Teoskokonaisuus, jonka estetiikka pohjautuu käytännön tekemiseen tekstiilin kierrätyksessä ja jätteen käsittelyssä

Haluamme valloittaa jätevuoria ja kompastua huomaamattomiin liruihin ja lähtökohtiin. Haluamme ymmärtää enemmän ja poistaa päälleliimattua ekologisuutta ja omatunnon pikapesuohjelmia. Haluamme suurennuslasin ja kaukaa katsomisen työkaluilla mataa kohti tämän hetken tajuamista. Iloittelemme suurilla ja painavilla asioilla. Tiedon rinnalle haluamme nyt alan estetiikkaa, käytännön esimerkkejä, toimintatapoja, laitteita, sivuhuomioita, hajuja ja makuja. Haluamme tutustua alan karttoihin, kaavioihin ja käytäntöihin. Uskomme, että sieltä löytyy suoraan kiinnostavaa estetiikkaa taiteen tekemiseen. Teoskokonaisuus voisi käsitellä vaikka sitä, miten nykyaikaisten jäteasemien siisteys, steriiliys ja hajuttomuus luovat illuusion helppoudesta ja vaivattomuudesta. Viereisen hallin sekajätevuori hajuineen, valuvine pussimerineen ja rottineen paljastaa jotain vielä jäljellä olevaa ällöttävyyttä tuottamastamme jätteestä, hetki sitten kauniista ja arkea ylevöittävästä ja näennäisen tarpeellisesta. Viimeistään kierrätyskeskuksen viereen nousseen mädätyslaitoksen löyhkä röyhtäilee todellisuutta. Apurahakaudella haluamme tutkia tätä sattumanvaraisuutta, kaoottisuutta, käyttökelvottomuutta, kaikkialle työntyvää materiaa ja kertakäyttöisyyttä – käsitellä ongelmaa, jota ei voi ratkaista.