Tulijat – taiteellinen työskentely automaattipiirustuksen keinoin

”I must explain that in the execution of the Drawings my hand has been entirely guided by Spirits, no idea being formed in my own mind as to what was going to be produced, nor did I know, when a stroke was commenced, whether it would be carried upwards or downwards.” – Georgina Houghton (1814–1884) Haen Koneen Säätiön apurahaa kuvataiteelliseen työskentelyyn automaattipiirustuksen keinoin. Niin sanotulla automaattikirjoituksella ja -piirustuksella tarkoitetaan ilmiötä, jossa teksti tai kuva piirtyy esiin piirtäjän käden kautta, mutta ilman että hän tietoisesti ohjaa kätensä liikettä. Ilmiötä selitetään pääasiassa kahdella tavalla: paranormaalina tapahtumana, jossa henkilö kanavoi henkiolennon tai avaruusolennon viestejä, tai psyykeen tuottamina alitajuisina, ideomotorisina liikkeinä. 1800-luvun ilmiö on noussut uudelleen esiin nykyhetkessä, kun esoteeriset ja okkultistiset liikkeet ovat saavuttaneet uudenlaista kiinnostusta. Kenties tässä ajassa ilmiötä on mahdollista ymmärtää uudenlaisista näkökulmista käsin. Tarkastelen ja analysoin automaattipiirustusta ilmiönä omien kokemusteni ja havaintojeni kautta. Työskentelyni on luonteeltaan taiteellista, ja ilmiö itsessään tapahtuu piirroksen keinoin. Olen kuvien ja ilmiön äärellä taiteilijana: katselijana, havainnoijana, ajattelijana. Todistan ja raportoin tapahtuvaa. Näkökulmani rinnastuu taiteelliseen tutkimukseen mutta myös eksploratiiviseen tutkimusasenteeseen. Automaattipiirustus ilmiönä on haastanut ajatuksiani taiteesta, psyykestä ja todellisuudesta. Uskon, että ilmiön on mahdollisuus vaikuttaa merkittävällä tavalla keskusteluun taiteen luonteesta ja sen suhteesta alitajuntaan. Ilmiö on myös synnyttänyt minussa uudenlaista eettistä pohdintaa ihmisen suhteesta näkymättömään todellisuuteen. Tämä pohdinta on jollain tavoin sukua posthumanismin kysymyksille ei-inhimillisten toimijoiden oikeuksista. Todellisuus, alkaen ihmistajunnasta, on monimuotoisempi ja -mutkaisempi kuin kykenemme ymmärtämään.

Aloitin apurahatyöskentelyn piirtämällä. Minua kiehtoi antroposofinen ajatus siitä, kuinka taideteoksen väreillä ja sommitelmilla saattaa olla mahdollisuus herättää sitä kokeva ihminen jonkinlaiseen korkeampaan tietoisuuteen. Työskennellessäni seurasin kynän nopeaa liikettä, ja huomasin viivan liikkeen liikuttavan minua. Minussa jotakin, jonnekin – kuin meditaatio tai transsi.

Piirtämisen rinnalle kaipasin toisenlaista työskentelyn tapaa. Päädyin lopulta jäsentämään suhdettani automaattipiirtämiseen sekä omien kokemusteni kautta että ilmiöstä kertovaan tutkimukseen paneutuen. Tämän työskentelyn lopputuloksena syntyi Kolmas käsi -niminen artikkeli.

Artikkeli on lyhyt katsaus automatismin ilmiöön kuvataiteessa. Automatismi tunnetaan ennen kaikkea surrealismista, mutta jo kauan ennen surrealistiseja, spiritualistit hyödynsivät automatismia viestien välittämiseen henkimaailmasta. Artikkelissani tekstin rinnalla kulkee apurahakaudella syntyneitä piirroksia. Yhdessä kuva ja teksti kutsuvat lukijan ajattelemaan itse ja tekemään omia tulkintojaan.