetelmiä hyödyntäen, miten kuusien ja haapojen epifyyttiyhteisöt muuttuvat puiden vanhetessa ja kasvaessa. Erittelemme puiden iän ja koon toisistaan ja tarkastelemme niiden itsenäisiä vaikutuksia. Selvitämme miten kaarnan ominaisuuksien vaihtelu ja puiden mikrohabitaatit vaikuttavat epifyyttien esiintymiseen eri-ikäisillä ja -kokoisilla puilla. Tavoitteena on etsiä puiden iän ja/tai koon kynnysarvoja, joiden ylittyessä puita voidaan pitää erityisen arvokkaina monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta. Puiden ominaisuuksien kytkeminen lajistoon antaa nopeita ja tehokkaita keinoja esimerkiksi metsien suojeluarvon määrittämiseen ja arvokkaimpien kohteiden tunnistamiseen.