Uudelleen suuntauksia – kohti vaihtoehtoisia valoja

Toimin suunnittelijana esitystaiteen kentällä ja mediataiteilijana kuvataiteen kentällä eri kollektiiveissa. Pääasiallisena materiaalina käytän valoa. Koen tulleeni tekijänä päätepisteeseen, jossa sumuinen säntäily supersankariviitta leihuten eri työryhmistä ja projekteista toiseen on kestämätöntä planetaarisen muutoksen ollessa käynnissä. Kollektiivisen ruoskan viuhuessa näkymättömässä kivireessä painaa osasyyllisyys planeettamme asteittaisesta tuhoamisesta ekologisesti kestämättömillä työtavoilla, teknologialla sekä koulutuksen säestämällä länsimaisella lelukauppataiteilijamentaliteetilla. Taiteessani kytkeydyn eri materiaalisuuksien kautta väistämättä riistoon – kenen verellä näyttämöä tai installaatiota valaisen? On mahdottomalta jatkaa eteenpäin ilman täyttä pysähtymistä, läpivalottamista, käytettävän teknologian taustatutkimusta sekä reflektiota – vuosikymmeniä rakentunut ammatti-identiteetti on purettava ja rakennettava uudelleen. On otettava oma aika kollektiivisesta työskentelystä ja etsittävä vaihtoehtoisia valoja, energianlähteitä, käytävä keskustelua teknologiayhtiöiden kanssa materiaalien alkulähteistä, loppusijoituksesta sekä opeteltava käyttämään valoa täysin toisin. Eikä praktinen uudelleen suuntaaminen tarkoita pelkästään vaihtoehtoisia materiaalisuuksia, vaan sitä seuraavat kaksi muuta tärkeää kysymystä: miten valaista ja mitä valaista tästä eteenpäin? Teknologinen ja taiteellinen ajattelu lävistävät toisensa. Kolmen vuoden aikana julkaisen kymmenen kriittistä tekstiä, joissa jaan avoimesti taustaselvitystyön, reflektion sekä toiset tavat valaista teknisine dokumentteineen vapaasti suunnittelija- ja taiteilijayhteisön käyttöön. Puran osiin ja läpivalotan taiteellisen työskentelyni kytkeytyneisyyden sekä eettiset valinnat niin tulevissa suuren näyttämön produktioissa kuin kuvataiteen biennaaleissa. Ja uudelleen suuntaan vaihtoehtoiset valot pitkälle tulevaisuuteen myös kollektiivisessä työskentelyssä.