Tutkimus ja taiteellinen työskentely aiheesta trooppisuuden representaatiot ja keinotekoinen ’trooppisuus’

Tutkin tropiikin esittämistä ja trooppisuuden keinotekoisia ilmentymiä erityisesti Suomessa. Toteutan teemasta kolme uutta teosta eri tekniikoilla: dokumenttielokuvakäsikirjoituksen, esityksen ja tieteellisen artikkelin. Trooppinen Suomi -dokumentissa käsittelen trooppiseksi mainostettuja lomakohteita ja tuotteita. Paradisaea-esityksessä zoomaan trooppisuuteen kahden lintulajin kautta, työryhmän kanssa. Tropical Representations in Finnish Visual Culture -artikkelissa analysoin aihettani tieteellisesti. Työssäni peilaan arkikokemuksia tropikalismin teoriaan. Sen kautta hahmottuu ajattelu, jossa trooppinen nähdään ’läntisen’ maailman ympäristöllisenä Toisena ja trooppisuus eksotisoidaan (esim. Arnold, The Problem of Nature, 1996). Stereotyyppinen ajattelu elää mainonnassa ja mielikuvissa, joita tropiikkiin liitetään lauhkealla vyöhykkeellä. Ilmiötä ei ole aiemmin tutkittu Suomessa ja haluan tuoda sen keskusteluun. Puran paratiisikuvastoa ja toiseuttavaa ajattelua lempeän kriittisesti. Ilmiön kautta lähestyn ekokriisiä tuoreesta näkökulmasta. Tärkeä kysymys on: onko unelmaluontoa jäljitteleviä paikkoja, kuten kylpylöitä, olemassa kauemmin kuin alkuperäistä luontoa? Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja kiinnostava linkki taiteen ja tieteen välillä. Eri lähestymistapani ruokkivat toisiaan ja tuovat esiin ilmiön moninaisuuden. Reflektoin myös omaa positiotani tekijänä. Toivon, että työni kautta ymmärrämme paremmin niin ‘suomi-trooppista’ kuin suhdettamme tropiikkiin.

Hankkeeni on toteutunut suunnitelmien mukaan, vaikka koronapandemian vuoksi konkreettisia ulostuloja on hiukan vähemmän, johtuen Paradisaea-esitykseni siirtymisestä. Olen toteuttanut:
1) dokumenttielokuvan ennakkotyötä ja treatment-vaiheen käsikirjoituksen ja löytänyt elokuvalle tuotantoyhtiön
2) tieteellisen, vertaisarvioidun yhteisartikkelin filosofi Max Ryynäsen kanssa
3) lähes valmiin oman aineistopohjaisen artikkelin
4) esitystaideteoksen suunnittelua ja harjoittelua 8-henkisen työryhmän kanssa (ensi-ilta siirtyi vuodelle 2021).
Olen kerännyt aineistoa työhöni vierailemalla 14 kohteessa ja tapaamalla tai haastattelemalla yli 30 ihmistä (työntekijöitä tai tutkijoita). Olen saanut käydä kiehtovia keskusteluja, oppinut valtavasti ja luonut yhteyksiä eri toimijoiden kanssa. Tämän pohjalta olen pystynyt hahmottamaan “keinotrooppisuuden” ilmiötä ja käsittelemään sitä niin taiteellisesti kuin teoreettisesti. Käsitteelläni "keinotrooppisuus" tarkoitan kaikkea Suomessa keinotekoisesti luotua tai esitettyä trooppisuutta. Se on monimuotoista ja ulottuu usealle elämän osa-alueelle, joista suurimpina kaupalliset ja toisaalta tutkimus- ja suojelutyön puolet.
Näen, miten tällaiselle tiedolle ja teoksille on selkeästi tarvetta ajassamme. Minulle myönnettiin säätiöltä uusi kahden vuoden apuraha työni jatkamiseen ja syventämiseen, tämä kertoo mielestäni siitä, että hanketta ja työtäni pidetään merkittävänä.