Temporaalinen kompositio ja suullisen runouden lajit

Kansanrunoudentutkimus suosi pitkään perinnesuuntautuneita kertovia ja myyttisiä lauluja sekä kiteytyneitä aihelmia argumentatiivisten lajien jäädessä syrjään. Vasta 1990-luvulla näkökulma muuttui merkittävästi. Samaan aikaan improvisaatioon perustuvat kilpalauluperinteet nousivat suosioon Etelä-Euroopassa ja nuorten hiphop-kulttuurissa. Tänä päivänä perinnesuuntautuneiden runojen ja improvisaation tutkimusta tehdään kuitenkin edelleen eri kielillä ja eri tutkimustraditioiden piirissä, eikä eri lajien vertailevaa kansainvälistä tutkimusta ole lainkaan. Hankkeen tarkoituksena on ymmärtää esityshetkellä tapahtuvaa runomuotoista kompositiota sekä suullisen runon eri lajien tavoitteita ja estetiikkaa niin, että kaikkia lajeja voidaan analysoida tasavertaisina osina suullisen kommunikaation lajijärjestelmää. Monitieteisen ja monimenetelmäisen tutkimuksen aineisto koostuu arkisto- ja esitysaineistoista sekä etnografisin menetelmin tuotetuista aineistoista. Tapaustutkimusten kohteina ovat esimoderni ja moderni itämerensuomalainen runolaulu, Bretagnen uudelleen suosioon noussut balladiperinne, Välimeren alueen kilpalauluperinteet sekä improvisoitu rap eli freestyle. Vertailevan analyysin pohjalta selvitetään, miten semanttiset ja säetason rakenteet ja toisaalta eri runokielten runokeinot toimivat runon tuottamisen edellytyksinä ja yksiköinä sekä miten yksilön taito niveltyy osaksi yhteisöjen kulttuurista tai alakulttuurista pääomaa.