Torpparin maatalous ja toimeentulo Lounais-Suomessa 1750–1930

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkin torppareiden, oman aikansa pienviljelijöiden, maataloutta ja toimeentuloa 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1930. Torpparit hankkivat pääasiallisen toimeentulonsa maataloudesta. Samalla he vaikuttivat, reagoivat ja sopeutuivat maankäytön, maalaisyhteisön ja maatalouden muutoksiin. Torpparilaitoksella on pitkä historia, mutta torpparitutkimusta on voimakkaasti määrittänyt maaseudun vuokrasuhteiden kriisiytyminen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Katson aihetta toisin ja rakennan pitkän kehityskaaren torpparien taloudesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Huomioin torppariuden erilaiset lähtökohdat sekä maatalouden kumulatiivisuuden eli aiemman työn ja maankäyttövalintojen vaikutuksen toimeentulomahdollisuuksiin. Jäsennän tutkimukseni kolmen näkökulman – maatalouden, torppariuden ja kotitalouden – avulla. Minkälaista eri aikojen torpparien maatalous oli? Miten vuokralaisen asemaan liittyneet realiteetit vaikuttivat toimeentuloon? Miten kotitalouden koon ja huoltosuhteen vaihtelut vaikuttivat toimeentuloon? Kohdistan tutkimukseni Lounais-Suomeen alueelle, jolla torpparien merkitys osana maalaisyhteisöä oli suuri. Tutkimukseni perusta on yhdistelmä monia erilaisia yksittäisten torppien taloutta kuvaavia lähteitä, joita luen torpparin näkökulmasta. Lähteiden tiedot kokoan tietokannaksi, joka toimii aineiston jäsentämisen ja analysoinnin välineenä. Tietokannassa tutkittavat yksiköt ovat torppia, ja torppien ”elämänkaarta” seurataan asukkaiden vaihtumisen yli. Näin eri aikoina samassa torpassa asuneiden ihmisten erilaiset toimeentulon edellytykset tulevat osaksi jatkumoa. Erityistä tietokannassa on torppien sijainnin määrittäminen, eli kyseessä on paikkatietokanta. Näin torpat yhdistyvät fyysiseen todellisuuteen, eli siihen maahan, josta torpparikotitalous elantonsa hankki. Kokoavan analyysin välineenä käytän tyypittelyä, jolla luokittelen torpat ryhmiin erilaisten toimeentuloedellytysten ja kehityskaarten perusteella.