Tyyntyminen-teoskokonaisuus

Työstämme nykyesitystä, audioteosta ja installaatiota Tyyntyminen, jonka aiheena on puisto sekä puistoelämä. Teoskokonaisuudessa lähestymme puistoa paikkana, jossa luonto on lähtökohtaisesti saarrettu, kesytetty ja hallinnoitu. Olemme kiinnostuneita puistosta kaupunkisuunnittelun luomana fantasiana; yrityksenä luoda julkinen, sosiaalinen ja konkreettinen paikka yhteiskuntaan, jossa tällaisia ei ole. Tarkastelemme rakennettua puistotilaa kaupunkiluonnon, vapaan oleilun sekä vieraanvaraisuuden näkökulmista metodeinamme läsnäolo, havainnointi sekä kirjoittaminen. Asetumme puistoon keskittyen kysymyksiin: Millaisia materiaalisuuksia, jälkiä, rytmejä, lajitovereita sekä eleitä havainnoimme itsessämme sekä ympärillämme? Mitä eettisiä suhteita voimme muodostaa siihen mitä näemme ja koemme? Mitä tarkoittaisi villiintyminen suhteisena ja paikkasidonnaisena toimintana, tapahtumana ja asenteena? Pohjatyövaiheen aikana keväällä 2020 työskentelemme paikkasidonnaisesti viettäen aikaa Helsingin uusille asuinalueille rakennetuissa puistoissa. Syksyllä luomme pohjatyövaiheen aikana tehtyihin materiaalisiin sekä kehollisiin huomioihin pohjaavan teoksen, jossa leikitellään puiston fantasialla. Puisto tehdään esitystilaan konkreettiseksi tilaksi, jossa puiston rakenteet ja esineet näkyvät ja toimivat ja muodostavat esiintyjien kanssa fiktiivisen puiston. Osana esityksellistä installaatiota kuultava audiofragmentti julkaistaan kuunneltavaksi itsenäisenä teoksena internetissä.

Tyyntyminen oli Milka Luhtaniemen ja Venla Heleniuksen ensimmäinen yhteistyö, ja toteutui esityksen muodossa Mad Housessa Helsingissä syyskuun alussa. Esityksen taustatyö ajoittui keväälle 2020. Teoksen harjoituskausi ajoittui kesäkuukausille, ja sitä harjoiteltiin niin harjoitustiloissa kuin erilaisissa puistoissa. Tyyntyminen esitettiin kahtena iltana suomeksi ja yhtenä iltana englanninkielisenä versiona. Se oli kolme tuntia pitkä esitys, joka koostui kerrallaan tunnin mittaisesta luupista. Yleisö kutsuttiin porrastetusti katsomaan yhtä luuppia kerrallaan. Esitystila oli niin kutsuttu esityspuisto, eli installaatio, joka koostui nurmikosta, hiekasta ja erilaisista objekteista. Teoksen keskiössä oli puiston tarkastelu monihistoriallisena ja monilajisena paikkana: puistosuunnittelun sosiokulttuuriset rajaukset, pastoraaliperinteen luontofantasiat sekä niin kutsutun oleilun yksityiskohtainen kuvaus olivat esityksen keskiössä. Esitys tarkentui lopuksi rajauksen ja kohtaamisen pohtimiseen, eli tunteeseen siitä, että on paikkansa kanssa sinut ja tyyni.