Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Teoskokonaisuus, jonka estetiikka pohjautuu käytännön tekemiseen tekstiilin kierrätyksessä ja jätteen käsittelyssä

Hakemuksen tiivistelmä

Haluamme valloittaa jätevuoria ja kompastua huomaamattomiin liruihin ja lähtökohtiin. Haluamme ymmärtää enemmän ja poistaa päälleliimattua ekologisuutta ja omatunnon pikapesuohjelmia. Haluamme suurennuslasin ja kaukaa katsomisen työkaluilla mataa kohti tämän hetken tajuamista. Iloittelemme suurilla ja painavilla asioilla. Tiedon rinnalle haluamme nyt alan estetiikkaa, käytännön esimerkkejä, toimintatapoja, laitteita, sivuhuomioita, hajuja ja makuja. Haluamme tutustua alan karttoihin, kaavioihin ja käytäntöihin. Uskomme, että sieltä löytyy suoraan kiinnostavaa estetiikkaa taiteen tekemiseen. Teoskokonaisuus voisi käsitellä vaikka sitä, miten nykyaikaisten jäteasemien siisteys, steriiliys ja hajuttomuus luovat illuusion helppoudesta ja vaivattomuudesta. Viereisen hallin sekajätevuori hajuineen, valuvine pussimerineen ja rottineen paljastaa jotain vielä jäljellä olevaa ällöttävyyttä tuottamastamme jätteestä, hetki sitten kauniista ja arkea ylevöittävästä ja näennäisen tarpeellisesta. Viimeistään kierrätyskeskuksen viereen nousseen mädätyslaitoksen löyhkä röyhtäilee todellisuutta. Apurahakaudella haluamme tutkia tätä sattumanvaraisuutta, kaoottisuutta, käyttökelvottomuutta, kaikkialle työntyvää materiaa ja kertakäyttöisyyttä – käsitellä ongelmaa, jota ei voi ratkaista.

Apurahakaudella tutkimme, kouluttauduimme asiantuntijakeskusteluiden äärellä ja purimme jätettä ja jätteenkäsittelyä ja rakentaen veistoksia, installaatioita ja performativisia teoksia. Törmäsimme kiinnostaviin jäteasetelmiin, lajittelumuotokuviin ja kierrätysinstallaatioihin. Alkuperäisenä ajatuksena oli vuoden aikana selvittää koko sotku, vaikka tiesimmekin sen olevan mahdotonta. Jäteasemilla sesongit ja vuodenajat vaihtuvat. Hakeuduimme keskustelemaan jätteestä ja jätteenkäsittelystä jäteasemien, romupihojen, tekstililiasemien, autopurkaamoiden, sataman, ydinvoimalan työntekijöiden eli asiantuntijoiden kanssa, ruohonjuuritason keskustelijat suoraan jätteen äärellä osoittautuivat hedelmällisimmiksi työskentelymme kannalta, vaikkakin paras kokonaisuus tietenkin syntyi juuri monipuolisten keskustelujen kattauksesta. Ala on hämmentävä ja kovin tarkoin varjeltu ja mystifioitu ja täsmällisesti markkinoitu maailma. Osallistuimme apurahakaudella kahteen ryhmänäyttelyyn Veistos hiilivarastona ja Slash & ArsPori-kesänäyttelyyn ja valmistimme teoskokonaisuuden yksityisnäyttelyyn, Jäteasetelmia ja lajittelumuotokuvia, Suomenlinnan Haa Galleriaan sekä teimme teoskokonaisuuden Short pics 1-5 Helsingin Kaapelitehtaan seminaariin European Culture & Creativity Days.

Kodinkonerivistöt seisovat suorina, täsmällisinä ja uutuuttaan kiiltelevän näköisinä. Niitä ei erota uusista kuvastotuotteista kuin sijainti ja ympäriltä puuttuva, uudesta kertova pakkaus. Vedenkulutus himoittujen ja kiihtyvällä tahdilla kertakäyttöisemmmiltä tuntuvien tuotteiden elinkaarella tuntuu mittasuhteiltaan määrättömältä. Miten pallomme makea vesi voi tähän edes yltää, ei ylläkään. Yksittäisinä kiinnostuksen kohteina on noussut erilaisten esineiden ja asioiden purkaminen, pakkausmateriaalien käyttö sekä vaihtuvat sesongit. Apurahakaudella olemme oivaltaneet aiheen äärimmäisen rajattomuuden ja sen kiehtovan karmeuden. Olemme myös tajunneet, että samainen teema kantaa Nykytaideryhmä Kylkiäisen työssä aina.

Takaisin apurahalistaukseen