”Vain luonto voi sen keksiä”: Lintujen toimijuus taiteentekemisen prosesseissa Yrjö Kokon tuotannossa

Väitöstutkimukseni ”'Vain luonto voi sen keksiä'. Lintujen toimijuus taiteentekemisen prosesseissa Yrjö Kokon tuotannossa" tutkimuskysymys on, miten linnut osallistuvat taiteentekemisen prosesseihin. Aineistona on Kokon valokuvaa ja tekstiä yhdistävät teokset Laulujoutsen. Ultima thulen lintu (1950), Ne tulevat takaisin (1954), Ungelon torppa (1957) ja Alli. Jäänreunan lintu (1966). Teoksissa on taiteilijahahmo, joka on ihminen ja toimii yhteistyössä niiden lintujen kanssa, jotka teoksissa esiintyvät valokuvissa ja tekstissä. En siis tutki vain sitä, millaisena yhteistyö näyttäytyy tekstissä vaan miten aidot, elävät, materiaaliset linnut ovat olleet mukana tuottamassa Kokon teoksia. Tutkimuksessani tarkastelen, miten kirjallisuutta on mahdollista jäsentää materiaalis-diskursiivisena ilmiönä, jotta ei-inhimillisten lintujen toiminta tulisi huomioiduksi. Lisäksi tarkastelen kriittisesti vakiintuneita eläinhahmojen lukemisen tapoja ja kehitän niille vaihtoehdoksi uudenlaista kirjallisuudentutkimuksen metodia, diffraktiivista luentaa. Diffraktio on peräisin Karen Baradin toimijuusrealismiksi nimeämästä filosofisesta suuntauksesta, joka ponnistaa kvanttifysiikasta. Tutkimuksessani kartoitan tämän metodin mahdollisuuksia kirjallisuudentutkimuksessa. Sen lisäksi keskeinen teoreettinen kehys on materiaalinen ekokritiikki, joka korostaa materiaalisen ja diskursiivisen yhteenkietoutumista. Paikannan tutkimukseni kriittisen posthumanismin kenttään. Kirjoitan tutkimuksesta monografian.

Hankkeessa "'Vain luonto voi sen keksiä': Lintujen toimijuus taiteentekemisen prosesseissa Yrjö Kokon tuotannossa" tutkin neljää Yrjö Kokon lintuaiheista teosta ja kehittelin niiden analysointiin metodia, joka pohjaa feministi-tieteenfilosofi Karen Baradin diffraktiiviseen luentaan. Tutkimukseni on tuottanut tietoa Kokon kirjallisesta ja valokuvallisesta tuotannosta ja erityisesti ei-inhimillisen toimijuuden merkityksestä siinä. Tutkimukseni paikantaa Kokon tuotantoa osaksi ylirajaista suomalaista kirjallisuushistoriaa, sekä tuottaa tarkkaa tietoa sen kirjallisista piirteistä, joissa tutkimukseni mukaan painottuvat tiedon epävarmuutta kuvaavat kerronnalliset keinot. Aineistosta tuottamani tiedon lisäksi tutkimuksessani olen kehittänyt teoreettisia välineitä, joilla tarttua kysymyksiin ei-inhimillisestä elämästä kirjallisuudessa ja valokuvissa. Olen hankkeen aikana julkaissut kaksi tieteellistä artikkelia Kokon tuotannosta ja ei-inhimillisestä toimijuudesta sekä pitänyt lukuisia esitelmiä samoista aiheista.