Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Tunteita ja tuntemista kuvittavan animaatiotaideteoksen tekeminen

Hakemuksen tiivistelmä

Miltä kuva tuntuu, tuntuuko se miltään? Emootio on kuvan ydin. Kuva voi olla kaunis ja teknisesti korkeatasoinen, mutta ilman tunnetta se jättää koskettamatta. Piirretty viiva välittää parhaimmillaan paperille tekijän tuntemuksen joka resonoi katsojassa tämän itsensä kautta. Piirrosanimaation tekninen hionta, aikaavievyys ja täydellisyyteen pyrkiminen riisuu nämä aspektit usein viivasta. Lopputulos on kaunis, mutta kylmä. Hankkeen aikana teen tunteisiin ja tuntemuksiin pohjaavaa piirrosanimaatiota ja kokoan näistä kuvista animaatioteoksen. Pyrkimys on kuvata paljasta nautintoa, häpeää, pelkoa, kateutta, himoa ja tyhjyyttä abstraktin viivan ja ihmishahmojen avulla animaation rajattomassa maailmassa. Pääosassa on tunne: emootion sitominen liikkuvaan viivaan. Narratiivi ei ole lähtökohta, se saattaa muodostua teoksen muotoutuessa. Haluan edetä intuitiolla, rehellisesti tuntemisen kautta, en tarinallisen pakkoajattelun saattamana. Lähtökohtana teoksen kohtauksille ovat viime vuosina tekemäni mustetyöt joissa koen tunteiden olevan. Töissä kuvitan miltä jokin asia, ihminen tai ajatus tuntuu. Yksinkertaisissa ja mustetöissä tunne on läsnä, mutta liikkuvasta kuvasta se usein työstön mukana himmenee. Häpeän ja rujouden pelko silottaa kiinnostavat ja puhuttelevat säröt pois. Haluan tuoda viivat eloon pelkäämättä tuoda rehellisen vajavainen ja rumakin ihmisyys näkyviin. Lyhytanimaatiot kiertävät festivaaleja ja niiden yleisö koostuu animaatio- ja elokuvayleisöstä. Tahdon tuoda teoksen myös tämän piirin ulkopuolelle: kaupunkitilaan pimeinä syysiltoina, järjestettyihin tapahtumiin tai sattumanvaraisiin paikkoihin eri pinnoille heijastamalla. Niiden ihmisten nähtäväksi, jotka eivät hakeudu festivaaleille ja kuulu taidelajin tyypilliseen yleisöön.

Työskentelyn aikana syntyi rinnakkain kaksi animoitua teosta, hidastempoisempi kaupunkitilaan projisoitava teos ja nopeatempoisempi kokeileva animaatioelokuva. Toteutin kuvia musteviivaa matkien, digitaalisesti animoiden. Valikoin animoitavaksi emotionaalisesti latautuneita kuvia, ja pyrin työskentelemään ilman narratiivista ajattelua, toisin kuin elokuvaa tehdessä yleensä.
Animointi ja kuvien kanssa työskentely synnytti lisää kuvia, joiden animointi jatkuu. Molemmat teosmuodot ovat vielä kesken, ja jatkan niiden valmiiksi saattamista.
Aloitin työskentelyn mustetöiden pohjalta piirtäen animaatiokokeiluja, välillä onnistuen, välillä epäonnistuen. Leikkasin materiaalista raakaversioita ja kävin testiprojisoimassa niitä kannettavalla projektorilla pimeissä kaupunkitiloissa Helsingissä, Turussa ja Berliinissä.

Yleisöksi teos sai sattumanvaraisia ohikulkijoita hiljaisissa illoissa. Vaikka työ on kesken, jo näiden kohtaamisten perusteella tunsin että teos alkaa elää jaettuna kaupunkitilassa kuten toivoinkin, luoden yhetyttä. Koin tuntemattomien ihmisten suhtautuvan aidon kiinnostuneesti ja uteliaasti, käyttävän hetken keskeneräisenkin kuvan äärellä, ja jatkavan sitten matkaansa, kuva mukanaan. Yhteyden kokeminen on juuri taiteen tekemisen ytimessä, koin että tämän teoksen kautta pääsin kokemaan sitä uudella tavalla. Toivon että ohikulkijat kokivat sen myös.

Takaisin apurahalistaukseen